torstai 31. heinäkuuta 2008

Vihdoinkin kotona

Vihdoin kuukausien netitön piina on ohi - Wouuuuu. Ette arvaakkaan kuinka olenkaan kaivannut teitä rakkaat blogiystäväni. Kesä on hurahtanut siivillä, maistunut vahvalta, onnelliselta ja niin raikkaalta. Maalia on sudittu 150l, on hiottu, puunattu ja tuunattu ja rakastettu talovanhustamme. Täällä elämä tuntuu astetta voimakkaammin, täällä on tekemisen meininki, onni ja autuus. Kesäisten öiden kosteus ja viileys ottaa syleilyynsä ja talo tuntuu omalta. Katto on saanut ylleen komean punaisen konesaumapellin, kylppäri kaakelit ja seinät maalia. Paljon on vielä vaiheessa, mutta vanha talo on saatu myytyä ja nyt kaikki kimpsumme ja kampsumme ovat täällä.

Keittiössä ei ole vielä edes valoja ja illat saa köllötellä filttiin kääriytyneenä kynttilänvalon loisteessa. Huomenissa meille rantautuu viikonvaihteeksi vieraita, mutta maanantaina bloggaus alkaa vanhaan tuttuun malliin ja pääsette tirkistelemään kaikenmoista mitä matkan varrella on tapahtunut.