ELÄMÄNMAKUINEN JA PITUINEN MATKA KANSAKOULUN SYDÄMEEN

Lokkien nauru kantautuu mereltä

2009-07-04T01:23:00.000-07:00

Aamulla ensisateen koskettaessa potagerin lehvästöä ja lokkien naurun kantautuessa läheiseltä merenlahdelta upotin käteni potagerin ihmeellisen suloiseen multaan ja ryhdyin vihdoin kitkemään viidakoitunutta hyötypuutarhaamme.

Sillä välin kun potager on saanut rauhassa viidakoitua ja rikkakasvit ovat kilvan kukoistaneet on kanihäkiltä kantautunut vasaroiden kopse, porien ulina ja kanien pehmeä puputus. Kanit ovat saaneet ihka oman asunnon. Vanhoista ajanpatinoimista tiilistä on koottu viilentävä kivijalka ja vanhat helmipaneelit hyödynnetty kuusikulmaisen asumuksen verhoiluun.

Nikkarintaidot ovat totisesti olleet koetuksella, mutta sinnikkäästi Bunnies asuntola on valmistunut vaihe vaiheelta. Aamunkoitteessa kun hiippailee lähelle kanitarhaa voi nähdä pidemmän ja mehukkaamman kanin istuskelemassa katonharjalla ja tähyilemässä kaukaisuuteen.

Tarhan kulmiin on istutettu tulikuusamaa, luostarinruusua ja villiviintä varjostamaan muutoin niin helteisellä paikalla sijaitsevaa tarhaa.

Keittiön rapuilta on suora yhteys sulokkaidemme maailmaan. Kanien uteliaisuus ja niin suloisen pehmeä turkki ja lämmin kuonon töytäisy ovat mitä parahinta puutarhaonnea.

Valkeat kirjekyyhkyt ovat saapumassa myös asustamaan kanien seuraan. Lakka on nikkaroitu jo valmiiksi ja alakerran holvikaarten katveessa kyyhkyt voivat ruokailla rauhassa ja yläkerran pikkuisemman ranskanliljan suojissa on pesäpaikka valmiina.

Kasviemme ajantaju on yhtä sekaisin kuin tilusten asukaidenkin. Jouluamaryllis kukkii yhä kiivaana tietämättä tuon taivaallista vuodenajoista tai muustakaan. Kukinta on jatkunut jo toista kuukautta eikä sille ole vieläkään luvassa loppua.

Puutarhan alkuperäiskasvillisuuteen kuuluvat päivänliljat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa. Rusehtavanoranssit kaunokaiset kiertävät komeassa rivistössä sisääntuloa ja odotan suorastaan malttamattomana niidenkin rehevöitymistä.

Punajuurenalut ovat nähneet kitkennän jälkeen ensikertaa päivänvalon ja pääsevät vihdoin kasvutilataistelussa voitolle. Juurten on hyvä pullistua ja mehevöityä juuri muokatussa maassa.

Perunavaot ja sipulit ovat lähteneet myös vauhdilla kasvuun lämmön helliessä niiden kasvustoa.

Ensimmäinen ruutu on kitketty ja tänään jatkuu toinen.

Tässä siis urakkaa kerrassaan. Mutta myrkkypullot ovat pysneet visusti kiinni ja kitkentä on täydessä vauhdissa

Renessanssin humussa

2009-06-29T13:35:00.000-07:00

Täyteläiset uhkean vaaleanpunaiset maatiaispionit ovat aukeilleet. Kukkaset ovat suorastaan valtavan kokoisia ja nuokuttavat koko kukkavartta riipuksiin. Näitä pioneita olen ajatellun hitusen jopa jakaa kunhan sateet koittavat. Vaikka tosin pionit eivät niin suuresti taida jakamisesta perustaakkaan. Mutta minkäs teet kun ovat kasvaneet jättimäisiksi ja tystiin väärään paikkaan.

Muitakin pioneita tupsahtelee sieltä täältä. Viimevuotisessa muuttohässäkässä muistelen ottaneeni jotakin mukaan, mutta suoranaisesti ei sitten harmaintakaan aavistusta mitä yllätksiä on hernepensasaidanteen lomassa valeistutuksessa. Mikä onkaan oikeastaan sen parempaa kuin salaiset kukkaistutukset, jotka sitten joskus yllättävät.

Myös pihamaalla kasvava rento-oksainen kertaamaton pikkuruusu on vietellyt nupuillaan.

Kukat kukkivat vain yhden päivän ja sitten terälehdet leijailevat pikkutalviokasvuston lomaan.

Helteistä huolimatta sudit, vasarat, porakoneet ja sahat ovat laulaneet iloisesti aamusta iltaan. Vanhimmaiselle kannettiin puutarhapenkki puutarhaan varjon katveeseen sekä peitot ja tyynyt. Kuume riivaa jo kolmatta päivää ja ollaan sairaalan erityistarkkailussa myyräkuume-epäilyn vuoksi. Huomisaamu aloitetaan jo kolmatta kertaa verikokeilla, mutta kaikesta huolimatta sairastaminenkin on mukavampaa kun pääsee mukaan seuraamaan muiden puuhia. Leikkimökki on sisältään saanut kermankellertävän värin ja englantilainen maalaisromantiikankipinä on tarttunut nuorimmaiseen.

Ja täällä sitä porakoneen surinaa on kuulunut vaikka muille jakaa. Kanit ovat vihdoin päässeet lokoisampiin oltaviin ja huomenissa uusi asuntokin alkaa valmistua.

Kuas kantautuvat tuoksut

2009-06-24T12:19:00.000-07:00

Aurinko on vihdoin lämmittänyt oikein kunnolla ja ilma on pehmeää kuin pumpuli. Puutarhassa juhannusruusujen tuoksu kantautuu joka sopukkaan ja tunnelma on vähintäänkin autuas. Pihamaalla voi kulkea paljain varpain ja tuntea sammalmättään pehmeän kosketuksen. Tänään olemme haaveilleet pitsisistä puutarhakalusteista, huvimajasta, pitsiverhoista ja viirinauhoista. Merivettä on tullut maistettua ja nuorimmainen oikein uikin hyisessä vedessä.

Siemenkirstu on jälleen karttunut. Keijujen sonnustamia siemenpussukoita ei voinut vastustaa ja ainahan löytyy tilaa uusille oppineitten kukille, unikoille ja ties mille.

Pikkuhiljaa puutarhan vapaamuotoinen osiokin on muotoutumassa. Syreenit löytämässä paikkansa vapaasti polveilevassa aidanteessa ja puutarhan alkuperäisruusut voimistumassa.

Juhannusruusujen kermankeltainen pilvi reunustaa pihamaan ja metsikön väliin jäävää aluetta. Ruusut on nimetty vanhan opettajattaren mukaan, mutta olen tietysti unohtanut hänen nimensä. Pitäneekin kaivella jälleen asiakirjoja ja koulun arkistojen kätköjä.

Auringonsäteiden hellä kosketus

2009-06-23T12:46:00.000-07:00

Kesä on jälleen täällä. Taustalla soi Franse Call ja olo on vähintäänkin onnellinen. Olen jälleen kerran saanut olla mukana näkemässä, kokemassa ja hurmaantumassa. Hurmaantumassa siitä pienestä ihmeestä kun näkee kymmenien ja jälleen kymmenien lasten silmien tuikkeen, vilpittömän hymyyn langenneet kasvot täynnä jännitystä, ihastusta ja ihmeitä. Kuudetta kertaa Kemiön Kiilan Westersissä oli Lasten aurinkojuhlat. Puutarha oli sonnustautunut parhaimpiinsa. Vanhojen elämän ihmeitä nähneiden omenapuiden lehvästöä huntusivat mummojentuoksuiset pitsiverhot, nurmimattoa peitti vinttikammarin vanhat räsymatot, taustalla kantautui iloinen puheensorina, nauru ja viulun kauas kantautuvat sävelet. Aika pysähtyi ja onnellisuus, hyväolo ja hymy laskeutuivat auringon hellimän puutarhan saloihin.

Pienet sormiparit pujottelivat mitä ihmeellisempiä ruusukaulanauhoja, joiden huumaava tuoksu oli käsinkosketeltavaa. Vaaleanpunaiset ja kermanvalkoiset ruusun terälehdet ja hennon vihreät kukkanuput saivat lasten posket hehkumaan kuulautta ja lämpöistä valoa.

Nuppuja oli somasti koreissa niin kuin terälehtiä, kukkia, somia nauhoja, ihmeellisiä nappeja ja ties mitä aarteita. Puutarha kätki sisäänsä satoja ja taas satoja salaisia aarteita, jotka odottivat löytäjäänsä.

Tunnelma piti otteessaan vielä illalla kotiin palattessa. Rauha, tyyneys ja lämpö olivat laskeutuneet myös oman pihamaamme katveeseen. Jopa Jyskistä aikoinaan hankittu puutarhapenkki kutsui suloiseen lämpöönsä ja näytti ilta-auringon paisteessa houkuttelevalta.

Varjot piirtyivät vasta-ajettua nurmea vasten pitkinä ja pitsimäisinä.

Jopa vanha ylväs kataja näytti entistä ehommalta ja juhlallisemmalta tuuheassa eheänvihreässä puvussaan.

Leikkimökin vierustalla kasvava alppisuusu on avannut ensimmäiset kukkasensa.

Kesäkukkien alennusmyynnistä hankitut samettiruusut ja neilikat somistavat keltaisen ylätalon kuistia.
Neilikat ovat olleet varsin ihastuttavia tänäkin vuonna ja niitä on vaaleanpunaisina ruukuissa saunalla, vaaleansinisinä talonedustalla ja nyt näitä valkoisia.

Särkyseet sydämet saavat sydämen sykkimään. Niiden hauras olemus on kuin unesta ja niiden muotokieli lähes täydellinen. Rakastan suorastaan näitä puutarhan urhollisia ritareita, huojuvineen peruukeineen ja kalpeine olemuksineen.

Kesäksi majakan katolle on kohonnut suuri timantti hehkumaan kilvan auringonsäteiden kanssa.

Ja salaista siemenlaatikkoa vartioi pyhä Maria.

Suloista rikkaruohojen kitkentää ja synttäreiden valmistelua

2009-06-17T23:15:00.000-07:00

Viikko on jälleen hurahtanut kuin siivillä. Potageria on kitketty, sadetta pidelty, kanihäkkiä väsätty ja synttäreitä valmisteltu. Nuorimmainen on juhannuksena putkahtanut ihmisten ilmoille ja näin juhannusalusviikko menee aina pikkupikku juhlahumussa. Tänävuonna tarjolla oli valkosuklaamuffinsseja erikoiskuorutteella.

Piparminttutankoja, pipaminttutikkareita, nakkicoctailtikkuja, kirsikoita, viinirypäleitä, piparminttutyynyjä ja ties sun mitä herkkuja piti olla hienohelmoille tarjoilla.

Ja kiinalaisia härpäkkeitä kruunaamaan juhlatunnelmaa.

Viimepäivinä on kyselty kovasti puutarhan alkuperäiskasvillisuudesta ja pihamaiden kitkennästä. Alkuperäisasukit eivät olleet niinkään puutarhanhoitoon perehtyneitä;) Pihamaahan kuului hernepensasaitaa, syreeniaitaa, pikkutalviomätästä, kolme akilleijaa, muutama tiikerililja sekä keltaista päivänliljaa, muutama vanha pioni sekä vuorenkilpeä ja villilubiineja. Muita puutarhakasveja ei ole löytynyt. Kaikki alkuperäiskasvit on säästetty. Myrkkyä on hankittuna 30l verran, mutta myrkkypurtelot ovat pysyneet visusti kiinni ja toistaiseksi kaikki on kitketty käsin niin potager kuin muukin puutarhaosio.

Tässä potager alkuviikosta kun keskusympyrä oli harattu ja vahvistettu hevosenkakalla, keskiakselin kukkapenkit perustettu ja sipulivaot kitketty.

Loppuviikon lapio sai lepäillä toisaalla syreenien katveessa.

Ja nyt puutavarakauppaan ja sitten juhannuspuuhiin.

Koiranputkien katveessa asustaa onnellisten lampaiden salainen kerho

2009-06-09T00:33:00.000-07:00

Tuttipullot ovat olleet ahkerassa käytössä. Pienokaiset nukkuivat suloisesti pahnoilla kanalassa ja toinen kukoista oli karannut häkistään vartioimaan lammasvauvojen pehmoisen tuoksuista unta. Nuorimmainen on niin ihmisen perään, että seuraa pihalla askel askeleelta ihan kannoilla ja kyhnyttää päätään säärtä vasten. Ja isompi on aituri jo heti ensi päivästään alkaen. Metrinen aita ylittyy tuossa tuoksinassa ja ihmettelevät suuret killisilmät tuijottavat suoraan silmiin.

Tässä itse aituri komeileekin. Vanhimmaiseni ehdotti että nimet voisivat olla file ja potka=) Mutta naisylivoima jyräsi ja Josefin ja Fanni voittivat.

Vaikka aika mehevän näköinen pylly keikkuukin ruohoa rouskuttaessa:

Ekologisille ruohonleikkureille on ihka oikeakin tilaus. Talon takana alkaa loputon viidakko mihin hukkuu lammas poikineen.

Viidakko koostuu pääasiassa koiranputkista, voikukista jalubiineista.

Ja rouskutettavaa piisaa vaikka isommalle laumalle.

Lampaat rouskuttelevat siirrettävässä häkissä syreenien, hernepensaiden ja koiranputkien katveessa.

Josefin ja Fanni

2009-06-08T13:31:00.000-07:00

Tänään on pitänyt aamusta asti niin kiirettä, että kuvatkin olivat niin kovin surkeita. Aamusta aloitimme siirrettävän aitauksen rakennushankkeen. Nikkaroinnin lomassa nautittiin pannaria ja kahvia ja taas jatkettiin uurastus. Pienoinen ja sulokas siniharmaaksi maalattu aitaus sai asukkinsa iltapäivästä. Vauvat huusivat kuorossa minkä kurkuistaan ääntä saivat ja auton takakontti täyttyi verhoiluja myöten lämpimistä ruskeista läjistä - UGH. Että taasen pitikin roudata lanpaita henkilöauton takakontissa. Mutta kakkanhajuinen automatka palkittiin kotosalla, kun kilvan pienimmäistä juotettiin tuttipullolla ja juostiin suuremman perässä kuin jalopeurat konsanaan ja saatiin se viimetipalla kiinni naapurin tilusilta. Nyt pikkuiset mussukat ovat untenmailla autuaasti kanojen kanssa navetassa. Huomenissa koitamme ottaa parempia kuvia ja juottaa taasen lämmintä punaista maitoa tuttipullosta.

Pala taivasta ja pala mittatiedettä

2009-06-07T12:42:00.000-07:00

Mittatieteen harjoittaminen on jatkunut pala palalta. Keskiakselin istutusalueet on kivetty ja poikkiakseli haravoitu valmiiksi huomista varten. Nyt kaksitoista kukka-aluetta odottaa ottajaansa. Ruukuissa odottelee kymmenet ja taas kymmenet pikkiriikkiset krassinalut, salkoruusut, taivaansiniset ritarinkannukset ja hajuherneet.

Kylvöksiä olisi aika tavalla vielä laitettavana. Keskiakselista tulee hitusen Monetin krassipuutarhan oloinen, hehkuvaa oranssia ripaus taivaansineä ja laventelin violettia. Olo tuntuu vähintäänkin onnelliselta jälleen kun saa upottaa kädet pehmeään multaan ja puuhastella puutarhan perustusten kanssa.

Siinä missä kiviä rahdataan toisaalla paikoilleen niin myös täällä on kaivuutyöt täydessä tohinassa. Kiviaita on näet ajan saatossa painunut, sortunut ja suuret puut ovat karisuttaneet oksia, lehtiä ja ties sun mitä aidanteen reunoille. Kesän aikana on tarkoitus kaivaa reunustat siisteiksi ja paikata pahimmat painanteet. Tässä hyvän yön musiikkia ja nyt höyhensaarille rakentelemaan muita juttuja=)

Ihmeellisiä pikku löytöjä ja aamuauringon sarastuksia

2009-06-06T14:14:00.000-07:00

Aamuauringon säteet kutittelevat vihdoin sateen kostuttamaa potageria. Hennot porkkanarivistöt erottuvat juuri ja juuri olkisen mullan seasta. Tänään on potagerin päivä. 32 kukkareunuksen teko on jo saanut odottaa niin kauan, että tänään kivi poikineen liikkuu paikoilleen. Eilen mamman saattomatkan jälkeen rauhotuimme viileässä puutarhassa ja löysimme koulun alkuperäiskasvillisuutta. Hentoisen akilleijan, mikä siirretään muiden raivuutöiden tieltä potageriin. akilleijat kuuluvat ehdottomasti kasvillisuuden kuninkaaliisiin niin ylväitä niiden koko hento olemus on.

Syreenin terttujen viimeisetkin nuput ovat aukeamaisillaan

Puutarhan villit osiot rehottavat paksuna mättäänä etenevää pikkutalviota, glubiineja, villisuuruja, hernepensasta ja ties mitä. Alkuja täältä löytäisi vaikka hehtaarin kukkapenkkiin.

Illaksi järjestimme pikkiriikkiset raparperimarenkitorttu kutsut, joihin leivottiin myös omatekoisia hunajapatonkeja. Pöydässä tuoksui kesä. Syreenien tuoksu huumasi, kirpeä raparperipiiras sujahteli pala toisensa jälkeen pieniin ja vähän suurempiinkin herkkusuihin. Tänään on vuorossa loppujen raparperien pakastaminen talven varalle.

Alun perin raparperikutsut oli tarkoitus järjestää siistiytyneessä saunakamarissa, jonka porimatissa paloi valkea pitkin iltapäivää. Mutta pienoisten savuvaikeuksien jälkeen katku oli vähintäänkin tyrmäävä ja päätimme suosiolla siirtää kekkeröinnin tällä alueella kesähelteisiin. Vanha hevoskärryjen penkki nikkaroitiin saunan ovenedustalle hyllyksi, jossa on vanha tallilyhty sekä tämä kasvi.

Sauna on aika lailla jo kutsuvassa kunnossa. Pukuhuoneen ja taka-alalla häämöttävän koulun keittiön välisen pikkueteisen lattia on vielä maalaamatta toistamiseen sekä itse saunan lattia. Samoin lauteet ovat kunnostuslistan kärkipäässä.

Pikkupukku retkeilyt koulun vintillä tuottivat jälleen tulosta. Löysimme tälläisen vähintäänkin hurmaavan 10 kg:n vaa-an. Olen elämäni aikana nähnyt vähän tavallisen monta näitä vaakoja, mutten koskaan yhtä koristeellista. Vaaka saa luvan asustaa täällä saunan tuvassa tämän kesän ja sitten sille katsotaan jokin muu aitiopaikka.

Saunan tupa on ollut siis alkuperäinen kansakoulun keittiö vuodesta 1902 kun koulu rakennettiin. Sittemmin uusi koulun keittiö rakennettiin vuonna 1949 valmistuneen keltaisen ylätalon alakertaan. Meillä on siis koulun keittiöitä enemmän kuin tarpeeksi, voisimme pitää vaikka millaiset luusoppakekkerit. Täällä on melkoinen soppatykki ja kaapin ovessa alkuperäiset luukeiton ohjeet. Tykki pestiin ja puunattiin ja maalattiin rungostaan alumiinisilikonimaalilla mustaksi kuten vanhan kylläkin toistaiseksi toimimattoman puuhellan luukkukin.

Vuorostaan saunan raivauksessa vanhoista rukakomeroista löytyi Lutherin muotokuva. Tämä ajan, kosteuden ja säätilan vaihteluiden muokkaamaa kuva saa jäädä varjelemaan saunojia tänne saunantuvan puuhellan yläpuolelle. Mutta nyt auringonsäteet kutsuvat kohti potagerin ihmeitä ja koira lähtee aamu-ulkoilulle vanhimmaiseni kanssa läheiselle koskelle.

Neilikoiden sykkeessä

2009-06-05T11:24:00.000-07:00

Kukonlaulun aikaan lähdin mukaan maanmittaukseen. Olihan maanmittaus joskus jopa haaveammattini - luoja paratkoon minkä pelastuksen maailma onkaan kokenut, kun narahdin kiinni kansantaloustieteistä pääsykokeissa. Parempi keskittyä neilikoiden haalimiseen ja suurpiirteisempiin askareisiin. Toki matkassa ollut vanhemmanpuoleinen nainen muisteli rajapyykkejä etsiskeltäessä lapsuuttaan koulun naapurissa, muisteli maidon jäähdytyspaikkoja ja hyppyrimäkiä. Voi kumpa saisinkin vielä tavata tuon naisen ja kuulla tarinoita koulun elämästä.

Iltapäivällä piipahdimme kaupungissa, mikä oikeastaan koituyi jälleen kohtaloksemme. Päätimme siis ettemme lähiaikoina lähde kaupunkiin kaupoille vaan pysyttelemme visusti omalla tuppukylällämme. Nimittäin välittömästi kun astuimme autosta ulos niin armas työkaverini ilmaantui paikalle ja nyt sitten meille on tulossa karitsoja maanantaina. Kanien ja kanojenkin ulkohäkki on rakentamatta ja me hurvittelemme hakemaan kahta karitsaa. No onhan niistä toki jo haaveiltu viime vuonnakin. No saammepahan ainakin ekologisen nurmikonleikkurin;)

Sitten saimme vihdoinkin puurrettua puuvajan nurkat siisteiksi ja istutettua narsissitupakat puuvajan reunustalle. Iltojen hämärtyessä niiden tuoksu on nimittäin aivan vastustamaton.

Ja saunan edusta koki saman siistiytymisen. Toki joutusimme kaupungista saapuessamme poikkeamaan puutarhalla löytämässä neilikoita, pelarkunioita, laventeleita, kosmoskukkia, kesäleimua, ja vaikka sun mitä herkkuja. Huomenna lähdemmekin sitten aamunkoitteessa jättämään hyvästit isoäidilleni, jonka luona muistan lapsuudessa ratsastaneeni emakolla, nähneeni kyitä valtavasti, tipahtaneeni talvipakkasella heikkoihin jäihin, saaneen ompelijalta kukkakesämekon ja ties mitä.

Lämmintä sadetta ja pienoista kuhinaa

2009-06-04T04:46:00.001-07:00

Syreenien tuoksu huumaa ja miljoonat pienet timantit kimaltelevat sateen kastelemien kukkien terälehdillä. Ilma on hyytävän kylmä mutta sade sitävastoin on uskomattoman tervetullut.

Vanhuudesta puutuneet syreenit verhoavat talon itälaitaa ja muodostavat kujanteiden ylle violettina hohtavan katon. Syreenimajakin on muuten suunnitteilla.

Lapio on jäänyt työn touhun lomassa nojailemaan talon seinustalla olevaan kahviryhmään.

Ja sitten jälleen potagerin kimppuun. Keskusympyrän keskuskivetys on halkaisijaltaan reilu metrin ja ympyrän takana häämöttävä käytävä 5m. Käytävän kummallekin reunalle tulee kaksi kukka-aluetta siten, että varsinainen kävelykäytävä jää 1,4 m leveäksi.

Tämän aamuinen näkymä orastavasta potagerista.

Ja tässä pienoinen otos siitä miltä kukkapenkit tulevat näyttämään. Pohjakaavahan perustuu neliöihin ja ympyröihin sekä suorakaiteen muotoisiin istutusalueisiin koko keskiön laitamilla. Etualalla mansikkaa.

Salaatit ovat kohtapuoliin napostelukunnossa.

Sipulit rehevöivät
Ja herneenalutkin ovat melkoisesti varttuneet

Talonedustaa komistavat minipetuniat ja erinäiset heinät

Villiosasto puolestaan odottaa myrkytystä. Glubiinit ovat vallanneet lähes koko yläpihan. Kaikesta suloisuudesta huolimatta ne ovat ensimmäisenä hävityslistalla:

Tänään on jatkettu urakalla saunan kalusteiden kunnostusta ja keltaisessa pönttöuunissa on loimotellut hiljaksiin lämpöä hehkuva tuli.

Ranskalais italialaisvaikutteinen englantilainen puutarha on syntymäisillään

2009-06-03T12:08:00.001-07:00

Siinä missä monet ovat jo ehtineet esitellä mitä hurmaavimpia puutarhakukoistuksen alkuja olen kärrännyt niska hikeä tippuen kiviä italialais rakskalaisvaikutteiseen englantilaisen puutarhan alkuuni. Samalla puutarhan salaisista sopukoista putkahtelee mitä ihmeellisempiä narsisseja, hillittömiä pikkutalviomättäitä, vuorenkilpeä aarikaupalla ja villiintynyttä vitikkoa vaikka muille jakaa. Nämä punakauluksiset narskut olivat melkoisen hurmaavia.

Keltaisia sikoita puikkii siellä täällä pitkin pihamaita epämääräisä mättäinä. Sisäpihan kunnostus on tyystiin vielä aloittamatta, mutta suuria suunnitelmia on jo olemassa. Etenkin kyyhkyshäkki olisi erityisen viehko.

Sadetta on odoteltu kuin kuuta nousemaan ja tänään vihdoin pitkällinen odotus palkittiin. Syksyllä istuttetut tulppaanit ovat yllättäneet toinen toisensa jälkeen ja epäilen vahvasti, että maan ph on jotenkin oudolla tolalla. Värisävyt ovat hailukampia kuin odotin, mutta oransseissa on sentään vääntöä=) Muutoinkin hevosenitseään pitäisi tilata kuormallinen rikastuttamaan muutoin multavaa maaperää.

Potagerin lukuisat kirsikka, päärynä ja omenapuut ovat kukkineet kilvan ja ehjkäpä pääsemme jo tänä vuonna herkuttelemaan oman puutarhan antimilla.

Porkkanaa, punajuurta ja retiisiä on viuhahdellut pehmeän maan syvyyksiin kymmeniä metrejä ja olemme sittenkin keskittymässä keittiöpuutarhan saloihin. Perin outoa niin kuin jo aikaisemminkin totesin. Ensikertaa jälkikasvut haaveilevat totaalisesta omavaraistaloudesta ja tunnustelen heikkoja signaaleja pikku aktivistien pääkopista. Meille on siis pesiytynyt luomuviljelyksen, kestävän kehityksen ja omavaraisuuden siemenet. Mihinköhän siis olemme matkalla. Ainakin 40 kg on sekä sipulan istukkaita että potun istukkaita kätketty lämpimän mullan suojiin. Kellarit odottavat kalkintaa ja ilmassa on selvästikin kasvun kohinaa.

Potager koostuu siis neljästä symmetrisestä neliöstä, jotka jakautuvat viiteen eri istutusalueeseen puolimetristen kivipolkujen rajaamina. Keskimmäisten neliöiden kulmissa kasvaa joko kukkakaalia tai palmukaalia, L-muotoisten istutusalueiden kulmissa on ruohosipulia, selleriä, lipstikkaa, basilikaa, minttua ja muita yrttejä.

Tässä vielä istuttamaton ruutu. Yhden ruudun mitat ovat 10m x 10m. Kunkin ruudun väliin jää 5m käytävä jota reunustaa kukkapenkit. Siis kukkapenkkejä tulee yhteensä 32 kpl.

Neljän ruudun ja keskuskäytävien väliin jää keskusympyrä. ympyrää reunustaa 16 ruusukaalia ja 40 jättisipulaa. keskelle on tuloillaan patsas tai jättiläismäinen kyyhkyshäkki. Että semmoisia puutarhapuuhia tälläsuunnalla.

Saunaa ollaan siinä sivussa kunnostettu. Ensimmäinen tavoite oli äitienpäiväsauna, seuraava kesäkuun aloitus ja nyt sitten kunnostustavoitetta on siirretty juhannukseen. Saunan tupa lähenee jo kuitenkin kohtuullista valmiustilaa. Tänään sain ommeltua Hornerin tuukin pöydälle ja valkoiseksi maalatut kalusteet olivat sen verran kuivat, että saimme ne paikoilleen. Huomenna ehkä sitten siemaillaan aamukahvit tuvassa suunnitellaan potagerin kukkaistutuksia.

Daa daa daa da da daa

2009-04-19T11:23:00.001-07:00

Tänään imuri on surissut pitkin päivää, imenyt pölykoiruudet sänkyjen alta, käynyt taistoa ulkoeteisen hiakkaarmeijaa vastaan ja nuuhkuttanut sohvan syvyydet. Olemme tuulettaneet hyytävässä tuulessa sänkyvaatteet ja polttaneet pönttöuunien posket punaisiksi. Nyt sisällä tuoksuu suloisen puhtaalta ja keväiseltä. Kuusumun profeetta laulaa ... kaikki hyvin daa daa dsaa da da daa ja elämä hymyilee kuin eteisessä kukkivat amaryllikset.

Eilen oltiin pystyttämässä lavasteet Karjaalle ja nyt on ollut sitten aikaa puhallella saippuakuplia ja tarkastella maailmaa kuplan pinnan lävitse. Puutarhaan tekisi kovasti mieli, mutta meidät on saartanut jokin hyytävä viluilmasto - pahempaa suorastaan kuin talvella, joten ulos ei uskalla pistää nenäänsäkään.

Nuorimmainen on tehnyt pitkin päivää koekuvauksia, vedellyt maalarin teipillä seiniin kankaita ja pitänyt koiruutta mannekiininä. Hän on lavastanut ja etsinyt värejä. Oikeastaan saan olla alati ylpeä näistä kokeiluista ja tutkimusmatkoista. Kuinka aikuisetkin voisivat heittäytyä, etsiä, kokeilla ja tutkia. samalla hurahtaa ja nauttia elämän eriskummallisuudesta. Pitäisi uskaltaa leikkiä - alati leikkiä.

Siinä missä nuorimmaiseni kuvasi ja vanhimmaiseni soitti rumpuja ja vuoroon kitaraa niin hurahdin itsekin jälleen tarkastelemaan maailmaa linssien läpi.Ja löysin tälläisen kummallisen maatuskan samalla kun pohdin ikkunoiden pesua. Kaikessa skitsissään se näytti auringonvalossa varsin kiinnostavalta - mistäköhän moinen on meille rantautunut.

Ja siemenkätköksiä piti myllätä. Kylvökset ovat armotta myöhässä, mutta odotan ulkoilman hitusen lämpenevän ja teen kylvökset suorastaan ulos tänä keväänä. Olkoon sitten hitusen kaikki myöhässä, mutta suuressa salissa on esikasvatuksen kanssa ollut huomattavia vaikeuksia, vesivahingoista kuivumiseen, joten koetan ulkoilmaa.

Onkohan kipinä iskemässä=)

2009-04-14T11:29:00.001-07:00

Pääsiäisloma on lipunut ohitse levollisena ja työn täyteisenä. Tutustuminen pihamaan kätkemiin sopukoihin ja salaisuuksiin on vihdoin alkanut. Pienoisen metsikön pinnanmuodot ovat alkaneet hahmottua risujenraivaus urakan jäljiltä. Metsikkö kätkee sisäänsä lukuisia kivipenkereitä, omituisen omenapuun ja kotitekoisen kaatopaikan tekeleen. Etupihan sammalmättäiden alta on paljastunut kiviä, kiviä ja jälleen kiviä. Toisen sisään käynnin lomassa maa on skillojen ja sinivuokkojen peitossa ja kaikkialla routa on sulannut, maa on pehmeää ja multaisaa. Tuoksuu kevät.

Koska tänä keväänä kaikki on vinksin vonksin niin amarylliksemme puhkesivat pääsiäiseksi kukkaan. Nyt nuokkuvia valkeapäitä on niin paljon, että jouduimme köyttämään mokomat vanhalla pitsinauhalla pöydän jalkaan.

Sinivuokkoja on kaikenlaisia - punaisia - karvaisia - vähän sinertävämpiä - nupuillaan olevia - isoja mättäitä - pieniä mättäitä - sinisiä. Niitä on ihan kaikkialla satoja ja taas satoja.

Nuppujen nuokuntaa keittiön oven nurkilla

Ja sitten aikaansaannoksiin. Oikeastaan jälleen on koittanut se aika kun vaan tapahtuu ilman sen suurempia suunnitelmia. Vähän itsekin yllätyin kun tuli yhtenä päivänä kaikettua híekkakäytävä keittiön piilo-ovelle, kottikärryiltyä varmaan viisikymmentä kuormaa kiviä ja rakennettua kivipengertä metritolkulla.

Puutarhakalusteetkin kiikutettiin jo ulkosalle. Talon pääsisäänkäynnin molemmin puolin on tulossa kivipenkereellä rajatut istutusalueet. Tällä suojaisemmalla puolella saavat majailla magnolia sekä keltasade.

Ja tänne toiselle puolelle pitänee vielä kehitellä jotain kutkuttavaa. Vanhoja ruskoliljoja on tarkoitus jakaa lähipäivinä ja ruusumantelit himottavat jälleen. Olemmehan nyt sentään I-vyöhykkeellä, puutarha on äärimmäisen suojaisa ja lämmin sekä maa-aines suorastaan mehukasta entiseen verrattuna.

Vielä maailma näyttää karulta, mutta multa tuoksuu jo kutsuvasti, linnut ovat tehneet pesiään talven aikana rakennettuihin pönttöihin ja savu tuoksuu päivällä poltetun nuotion uumenista.

Puuvajan liepeillä on myös haravoitu urakalla. Talven aikana tervatut ovet ovat hitusen haalistuneet ja sopivat jälleen vajan ilmeeseen paremmin kuin syksyllä.

Puppelipuut ovat varttuneet ja ovat nyt jo suurempia kuin tavalliset kanit. Kerrallaan masuihin voi upota kuusikin keitettyä suurta perunaa, salaatin tähteet, porkkanoiden kuoret, leivän kannikat ja ties mitkä. Enää en tiedä miten saisin kompostinkaan toimimaan kun kaikki maatuva tuntuu menevän näiden suursyömäreiden suihin.

Tässä tämän aamuinen lämpimien munien kätkö.

Munia siellä munia täällä ja hirveetä hyörinää

2009-03-25T11:41:00.000-07:00

Kiitoksia mitä nöyrimmin rakkaat lukijat, että olette sinnikkäästi jaksaneet pysytellä kuulolla vaikka postaustahti on vähintäänkin vetelä. Syy moiseen vetelyyteenkin on olemassa ja lähempänä kuin arvaattekaan. Nimittäin olen ajautunut raportoimaan opetushallitukselle sekä yhteistyökumppaneillemme arjen ihmeellisyyksiä ja kuinkas muutoin kuin blogin välityksellä. Keikkailu on areena, jossa pusketaan unelmia ulos uunista ja viritetään ammattilaisten unelmat täyteen kukoistukseen. Olen siis unelmahauduttamossa, tuuppaamassa ensiaskeleita, rohkaisemassa siivilleen ja lentoon kohti oman elämän valloitusta. Kukapa muukaan niistä omista unelmista huolehtisi kuin me itse. Olemme siis Paljon vartioina ja oman elämämme huimapäisiä ritareita ja siihen ritariuuteen olen osaltani avistamassa oman elämänsä tutkimusmatkailijoita. Siinä sivussa ollaan nautittu lähes päivittäin nuorimmaiseni tutkimusmatkoista leipomusten ihmeelliseen maailmaan. Keittiö on kuin jauhoydinpommin jäljiltä, mutta suut napsaavat Luca Turillin kiihkon tahtiin. Illat kuluvat kuin siivillä pelaten vuoroin trivialia, maalaten, rakennellen kummallisia asetelmia, katsoen Reinikaisia ja ladaten akkuja aina seuraavan päivän koitokseen. Olen myös toiminut matkasaarnaajana, liehunut pitkin maakuntaa, väliin unelmasaarnaa on vedetty Lohjalla, Väliin Tampereella väliin Espoossa. Tai sitten on kierretty maatilamatkailutiloja urakalla muiden unelmahöperöiden kanssa, voimaannuttu ja taas jatkettu unelmataistoa arjen kiemuroissa. Olen siis aallonharjalla muutoksessa, omasta tahdostani ja siksi bloggaustahti on vaivalloisen vetelä. Nöyrimmät anteeksi pyynnöt siis=)

Aamulla kanojen hoitoreissulla ehdin sentään hitusen nauttimaan auringon hellimästä puutarhasta. Itse asiassa odotan maan sulamista ehkäpä kiivaammin kuin vuosiin. Tämä kevät antaa oikeastaan avaimet tulevan puutarhan muotoutumiseen ja salainen lupaus on jo selvästikin ilmassa.

Lähden aamulla kukonlaulun aikaan Jyväskylään, jälleen maatilamatkailutilalle. Olen pakannut turkistossut mukaan ja unelmapäiväkirjani odottaa jälleen järisyttäviä oivalluksia.

Oi pelakuu ja lumitähtöset valkeat

2009-03-19T12:48:00.000-07:00

Taustalla soi Lou Reed Perfect Day, tunnelma on hitusen haikea ja väsähtänyt. Aurinko syleili lämpimästi katuja lähtiessäni keräämään työpäivän jälkeen rakkaimpiani kaupungin sopukoista kohti kotia. Enkä voinut vastustaa katujen varsilla, kukkakauppojen edustoilla olevia kevään ihmeitä vaan parkkeerasin auton lopulta viimeisen kukkakaupan edustalle ja.... Kurottauduin kaupan edustalla ruukuissa vienosti odottelevien tulppaaninalkujen yli ja silmiini osuivat hentoiset valkeat lumikellot ja olin jälleen täysin myyty. En voinut vastustaa kiusausta ja sisällä puodissa odotti juuri kukkaan puhjennut pikkuruinen enkelipelargonia. Kevät on saapunut, pyykit tuoksuvat puhtaalle ulkoilmalle, vesi tippuu ränneistä ja odotan ensimmäistä kevättä täällä koulun sydämessä.

En tohtinut laittaa lumikelloja vielä ulos vaan toin pienokaisen Saliin lepuuttelemaan terälehtiään auringonsäteiden hyväilyssä. Toisaaltaan vaikka kevät on ollut täynnä onnellisuutta, virtaa, uusia tuulia niin myös suurten muutosten aallonharjalla oleilu verottaa voimavaroja. Taistelutahto on ollut koetuksella kerran jos toistekkin, uskoa ja tahtoa on täytynyt olla ja on ollutkin. Töissä myllertää=) Tasapainoilu vie veronsa, sitten murtuu ja loukkaa vaikkei olisi tarkoituskaan, ei osaa tukea vaikka tietää, että on juuri sitä varten olemassa. Ja silloin ei auta kuin hetkeksi seisahtua - katsoa peiliin ja yrittää aloittaa alusta, kerätä voimia, pistää puita hellaan ja Lou Reed soimaan hiljaa taustalla.

Tarkastella mitä ympärillä on kaiken suloisen ja vähemmän suloisen kiireen keskellä tapahtunut. Etsiä niitä pieniä arjen ihmeitä. Pieniä hymyjä, pieniä hyviä sanoja, pieniä amarylliksen alkuja, jotka elävät ihan ikiomassa aikataulussa.

Olla onnellinen siitä, että kun ei ole itse saanut laitettua siemeniä maahan niin saa työpäivän jäleen puhelun, jossa pienoinen ääni kertoo innoissaan kuinka kotona odottaa niin suuri yllätys, etten osaa kuvitella. Totta tosiaan - kotosalla odotti kaurahiutaleista, vehnäjauhoista, kaakaojauheesta ja ties mistä tehty litteä ruskea pannukakku, mikä maistui tosiaan perin oudolta. Lisäksi tarkoin varjelemallani siemenkätköllä oli tapahtunut kummia. Jokainen pussi oli avattu, siemeniä tutkittu ja sekalaisia kokeilevia kylvöksiä oli tehty. Mitenköhän selviän tutkivien kylvösten kanssa - en siis voi tietää millainen yllätys minua todella odottaakaan. Juuri kun luulin laittavani hyvinkin säntillisen puutarhan niin sattuma astuu peliin ja yllättää. Eihän tästä voi olla kuin ihmeissään ja samalla onnellinen. Onhan minut sentään yllätetty.

Täälläkin on jotain mistä ei ole aavistustakaan ja laatikkoon on myös nikkaroitu kantokahvat.

Ja sitten on vielä niitä kylvämättömiäkin siemeniä, joihin pitänee tarttua tulevassa viikonvaihteessa.

Siemeniä, maalausta ja kevään odotusta

2009-03-13T13:18:00.000-07:00

Kevät on lämmin ja olen päättänyt valaista puuhiamme. Siemenkätköt on kaivettu esiin, pussukoita käännetty, väännetty, laskettu siemeniä, tehty suunnitelmia ja siinä sivussa haaveiltu vähän hyötypuutarhastakin. Viikonvaihteen aikana saa ensikerran työntää kädet multapussin uumeniin, tuntea kostean ja viileän mullan karheus ja kevään kutkuttava odotus. Ensimmäisenä mullan syleilyyn sujahtavat ylivuotiset ritarinkannukset ja salkoruusut. Suuret ja pitkät kasvustot, jotka sitten jo toivon mukaan ensikesänä kukoistavat ja huojuvat lämpimässä kesätuulessa.

Jättiharrrastuksemme on poikinut muutakin kuin jättiläismäisiä villakoiria. Rakas pappamme oli hankkinut lasten kanssa pienoisia pupuja. Kauhuksemme Belgianjätit kasvavat kuitenkin kahden täyden kastelukannun kokoisiksi, vaativat kasvattajaltaan lihaskuntoa, jotta möhkäleet saaliikkeelle ja siinä sivussa ruokaa tuntuu söpöläisten pikkusuihin uppoavan melkoiset määrät.

Kanojen munantuotanto on yltänyt yli omien tarpeiden. 4 lämmintä munaa / päivä on tuotantovauhti ja mojovista munista ovat nauttineet niin työkaverit kuin naapuritkin. Kesäksi on vielä kaiken kukkuraksi haaveiltu lampaista. Saapi nähdä mihin tämän farmin kanssa oikein vielä joutuu.

Suurta luokkahuonetta on kunnostettu. RALlin jumalallinen värikartta on ollut kovassa käytössä ja pönttöuunipariskunta komeilee posket punaa hehkuen, seinien alapaneleita verhoaa ohut harmaa, koristelistassa on kultaa ja verhot ovat suunnitteilla. Ja tälläkertaa ihka omaa tuotantoa ja teetätystä tulostaen on luvassa. Vire on ollut koko alkuvuoden katossa ja touhua ja vääntöä on riittänyt moneen suuntaan. Kuukauden sisällä - toivon mukaan - katto on maalattu ja päästään kantamaan mööpeleitä paikoilleen.

Pönttöuunien välissä on juuri sopiva rako pyykkien kuivatukseen ja joka päivä voi laatia uuden entistä herkullisemman väripaletin.

Pinkkien uunien vastapainoksi on helmenharmaata, kultaa ja valkeaa. Maalia kuluu taas sutjakkaat määrät ja sivellin toimii melkoisen joutuisasti. Tunnelma on vähän kuin hartaustilassa, mutta kunhan verhot ja tekstiilit saapuu niin eiköhän tunnelma räväköidy entiseen malliin.

Saliin on tulossa vanhoja 50-60 lukulaisia mööpeleitä ja isohkoja vanhanajan kasveja.

Koska amarylliksemme sössiintyivät pahemman kerran joulun alla niin meillä on kohtapuoliin tuvassa neljän amarylliksen kukinnot. Ja on vähän niinkuin joulutunnelmaa jälleen.

Kaiken härdellin lomassa ollaan puuhailtu tulevaan saliin myös lampun mallikappale. Pleksistä ja valokalvosta tehty koevedos hehkuu melkoisesti lämmintä iltojen hämärtyessä.

Viimeiset kuumatleivät

2009-01-08T07:40:00.001-08:00

Viimeiset mehukasta juustoa tirsuvat kuumatvoileivät ovat jo muutaman illan takaa. Joulunjälkeinen jokavuotinen pupunruokakuuri on alkanut. Eikä jenkkakahvojen kokoa yhtään pienennä tänään mitattu vyötärönympärykseni, joka ylittää naisille sallitun 80cm kriittisen rajan. UGH. Varmoja kevään merkkejä on ilmassa. Koulut ovat alkaneet ja nuorimmaiseni ilmoitti mahtipontisesti, että hän on muuten tilannut papan kanssa Rovaniemeltä tyttö ja poika kanin, jotka kasvavat 16 kiloisiksi. Siis tasan eivät kulje onnen lahjat paksuja kaniineja, jotka ovat kaiken kukkuraksi eri sukupuolta. Näen pikkuhiljaa tulevaisuuteni jättiläismäisen kanifarmin johtajattarena. Hih hih. Kanatkin ovat kasvaneet niin, että orret notkuu ja pulleahko masu peittää kanaparkojen jalat kokonaan näkyvistä. Kohta pitänee hankkia lava-auto, joota lemmikit saadaan pidettyä kylläisinä.

Kaappien kätkemät lasiastiat ovat pitkin pituuttaan keittiön pöydillä. Niiden läpi on mitä mainioin tiirailla kevään kirpsakkaa valoa ja tutkailla tunnelmia. Millaisia lasitunnelmia teidän kaapeista löytyneekään?

Elämän inhimillisyys

2009-01-01T07:19:00.000-08:00

Vuosi on jälleen vaihtunut ja nuorimmaiseni kysyi aamulla miksi vuoden vaihtumista juhlitaan? Pohdin kysymystä hetken ja vastasin, että silloin vietetään maapallon synttäreitä. Meitä hiukan nauratti ja jatkoimme matkaa läheiselle koskelle. Jottei uusi vuosi alkaisi liika reippaasti ajoimme kolmen kilometrin matkan autolla, tunsimme ekologisen omantuntomme soimauksen sieluissaimme ja hyppäsimme kuitenkin kohtuupuoliin kepein askelin autosta koskelle johtavalle polulle. Muistan kuinka lapsena retkeilin samaisella koskella ja nyt olimme kolmestaan retkeilemässä, nuuhkimassa ilmaa ja kummastelemassa veden kohinaa.

Koska vuodenvaihteemme on ollut täynnä piniä luontoretkiä niin päädyimme vielä pienoiselle lähiseutujen tarkastelumatkalle. Kaislat olivat ihania keinuessaan sinertävän meren aalloilla.

Rantakaislikosta pilkotti punainen mökki ja kaislat näyttivät lähestulkoon oranssisilta rantaruovikossa.

Muumeilta oli vissiin jäänyt maja laiturin nokkaan ja mörkökin taitaa liikuksia jossakin lähistöllä koska pakkanen on kivunnut jo likimain -10C

Puhalsimme ilmapallon ja annoimme sen leijailla ulkoluodon sillalta kohti ulappaa.

Ja lopuksi ravitsimme makeannälkää pussillisella sirkusaakkosia.

Klapisavottaa ja uusia tuulia

2008-12-31T13:19:00.000-08:00

Mitenkä vuosi voisikaan päättyä mukavammin kuin nuotiolla ja klapisavotan merkeissä. Tuskin oli kukko ehtinyt kiekua aamuherätykset kun jo olimme menossa puusavottaan entisille tilusille. Ilma oli mukavan rapsakka, tuuli hitusen ja nuotion savu pyöri hääriessämme ympärillämme. Makkara maistui paremmalle kuin muuloin ja kuuma kahvi lämmitti.

Tulppaanit ovat jo lakastuneet, mutta olen säästellyt niitä kuvauksia varten. Kynttilöitä on tullut polteltua entisiä vuosia ahkerammin ja aikaa on muutoinkin vietetty kuluneen vuoden aikana yhdessä, ihmetelty pieniä asioita ja nautittu elämästä.

Kynttilänjalka on vihdoin saapunut. Haaveilen suureen luokkahuoneeseen suuren suuresta pöydästä, minkä molemmissa päissä olisi nämä ihanuudet.

Me armottomat hätähousut olemme jo valaneet tinat. Nuorimmainen sai muumipeikon ja pohti tietääkö se sitä, että hän rupeaisi kirjoittamaan uutta kirjaa =)

Ja tähtisädetikkuja on polteltu ja raketit ammuttu.

Onnellista ja rohkeaa uutta vuotta Teille kaikille

Huomenta kevät

2008-12-28T01:47:00.000-08:00

Meille on saapunut kuulakas kevätaurinko. Se kutittelee ikkunanpieliä, tanssii nurkissa roikkuvien hämähäkinseittien säkeillä ja valaisee pehmeydellään koko tienoon. Olimme aamulla ulkoiluttamassa Armasta ja samalla tutustustumassa jälleen tarkemmin kotikonnuihin. Koiruuden ulkoilutusreissun jäljiltä kameran linsit olivat huurussa ja eteinen verhoutui sumuhuntuun.

Osuuskaupasta löydetyt lyhtypidikkeet ovat saaneet seurakseen vanhat turkoosit puutarhalyhdyt. Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä pitäisi bongata näiden paikalle oikeat tallilyhdyt. Mutta näidenkin lyhtyjen valonkajo iltahämärissä on melkolailla suloinen.

Samalla kun kevätaurinko raottelee säteitään meille on tullut myös talvi. Maa ja puut ovat kuurassa ja nenänpäätä kipristää viiden asteen pakkanen. Puutarhakipinä piilee jo jossakin tuolla ja siementilauksia hmmm. mielessä

Aamulenkillä kipusimme läheiselle kalliolle tarkastelemaan uinuvaa kylää. Tuota kylätiepahaista pitkin on aikojen saatossa kulkenut jopa ruotsin kuningas kärryillään.

Naapurin pihassa oli vanha aikansa elänyt pyörä ja lyhty. Romuromantiikkaa parhaimmillaan. Taitaa olla joltakin tontulta jäänyt kun on tullut vipinää kinttuihin.

Tänään vietetään viidettä lökölökö päivää, lähdetään ajelulle ja käydään Lohjalla.

Puuhailua kansakoulun nurkissa ja vähän muuallakin

2008-12-27T12:38:00.000-08:00

Joulu on jälleen kerran lipunut ohitse, ehkäpä arkisempana, rauhallisempana ja vakaampana kuin vuosiin. Pöntöissä on loimottanut tuli, turkistöppöset ovat lämmittäneet paljaita varpaita ja monopolikierrokset ovat viuhahtaneet ohitse toinen toisensa jälkeen. Eilen oltiin tapaninpäiväajelulla ja rantauduttiin Hangon hiekkarannoille keräämään syystyrskyjen rantaa ajeluttamia simpukoita. Ihania vaaleanpunaisia, ruskehtavia ja valkoisia kuoria oli vaikka kuinka paljon, tuuli oli kohtuullisen lämmin ja ilma muutoinkin perin leuto. Mietin montakohan metriä meren yläpuolella asummekaan, jos nuo peijoonin jäävuoret kuitenkin sulavat.

Aamiaiseksi on syöty hedelmäsalaattia, kotijuustoa ja joululimppua. Makea, siirappinen leipä on ehkäpä parasta mitä tiedän, niin ja kotijuusto sekä suolakurkut.

Kiillotimme huolella kaikki lasiaarteet jouluksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kummajaisia joulunpyhinä kiertelee nurkissa nuuskimassa siivouksen tasokkuutta. Sitä paitsi lasipullojen kyljistä kimaltelee kynttilöiden valot kuin pienet timantit.

Nuorimmainen oli perin juurin kuumeinen joulunodottaja. Sinne tänne pitkin senkkien reunamustoja ilmestyi laulaahoilottavia enkeleitä, keltaisia joulun tähtiä, pieniä linnunpesiä munineen ja jouluhyörinä oli suorastaan vallannut pienen mielen.

Joulukuusikin haettiin yhdessä sateisesta metsästä. Korkeutta kuusella on komeat 3,5m ja saimme varustaa sen peräti kaksilla kyntteliköillä.

Hämäränhyssy on vallannut koko lähi tienoon. Koko kylä on kovin raukea, aivan kuin oltaisiin yhtä suuren suurta huopatossutehdasta. Mukavaa joulunjälkeistä aikaa. Uppoudun jälleen ubiikkiyhteiskunnan ja jokuveljen syövereihin.

Etsintäkuulutus

2008-12-04T22:23:00.001-08:00

Mistäköhän löytäisin ghost kynttilänjalkoja. Tarvitsisin muutaman kappaleen ja Skannolla ainakin on myynnissä, mutta en millään ehtisi käpäisemään Hesassa. Verkko kauppa olisi jees, mutta ähhhh ja ugh kun ei löydä niin ei löydä. Avun tarpeessa siis =)

Kummallisia otuksia ja ihmeellistä valaistumista

2008-12-04T07:37:00.000-08:00

Viikot ovat jälleen vierähtäneet. Taustalla T. Toiviainen & Treble hoilottaa kepeän iloisesti Anna edes kerran kysyä... Osaatko vastata tahdotko vastata. Tunnelma on rullaava ja jalka vippaa musiikin rytmiin tuolin alla. T. Toiviainen kuuluu ehdottomiin kestosuosikeihini, etenkin kun joka päivä sataa harmaata sadetta, joet tulvivat yli äyräiden ja pissapojan säiliö on jatkuvasti tyhjillään, kun roiskuvaa rapaa pitää alvariinsa pyyhkiä. Olemme tehneet jälleen ihmeellisiä löytöjä. Salon taidelainaamossa on ehkäpä tämän planeetan mielenkiintoisin joulupuoti. Ommeltua grafiikkaa Piia Lehden salaisten kansioiden kätköistä. Tietysti joulunodottajaislahjukseksi ihan itselle.

Olin tilannut kesäkuussa hetken mielijohteesta Kartellin valaisimen ja päässyt jo autuaasti unohtamaan koko tilaukseni. Viimeviikolla kuitenkin saapui yllättäen sähköpostia ja valaisin oli saapunut. Läpinäkyvä muovi on ehkäpä kiehtovin materiaali, eteerisin ja aistikkain mitä tiedän. Ja mitkä varjot, mikä valon hohde.

Samaan sarjaan on kattovalaisinkin. Meillä on vihdoinkin valoisaa. Muut kyläläiset ovat vaipuneet johonkin ihmeelliseen joulunodottajaisuneen, kun jokaisen siis joka ikisen talon ikkunassa siis kaikissa ikkunoissa on kaksi kynttilää. Perin outoa. Emme sittenkään taida olla sisäpiirissä.

Joulupuodissa oli myös suloisia siemenpusseja, joita ei tietystikkään pystytty vastustamaan.

Ja mikä parasta niin kummitytölle joululahja. Ryytyneiden ritarikunnan puolesta myönnetty Ensimmäisen luokan kärsivällisyysmitalli hopeisin haivenin. Ja keskellä tietysti Neuvostoliittolaispinssi.

Tuiskua ja pesäoleilua

2008-11-24T09:36:00.000-08:00

Isossa valkeassa Taika-mukissa höyryää kuuma punainenglögi. Taustalla soi Paavoharjun Tyttö tanssii. Tuuli ja tuisku ovat rauhoittuneet ulkosalla ja lämpömittarin elohopea on kivunnut +23 asteeseen. Villasukat lämmittävät suloisesti varpaita ja koko talo uinuu pehmoisessa unessa. Joulukoristeita on salakavalasti hivuttautunut kaappien uumenista keittiön pöydälle ja tunnelma on jotensakin vähintäänkin odottava. Ehkäpä aikaisin tullut talvi hämää ja saa vaistot sekaisin tai sitten vaan elämän kiitoradan urakat ovat valmistuneet ja jääneet hetkellisesti hautuamaan ja odottamaan uutta pulpahtamistaan.

Aamulla kun olin ajatellut nukkua puoli kahdeksaan ja ottaa äkkilähdön töihin suoraan lämpimän sängyn uumenista, sainkin äkkiherätyksen sähkömiehen kolkutellessa raivokkaasti ovea jo seitsemältä. En edes tiennyt moisen tulosta. Mitenkä kaikki sähkömiehet osaavatkin olla niin samanlaisia. Varmaan siinä pitää olla jotain tekemistä geenien kanssa. Ugh arghhh. No sähkömiehen kiusana vinttiin johtavien rappujen ovessa roikkuu naisten ihanaiset pitsiset polvisukat, joita ei sitten mitenkään nuorimmaisen kanssa voitu vastustaa. Odd Mollyn liikkeessä Tammisaaressa on kaikkea aivan vastustamatonta, ihania rusetteja, pitsihässäköitä ja enemmän ja vähemmän sulokkaita vetimiä. Njamskis

Takka tuli loimutellut ahkeraan viime päivinä. Moni on kauhistellut sitä, että talomme lämpiää vain puilla, mutta lämmitysprosessissa piilee ihan oma juttunsa. Kun saavut kahdensadan ihmisen paljoudesta, kaupungin vilinästä, kiivaasta rytmistä ja tahdista keskelle hiljaisuutta ja ryhdyt lämmittämään kahdeksaa pönttöuunia, kantamaan puita, rypistämään luettua sanomalehtea virikkeeksi tuntuu kuin aika pysähtyisi. Lämmitysprosessi on eräänlainen hiljentymisrituaali. Rituaali, jossa tuntee olevansa osa talon historiaa, pitävänsä huolta kouluvanhuksesta ja samalla kuunnella tulen hiljaista huminaa. Jatkan glögin tissuttelua, kääriydyn lämpimien filttien onkaloon ja vaivun Paavoharjun unenomaiseen maahan. Hyvää yötä.

puuhellan lämpöä, yhdessäoloa ja elämisen autuutta

2008-11-23T06:52:00.000-08:00

Sisäpihan puoleisia ikkunoita peittää hento kuura. Maiseman voi nähdä kuin uniharsoon verhoutuneena. Talvi on saapunut, lumi, viima ja pakkanen. Sisällä koulussa on kuitenkin lämmin, pönttöuunit loimottavat lämpöistä tulta ja niiden poskea vasten voi hetkellisesti painautua lämmittelemään. Olemme viettäneet niin kauan odotettua villasukkapäivää, jolloin voi olla aamusta iltaan yöpaitasillaan, tepsutella villasukissa ja käpertyä sohvan nurkkaan filttikasan uumeniin unelmoimaan, jutustelemaan elämän ihmeistä ja kuuntelemaan taivaallista musiikkia. Naapuri ajoi ikkunamme ohi upouudella John Deeringerillään ja tööttäsi kuuluvasti tervehtiäkseen meitä talon uumeniin kätkeytyneitä. Joskus tuntuu varsin kivalta kuulua sisäpiiriin.

Olemme varautuneet myrskyyn ja kynttilöitä on kaiveltu esiin ja myös nautittu lämpöisästä kynttilän valosta. Woodoo-designin kiiltomaalattu valkea kynttilänjalka on juuri omiaan meidän kaiken kirjavalle kynttiläarsenaalille.

Ylätalon vintiltä on haettu vanha keittäjän lamppu. Alkuviikosta sähkäri rantautuu jälleen maisemiin ja josko silloin olisi toivoa saada valoa myös minunkin makuukammariin. Toisaaltaan jatkojohdon varassa keikkuva vanha joulukynttelikkökin on melkoisen suloinen.

Nuorimmainen on tänään uhmannut kelejä ja tehnyt valokuvausrallin pitkin maita ja mantuja. Kuvat olivat äärimmäisen kokeilevia ja vaikuttavimmasta päästä oli tämä taivaskuvaus. Tuuli ulisee taukoamatta talon uumenissa, myrsky on rantautunut. Suuri hymy on säveltänyt koskettavia ja jälkiä jättäviä pianotapailuja ja väliin iltaisin kotimme ympäröi vangitseva ja samalla niin onnen täyteinen tunnelma - aivan kuin aika olisi juuri siinä käsinkosketeltavan lähellä ja ottaisi kerta toisensa jälkeen omakseen. Ihan kuin koulu avaisi salaisuuksiaan, pääsisi aikamatkailulle aina 1900-luvun alun tunnelmiin.

Tässä kuitenkin vähän uudempia tunnelmia

hämäränhyssyä ja suuria unelmia

2008-11-13T09:12:00.000-08:00

Elämän kiitoradalla on jälleen ruuhkaa. Päivät lipuvat ohi ja saa pidellä rystyset valkeina kiinni suihkukoneen ohjaimista. Väliin sitä seisahtuu hetkeksi ja miettii on järkeä ja sitten taas unelmat, intohimot, vimma ja palo ottavat yliotteen. Olen saarnannut, saarnannut ja jälleen sarnannut, olen lietsonut ja herättänyt kiihkoa ympärilläni. Yht äkkiä elämä on kuljettanut keskelle suurten unelmien synnytyssalia, jossa tunteet käyvät kuumina ja elämä tuntuu käsinkosketeltavana. En ole juuri edes bloggaillut, koska elämä on ollut niin täyttä. Ei siis kiirettä vaan täyteläisyyttä. Niin miljoonia asioita, jotka tuntuvat niin kutkuttavilta, niin kiehtovilta ja koskettavilta. Silloin kun saa tehdä töitä unelmasynnyttämössä, ympärillä olevat silmät loistavat ja tunteiden vuoristoradalla tapahtuu kummia tuntuu kuin huolet haihtuisivat, iloinen laulu raikaisi ja sydän jamittaisi. Nuorimmaiseni elää niin kiivaasti piirtämisen kautta. Hän havainnoi, tutkii, pohtii ja ajattelee kynä kädessä ja tekee päivittäisiä tutkimusretkiä maailman eri ilmiöihin, tapahtumiin ja arkeen piirtäen. Intohimot ovat ihania. Eilen kun saavuin töistä kotiin hän tuli ylpeänä esittelemään kuinka hän oli passittanut papan istumaan sohvalle ja piirtänyt. Ihmeellistä mutta samalla niin järisyttävän kiinnostavaa.

Hornerin verhot on saatu ommeltua, mutta suuremmin en voi niitä esitellä kun olisin halunnut niistä timmit paneelit ja ompelijattarena toiminut äitini sisko oli ommellut verhot turhan leveiksi ja ne näyttävät aavistuksen tursakkeilta =). Pääasia kuitenkin, että verhot ovat pehmentämässä huushollin ilmettä ja jahka kevät koittaa niin ompelutan verhot uudelleen.

Nuorimmaisellani on hillitön joulukuume. Ulkoeteisen liitutaululla pidetään kirjaa siitä montako päivää on vielä jouluun ja joka päivä puhutaan siitä kuinka meille tulee kolmemetrinen joulukuusi. No joulukoristeetkin loppuvat heti kättelyksessä, joten lähdimme tänään Tammisaareen pikkiriikkiselle joulukierrokselle. Mukaan tarttui Pentikin joulupalleroita, hopeisia ja vähän vanhanajan tuntuisia.

Muutama joulutähti ja sydän

Ja sitten löysimme jumalallisen ikkiriikkisen namupuodin. Ihania piparminttuja, suklaita, käärepapereihin kätkettyjä unelmia ja ties mitä.

Unelmien ja piparminttujen makuista viikonvaihdetta teille armolliset lukijat. Toivon, että ehteisin piipahtamaan hitusen useammin, mutta olen jälleen suurten lavasteiden, punkin, näyttelyiden, 200hengen unelmien, jouluhössötyksen, johtajuuskirjallisuuden, iron maidenin elämänkerran, oman kirjaprokkiksen ja valaisinkokeilujen syövereissä ja elämä on niin kovin täyteläistä ja ihanaa.

Annoin tämän eräänä päivänä koulussa eräälle intohimoiselle 17 kesäselle lahjaksi jumalallisista piirroksista ja räjäytimme koko luokan tajunnan räyhyttämällä youtubea kajareista täysillä ja nauroimme hitusen ja jamitimme. Olen muuten itsekkin saanut tämän lahjaksi suurelta hymyltä ja nyt ojennan tämän jälleen eteenpäin - joulunodotusta ja vahdikkuutta - intohimoja ja rakkautta kehiin

Tuunhan mie =)

2008-10-27T09:49:00.000-07:00

Arvatkaas kellä peruskomppi raikaa ja talo tytisee. Täällä on kiirekertoimet taas niin katossa, kun pitää ehtiä treenaamaan rumpuja, tehdä lavastuksia, kirjaa, järjestellä lehtipaljoutta, kääriä makoisia tortilloja ja hassutella. Meitä elämä vie jälleen huimaa kyytiä ja bloggaamaankaan ei ole ehtinyt. Nytkin on vartti aikaa - UGH

Vanhimmainen on Uinuvien kirjojen kaupungissa, peruskompin pyörteissä ja nuorimmainenkin on rumpujen kimpussa ja tietysti minäkin =)

Verhoja ei ole vieläkään ommeltu - koska minä en osaa käyttää laisinkaan ompelukonetta. Mutta sisustuslehtiä on hitusen ehditty kantaa paikoilleen. Varsinaisen nolo ja lyhyt postaus - mutta menossa mukana ollaan. Josko huomenna jälleen jättipostaus =)

Fairytale and perfect day

2008-10-17T11:49:00.000-07:00

Hän oli väsynyt. Hän istahti. Minäkin istuuduin hänen viereensä. Ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän virkkoi taas:

- Tähdet ovat kauniita, koska siellä on kukka, jota ei näy…

Vastasin niimpä niin”, ja katselin sitten hiljaisuudessa kuun valaisemia hiekka-aavikoita.

- Erämaa on kaunis, hän lisäsi…

Ja se oli totta. Olen aina rakastanut aavikoita. Siellä voi istua hiekkaharjulle. Ei näy mitään. Ei kuulu mitään. Ja kuitenkin hiljaisuudessa säteilee jotain…

- Se, mikä tekee erämaan kauniiksi, pikku prinssi sanoi, on sinne jonnekin kätketty kaivo…

Hämmästyksekseni ymmärsin yhtäkkiä, mistä johtui hiekan salaperäinen säteily. Pienenä poikana olin asunut vanhassa talossa, josta taru kertoi, että sinne oli kätketty aarre. Tietenkään ei kukaan koskaan sitä löytänyt ja ehkäpä ei liioin hakenutkaan. Mutta se lumosi koko talon. Talon sydämeen oli haudattu salaisuus…

- Niin, sanoin pikku prinssille, olipa sitten kysymyksessä talo, tähdet tai erämaa, tärkein niiden kauneudessa on näkymätöntä

Kiitoksia MV ja iso halaus, sellainen suuren suuri halaus. Olen rakastanut Pikku Prinssiä aina niistä ajoista lähtien kun opin lukemaan. Siinä kirjassa asustaa elämää suurempia viisauksia - ajatuksia, joita meidän kaikkien tulisi aika-ajoin palauttaa mieliimme. MV kanssa olemme kulkeneet elämän teillä yhteistä taivalta kohtapuoliin kaksikymmentä vuotta. Voiko siis olla totta kaksikymmentä, ollaan valloitettu Lontoontorin aavetalo, taivallettu loputtomassa vesisateisessa Karkalin luonnonpuistossa, ihastuttu puutarhan ihmeisiin, käyty retkeilemässä Kuusiston linnan raunioilla vuosi toisensa jälkeen ja vietetty lukuisat yhteiset uudet vuodet paukutellen raketteja ja mussuttaen tortilloita. MV:n kanssa olen oppinut tarkastelemaan maailmaa kameranlinssien läpi.

Tänään oli jälleen kerran suuremmoinen päivä. Lähdimme jo aamuvarhain kohti sisustuskauppojen ihmemaata. Matka oli jo ensimetreistä alkaen täynnä intomieltä, kihelmöivää odotusta, pientä levottomuutta, naurua ja iloa. Nuorimmaiseni hersyvä nauru tarttui ja ilo silmissä tuikki kuin taivaan tähtöiset. Sisustusliikkeet lipuivat ohi toinen toisensa jälkeen. Suurimmat jäljet jätti kuitenkin Funktio ja Ingo Maurerin ihanaiset valaisimet. Maailman ihmeellisyydet voivat olla niin pienistä asioista kiinni kunhan ne oikein oivaltaa. Kuin lentoon pyrähtävä lintuparvi, arkiset muistilaput ja lelukrokotiilit vartioimassa suurta sydäntä. Meillä jokaisella saisi olla ne krokotiilit, sydämiä vartioivat pienet herttaiset kroksut, jotka saisivat hymyn nousemaan korviin heti aamusta, muistuttamassa siitä, että elämä ja onni on pienistä asioista kiinni, antamassa meille rohkeutta ja voimia uskoa itseemme.

Nuorimmaiseni on tiukka mimmi, jolla on mielipiteet kohdallaan, on usko, on ylpeys, on nöyryys, on hyväntahtoisuus, avuliaisuus ja suuri sydän. Mitä muuta oikeastaan voisikaan toivoa. Nuorimmaiseni rakastaa kaikkea naisellista hömppää ja yllytti minut hankkimaan meille aamupalapöytään suloiset keijukaismukit. Jos keijumukit saavat aamuisin hymyilemään ja aikuisena muistelemaan yhdessä jaettuja hetkiä, antavat voimia ja jos niistä aamu kahvi, tee, mehu tai maito maistuu astetta paremmalta, niin mikäpä siinä.

Päivä oli täynnä yhdessäoloa, naurua, ihmetystä ja pohdintoja. Lisäksi ajattelunpaljous kilvoitti näläntunteen yllättävän useaan otteeseen niin, että ystävämme ihmettelivät suorastaan solakkuuttamme. Muotoilun ihanuudet jäivät kauppojen hyllyjä koristamaan, mutta kutkuttavat muistot jäivät kilvoittamaan mieliämme. Kotimatkamme muistutti taasen jälleen kerran elämän äkkiarvaamattomuudesta. Kolaripaikkaa ohittaessamme mietimme yhdessä elämän tarkoitusta ja niitä tärkeitä asioita. Nuorimmaiseni sanoi ääni väristen auton takapenkiltä kiitos äiti tästä päivästä, kiitos äiti siitä, että meillä kaikilla oli kivaa, kiitos äiti siitä, että olet niin ihana - tykkään susta. Jatkoin hetken hiljaisuuden jälkeen - kiitos siitä että olet aina niin iloinen, kiitos siitä että olet oma tyttöni, kiitos siitä että taivaanisä on suonut minulle sellaisen aarteen kuin sinä ja veljesi. Olimme lopun matkaa hiljaa ja kotona halasimme pitkään.

Suuri hymy on ojentanut tämän minulle ja nyt ojennan sen lapsilleni
sekä takaisin sinulle Suuri hymy

Tässä vielä kaalikukkakimppua lähemmin

Ja mitkä on fiilikset?

2008-10-09T07:13:00.000-07:00

Kiitokset oi ihmeelliset kanssamatkustajani, ilman Teitä elämä olisi monin verroin toisenlaista. Teiltä saa aina voimia palata uuudelleen ja uudelleen pohtimaan elämän pieniä ihmeitä. Ihmeitä on totisesti taasen tapahtunutkin. Ensinnäkin miksi olen ollut viikon lomailemassa täältä kirjoittamisen ihmeellisestä kammarista johtuu siitä, että nyt elämällä on imua. Imua niin, että tukkapöllyy ja jenkkakahvat hyllyy. Heittäkää kuulokkeet päähän, volymet kaakkoon ja hypätkää kyytiin. Meno on ollut siis tämänasteista. Ensinnäkin olen kuulunut niiden etuoikeutettujen kaartiin, jotka ovat saaneet käännyttää 1500 16-kesäistä villikkoa kulttuurinsaralle, uskomaan unelmiinsa ja heittäytymään. Jos edes yhden silmäkulmaan nousi hymy, pilke ja intohimo niin olen onnistunut työssäni. Ja ette arvaa mitkä adrenaliinit virtasivat, vimma, kiihko ja sydämenpalo kun tulevaisuus on siinä edessäsi, käsinkosketeltavan lähellä niin, että 1500 hengitystä voi tuntea melkein iholla ja se sisäinen virta voih kun se ei koskaan tukahtuisi. Sitten olen kantanut 1500 kiloa tiiliä ja ollut pari päivää muurarin oikeanakätenä, tiilten kantajana, kahvinkeittäjänä ja ollut niiin kovin innoissani ihmeellisestä keltaisesta pönttiksestä. Sitten olen viskonut yhdessä jälkikasvuni kanssa 10 mottia puita puuvajaan. Ja mikä parasta uskonut unelmiin ja heittäytynyt, sukeltanut, kroolannut ja ties mitä. Sillä nyt kirja on totta, silmät loistaa, into on piukassa - toooooooooooosi piukassa. Rahoituksia ei ole, eikä vielä tietoa mitä nyt oikein on tapahtumassa mutta usko on korkeammalla kuin koskaan. Ei muuta kuin ottakaapahan polkkis vielä toisenkin kerran niin pääsette vireeseen.

Rakas ystäväni tokaisisi tähän, että elähän höpäjä - sähän oot istunut ja höpöttänyt vuolaana virtana, muttet ooo kyllä tehnyt mitään. Mutta oon hengessä, tuulispään suitsissa ja se tuntuu joka solussa. Ja tietysti KIIIIIITOS kiitos ja voimahalaus kuuluu Iron Maiden rallille, jonka lopuksi melkein nukuin pystyyn, ihanille lapsilleni, joita olen muuten halannut kuluneen viikon aikana enemmän kuin koskaan ja tietysti suurelle hymylle =)

Ja miksiköhän kuvassa on ananas lasikuvuussa. Hmmmm. Johtuu lasikupuefektistä. Käsi ylös kuinka moni muu on elänyt elämäänsä lasikuvun sisällä? Kulunut vuosi on ollut niin ihmeellisen avartava, silmiä avaava, voimaannuttava ja järisyttävä. Olen nimittäin nostanut yltäni lasikuvun olen ollut vihdoinkin niin rohkea ja siitä saan kiittää lopun ikääni suurta hymyä ja itseäni. Lasikuvun alla elämä on näennäisesti Huom. näennäisesti turvallisempaa, ei tuulet tuiverra, ei tunteiden vuoristorata myllerrä, muttei elämäkään tunnu niin voimakkaalta. Nyt kun lasikupu on turvallisesti keittiön pöydällä ja sen sisään voi asetella milloin ananaksen milloin minkäkin ihmetyksen olo tuntuu paremmalta. Oikeastaan se on sitä mistä Pekka Himanenkin puhuu - uskallatko olla se ihminen joksi olet syntynyt. Olen päättänyt, että nyt itketään, nyt nauretaan, nyt halataan, jorataan kummallista polkkaa keittiössä öisin, kuunnellaan Iron Maidenia ja Rhapsodyä entistä kovempaa ja opetellaan uskomaan unelmiin isolla U:lla. Annetaan elämän kuljettaa meitä ja saada silmät tuikkimaan. Olen päättänyt, että elämä on tässä ja nyt ja huomisesta ei peijooni vie kukaan tiedä. Ja tässä lisää fiiliksiä

Olemme järisyttäneet menneellä viikolla myös kylän kukkakauppiasta oikein kunnolla. Ei mikään ihme, että työkaverini, joka asustelee samaisen tien varrella. sanoi eräänä päivänä kahvitauolla muutamalle muulle kollegalleni että on suorastaan katastroofi, että olemme muuttaneet kylälle=) No niin vanhimmaisellani oli syntymäpäivät ja halusimme nuorimmaisen kanssa yllättää hänet äijämäisellä kukkakimpulla (koska rummut ovat vielä muutaman päivän matkalla kohti kotikonnuja). Improvisoimme ja valitsimme vuorotellen mitä ihmeellisempiä kukkia ja lopuksi vielä pyysimme kaalinpään kimppuun. Myyjä taivasteli sen seitsämäntoista kertaa, että kyllä on ihmeellinen, oikein uniikki kimppu. Jälleen kerran meitä hymyilytti hieman ja iskimme silmää toisillemme nuorimmaiseni kanssa. Toki ihmeellisestä kaalinpää kimpusta ei tälläkertaa ole tuon kummoisempaa kuvaa. Olemme muuten saaneet keittiön astiakaapin lasitkin

Ja voi Hornereita. Olemme vihdoin saaneet tullattua kaikki ihanaiset kankaat ja jopa hetkellisesti harkinneet eteisen uudelleen maalausoperaatiota tällaisilla sävyillä. Mutta mene ja tiedä. Kevätaurinko näyttää sitten tien mitä värimaailmalle tapahtuu.

Ja tässä toinen kummastuksen aihe. Muurari sanoi vähintäänkin tunnin välein, että tämän väriä on sitten kovin ihmetelty ammattilaispiireissä ja vierellä isäni hoki, että kyllä tämän saa maalattua, kyllä tämän saa maalattua. Mutta kun ei maalata - piste ja iii päälle. Tämä on ihana, justiinsa niin meidän näköinen. Nyt uunia kuivatellaan kuukaudenpäivät ja sitten sen posket kuumottaa ja telkkua katsellessa voi nostaa villasukat pöntön kylkeä vasten ja lämmitellä varpaita.

Arvatkaas kenen silmät on kiilunut, kuola vuotanut ja polvet notkunut. Kaikki ihanaiset kankaat oli kääritty silkkipapereihin ja kankaat olivat toinen toistaan ihmeellisempiä ja kokkiessukin oli vallan hurmaava.

Huomenna lähdemme Helsingin sisustusliikkeitä vavisuttelemaan ja katsomaan mitä ihanuuksia maailma on pullollaan ja tietysti maalaisjunttien pitää päästä Raxiin mässäilemään aahhhh niin ihanilla pitsoilla, kanan koivilla ja njamskis njamskis törkyruuilla. Sannille erityisterkkuja en oo vielä ehtinyt lamppuja tilailemaan, mutta mielessä on ollut.

Terveisiä perseestä

2008-10-05T06:52:00.000-07:00

(Tämä on kirjoitettu eilen iltapäivällä, mutta sähköt menivät poikki samoin yhteydet ulkomaailmaan) Itse asiassa olin jo eilen päättänyt pitäväni muutaman päivän vapaata postauksista. Olen pienessä mielessäni miettinyt tekstieni olevan niin oman itseni jauhantaa ja ajattelin armahtaa teitä lukijat, mutta toisin kävi. Eilinen ilta oli niin käänteentekevä. Ystäväni, hengenheimolaiseni, maailman uskomattomin ihminen saapui kera maukkaan valmispitsan, irttaripussin, cokiksen ja sipsien ja tietysti tulvien ympärilleen hyväntuulisuutta, iloa, elämän vakavuutta ja viisautta, jota arvostan suuresti. Joimme kahvia ja söimme herkkuja ja puhuimme, puhuimme ja puhuimme kuten tavallista. Keskustelut vaan kulkevat kuin jonkin ihmeellisen taian voimasta soljuvasti aiheesta toiseen, väliin pöytään voi paukahtaa nyrkki kera leveän hymyn ja kuuluu nyt on mun vuoro=) Ja näin alku ilta kului poukkoillen elämästä, muotoiluun, elokuviin, valon sotureihin, intohimoihin, unelmiin ja puheen soljuva virta vei mukanaan. Kunnes tuli puhetta blogeista. Olin ystävälleni olkoon hänen nimensä vaikka suurihymy (suuren sydämen, leveän hymyn ja jalomielisyytensä ansiosta) kertonut ihmeellisistä keskusteluistani täällä verkon syövereissä ja hän oli pitkästä aikaa myös poikennut lukemaan kirjoituksiani. Puhuin kiivaana, intoa puhkuen liesituulettimen asentamisen ongelmista ja hän keskeytti minut lempeästi mutta päättäväisesti ja sanoi itkeneensä, itkeneensä lukiessaan tekstejäni, kuunnellessaan linkkaamiani musiikkeja ja sanoi kuinka blogissani on jokin kummallista tunnelmaa jo heti otsikosta alkaen. Olin hämilläni, lähes sanaton. Jokin liikahti sisälläni - jätti jäljen, en oikeastaan tiennyt vielä silloin tuntuiko se hyvältä vai pahalta, en tiennyt en totisesti tiennyt. Itse en sitä ymmärrä, mutta luulen sen olevan läsnäoloa, elämistä siinä hetkessä mikä minulle on annettu, kiitollisuutta siitä mitä elämä on minulle suonut ja tunnetta siitä, että täällä elämässä kaikki on hyvin kunhan vaan siihen itse uskoo. Tieni ovat minua kuljettaneet monien vaikeiden asioiden yli kerta toisensa jälkeen, mutta koskaan en ole kadottanut lapsen uskoa, silmien kirkkautta ja jotain ihmeellistä poltetta olen aina tuntenut elämää kohtaan. Asia jäi lepäämään ja siirryimme katsomaan Kaurismäen Amatsonia, mikä ei pitänyt otteessaan ei imaissut mukaansa , eikä jättänyt jälkiä. Mutta mielessäni pyörivät edelleen nuo sanat, se aito liikutus mikä oli käsin kosketeltavaa ja mielessäni ajattelin, että illan päätteeksi katson suoraan silmiin ja kiitän häntä.

Kiitän Sinua suurihymy siitä, että olen saanut olla ystäväsi, kiitän siitä, että olet olemassa kiitän siitä, että olet ollut niin monet kerrat tukenani, kiitän siitä, että voin luottaa sinuun tänään, huomenna ja ylihuomenna, kiitän siitä, että olen saanut jakaa naurun, ilon, ihmetyksen ja myös niin monet raskaat asiat kanssasi, kiittää siitä, että olen saanut rohkeutta ja urheutta uskoa unelmiini, kiittää siitä, että olen saanut oppia tuntemaan sinut ja kiittää siitä, että olen saanut voimia uskoa unelmiin ja kiitän siitä, että olen saanut nauraa ja itkeä kanssasi

En kuitenkaan kyennyt ei rohkeuteni riittänyt vaan silmistäni valuivat hiljaiset kyyneleet hänen lähtiessään. Silloin jälleen kerran ymmärsin kuinka me tällä taipaleella tarvitsemme toisiamme. Kukaan ei ole mitään yksin vaan kaksi on enemmän kuin yksi, kolme on enemmän kuin kaksi ja neljä on enemmän kuin kolme. Tarvitaan joukkueita tarvitaan yhtäköyttäyhdistyksiä tarvitaan aitoja ihmisiä, joiden seurassa voi olla oma itsensä ja tuntea, että sinua arvostetaan. Tunsin kuinka tähtitaivas loisti kirkkaana yllämme, tiesin, että kaikki on hyvin, tiesin, että olen etuoikeutettu tuntiessani niin monia rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Tiesin olevani etuoikeutettu koska saan olla suurenhymyn ystävä tänään huomenna ja ylihuomenna. Kiitos siis sinulle, että olet olemassa samoin Intoilijalle, Villinpihan Sannille ja teille kaikille, jotka kuljette seuranani täällä tähtitaivaan alla. Onhan minullakin omat huonot päiväni, jolloin uppoan ajatuksiini, murheisiini, tunnen turhautumista, ikävää, kaihomieltä, yksinäisyyttä mutta Te saatte minut aina uudelleen syttymään niin kuin ne sadat muut ihmiset jotka ovat ympärilläni. Ja tahdon jälleen taistella outojen unelmieni tähden.

Jos ei ole ystävää niin ainakin meillä jokaisella on yksi yhteinen suuri ystävä, joka tuntee sielumme sopukat, mielemme syvimmät syöverit ja liikkeemme. Ystäväni Google oli muistanut minua heti aamusta. Avasin youtuben kuunnellakseni muutamia viime päivien löytöjäni ja silmäilin samalla mitä Google eritoten omalle käyttäjätunnukselleni tänään suosittelisi. Ja koska Google tuntee minut niin hyvin ja olen tavallaan myynyt sieluni hänen suurelle kaikkivaltiudelleen niin päivän suositusten ensimmäisenä komeili Irvin Goodmanin - Terveisiä perseestä. Nauroin hieman ja pistin Irvinin soimaan.

Googlen valinta minulle=) Se taitaa sittenkin ymmärtää enemmän kuin luulemme

Hengenpaloa ja aikakonematkailua

2008-10-04T07:53:00.000-07:00

Mieletöntä miten musiikki toimii siltana eri tapahtumien, muistojen ja aikojen välillä. Se miten voit tuntea kosketuksen ihollasi, tuulenvireen kasvoillasi, naurun sisälläsi, yhdessä jaetun hetken, intohimon, silmien loisteen aivan kaiken uudelleen ja uudelleen. Tunne on niin kokonaisvaltainen ja vangitseva saa kyyneleet vuotamaan, rytmin tarttumaan joka soluun ja yht äkkiä olet yhtä tuon jumalallisen musiikin kanssa. Se miten musiikki yhdistää kansoja, taisteluita ja toimii niin yhdistävänä tekijänä.

Villinpihan Sannin kanssa olemme selailleet musiikkisalkkumme salaisia sisältöjä ja yhtäläisyys on ollut niin ilmeinen, että tämän pitää suorastaan olla jokin merkki. Ehkäpä merkki minussa, merkki Villinpihan Sannissa se, että tietää kuuluvansa samaan heimoon=) Veressäni vertaa venäläisen kansanmusiikin melankolia ja mahtipontisuus, rhapsodyn taisteluhenki, ranskalainen hienostuneisuus ja suomalainen huumori, rentous ja letkeys.

Töissä olemme ruvenneet teettämään henkisen elämän kaatopaikkaa uusilla opintiellä taivaltavilla. Omien kokemusten, oman minän rakentaminen, kokemusten jakaminen ja ylöskirjaaminen on saanut yllättävän suosion. Ihmisillä on vaan suunnaton tarve löytää uudelleen itsensä, löytää, jotta pystyisi uudelleen rakastumaan ja nousemaan siivilleen. Viikolla luin Gloria lehteä ja pääkirjoituksessa komeili kysymys Uskallatko olla se henkilö, joksi olet syntynyt? Siinäpä meillä pähkinä taasen putavaksi

Makuuhuoneeni on pikkuhiljaa valmistumassa. Verhokangas on niin jumalallinen ja värit suorastaan ottavat suureen syleilyynsä. Seinien kanssa olen tänään pähkäillyt, vetänyt väliin valkeaa maalia niin, että tutisee ja sitten taas empinyt. Rakastan niin noita vanhoja sadeveden runtelemia ruusutapetteja. Jos sittenkin jätän epäröintini näkyviin ja annan seinän olla osittain maalattu ja osittain vanhojen tapettien ottaa ansaittu ylväys. Olisin rohkea enkä edes yrittäisi saada tätä kammaria timmiin kuntoon vaan ikään kuin lehdeksi elämänpäiväkirjasta, salaisten unien kammariksi, jossa rosoisuus saisi kohdata jumalallisen väriloiston.

Viime päivinä moni on kuvaillut kirjapinoja. Meillä niitä on joka ikisessä nurkkauksessa, lattioilla sortuilevissa sekamelskoissa, makuuhuoneen sängyn vierellä, tiskipöydällä, eteisen naulakoiden päällä ja suuren suuressa sekamelska salissa kaiken muuttoromppeen seassa. Tässä otos keittiön tiskipöydän reunalta on goelhoa, Walter Moersin jumalallista fantasiaa, kuolettavan puuduttava mutta jumalalliset kannet omaava riivaus, Esa Saarisen ja Kirsti Longan Muodonmuutos - jälleen kerran ihmeellisen vangitseva kirjanen, mikä pitää sisällään kuin otteita raamatusta, kirja pitää sisällään 341. avausta henkiseen kasvuun.

Otteessa 22. sanotaan
On harvinaista, että ihminen johtaa itseään määrätietoisesti, koska ihmiset mieluummin ajautuvat mukana kuin ajattelevat itse.

Läjä jatkuu pimeyden matkakertomuksilla, muutamilla taiteen teorioilla, yhdellä ylätalolta löytyneellä ruokakirjalla ja tietysti puutarhakirjoilla.

Remottireiska oli kyläilemässä ja asentamassa liesituuletinta, joka on nyt ehkäpä kylän vavahduttavin. Poistohormin putkisto ei tietystikkään sopinut paiokoilleen ja nyt seinää komistaa haitariputki. Hätä ei toki ole sen näköinen, roikkuuhan muksujen huoneiden pellien tilkkeenä keltainen vessapaperikin, jos oikein siristätte silmiänne niin voitte nähdä keltaisen kajon seinällä. Vauhdikasta ja virtaannuttavaa viikonvaidetta. Meillä rumpalinalun kiihko on sanoin kuvaamaton. Intohimo ja tahtotila on niin korkealla, että väliin lasken mielessäni että pitäisikö puuttua, mutta silloin kun sinusta tuntuu, että pitäisi puuttua johonkin niin älä puutu, mutta silloin kun et haluaisi puuttua on aika puuttua. Elämä on varsin yksinkertaista. UGH.

Ja ranskalaista lirutusta olkaa hyvä=)

Sotureiden alka on alkanut - vaviskaa !

2008-10-03T08:45:00.000-07:00

KIITOKSET TEILLE KAIKILLE OMAN ELÄMÄNNE VALON SOTUREILLE JOTKA OLETTE MUKANA MATKASSA!

USKOAKSEEN OMAAN TIEHENSÄ VALON SOTURIN EI TARVITSE TODISTAA, ETTÄ TOISEN TIE ON VÄÄRÄ
- Valon soturin käsikirja -

Tänään kaikki oli kuin suurta hurmosta. Kaikki alkoi jo aamukahvipöydässä kun puhuimme pitkään ja hartaasti vanhimmaiseni kanssa unelmista, kiihkosta, nöyryydestä ja tinkimättömyydestä. Siitä kuinka pitää uskaltaa elää, tehdä töitä rakastamiensa asioiden eteen ja siitä kuinka olemme täällä auttaaksemme toinen toisiamme matkalla kohti niitä unelmia. Töissä tunsin kuinka ihmiset innostuivat ympärilläni ja kiihko ja sydämenpalo oli käsinkosketeltavaa. Innostuin, heittäydyin, juoksin, laukkasin, nauroin ja voi kuinka rakastankaan työtäni. Rakastan sitä silmien loistetta ja tuiketta kun ihminen syttyy, löytää sisäisen aarrearkkunsa avaimet ja lähtee löytöretkelle.

Kiihkoni on siis palannut, ehkäpä voimakkaampana kuin vuosiin. Elämäni unelmat liittyvät niinkin kummallisiin asioihin kuin saada yhä uudelleen ja uudelleen ihmiset uskomaan itseensä ja unelmiinsa, rohkenemaan ottamaan ne suuret askeleet päästäkseen lähemmäs, löytääkseen, rakastuakseen, kasvattaakseen siivet ja voimistuakseen. Mikään ei ole elämässä niin järisyttävää kuin intohimo, sydämenpalo ja rakkaus. Outoa - perin outoa, mutta nämä ovat niitä asioita, joiden puolesta olen valmis käymään taisteluni.

VALON SOTURI SAA MONTA KERTAA TAISTELUN AIKANA ISKUJA, JOITA EI OLE OSANNUT ODOTTAA: JA HÄN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ VIHOLLINEN VOITTAA SODASSA AINA MUUTAMIA TAISTELUITA. KUN NIIN KÄY, HÄN ITKEE TUSKAANSA JA LEPÄÄ HETKEN KERÄTÄKSEEN HIEMAN VOIMIA. MUTTA HÄN PALAA OITIS TAISTELEMAAN UNELMIENSA PUOLESTA.
- Valon soturin käsikirja-

Kotonakin silmät loistavat. Postipoika oli tuonut tullessaan läjän ihania kankaita ja mikä parasta symbalit, rumpukapulat ja setin penkin. Vanhimmaisen kiihko on sanoin kuvaamaton, nimittäin Saksasta odotellaan pehmeäsoundista Premierin rumpusettiä. Ja nuorimmaiseni hiplasi silmät kiiluen kankaita ja ompeli koiran nalluskalle viikset, silmät ja suun. Koska hän rakastaa ompelemista. Meillä on nuorimmaisen ja ystävämme kanssa meneillään yhteinen kirjaprojekti. Teemme oikeaa kirjaa, josta aiomme ottaa oikean painoksen. Ja miksi puuhaamme kirjaa - vain sydämen virkistykseksi, koska se on hauskaa, jännittävää ja nautimme siitä täysin siemauksin.

Tässä keittiön pöydälle uusi pöytäliinakangas. Väri-ilotulittelua ja silitettävää=)

Tästä hempulakankaasta emme vielä tiedä mihin sitä käyttäisimme. Ehkäpä vain hipeltämiseen ja ihasteluun. Paulo Coelhon kalenterissa räiskyvät yltiöpäiset värit ja soturien viisaudet. Kalenterin alkusanat ovat vavahduttavat

MINÄ EN NIMITTÄIN ELÄ MENNEISYYDESSÄ ENKÄ TULEVAISUUDESSA. MINULLE ON OLEMASSA VAIN NYKYHETKI EIKÄ MINUA KIINNOSTA MIKÄÄN MUU. JOS PYSTYT ELÄMÄÄN NYKYHETKESSÄ, OLET ONNELLINEN MIES. ELÄMÄSI ON OLEVA YHTÄ JUHLAA, SUURTA KARNEVAALIA, KOSKA SE SISÄLTÄÄ VAIN SEN HETKEN JOTA ELÄT.
-alkemisti -

Huomennahan kaikki voi olla jo toisin. Kun on käynyt lähellä kuolemaa niin tietää ettei ole syytä pelätä mitään vaan on syytä elää niin ettei jonain kauniina päivänä huomaa, että tämäkin jäi kokematta. Nauraa ja iloita.

Katsokaa ja rakastukaa miehen asenteeseen=)
Tämäkin ihanuus muuten soi karja-autossa 70-luvulla - voi niitä kaikkia ihania muistoja - Otan lapset suuren suuren keittiön lattialle, laitamme desibelit kaakkoon, niin että ikkunalasi värähtelevät basson tahtiin ja tanssimme kuin villi-ihmiset lokakuun illan pimentyessä=)

Oletko tarpeeksi rohkea toteuttaaksesi unelmasi?

2008-10-02T11:17:00.000-07:00

Valloittavan valkoisen Anu kirjoitti "teillä on ihan mielettömän upea talo taitaa olla monilla unelmissa ja harvoilla toteutettavissa:)" Mikä pisti jälleen kerran miettimään elämän syntyjä syviä. Olemme töissä suurten ja ihananien muutosten edessä. Tänään tilasimme koko opetushenkilökunnalle Paulo Coelhon Valon soturin käsikirjat ja parhaillaan taotaan uskoa, tsemppiä, herätetään henkeä ja kootaan joukkuetta, meidän joukkuetta. Ja ollaan perimmäisten kysymysten lähteillä - mitkä ovat omat unelmasi ja mitkä ovat meidän yhteiset unelmat ja mitä olemme valmiita niiden eteen tekemään.

Minulla on ollut suunnaton onni syntyä mokaavaan, munaavaan ja hillittömiä riskejä ottavaan perheeseen ainukaisena lapsena. Tiimi on ollut pieni, mutta yhteisten unelmien eteen on otettu järjettömiä riskejä, on tultu pilvilinnoista alas rymisten ja yhä uudelleen noustu tuhkasta kuin feenikslinnut ja koskaan ei usko ole horjunut. Jokaisella meillä on mahdollisuus päästä juuri niin pitkälle kuin rakkaus, sydämenpalo, intohimo ja unelmat vievät.

Syy siihen, että meillä on tämä talo on kovin yksinkertainen. Otimme helvetillisen riskin, heittäydyimme ja uskoimme yhteiseen unelmaan. Olenhan kahden lapsen yksinhuoltaja, perin onnellinen sellainen. Näimme eräänä sunnuntaina kello kahdeksan illalla myynti-ilmoituksen talosta. Otimme auton allemme ja lähdimme muitta mutkitta katsomaan kyseistä taloa. Lapset sanoivat pihamaalla, että he ovat muuten pakanneet kaikki tavaransa kahteen tuntiin, jos muutetaan tähän ja niin me teimme sinä iltana yhteisen päätöksen. Soitimme kiinteistövälittäjälle, että pääsisimmekö maanantaina katsomaan taloa sisältä. Katsominen ei onnistunut, mutta emme antaneet periksi. Otimme riskin, kokosimme kaikki pennoset mitä irti saimme yhdessä yössä ja maanantaiaamuna kello seitsemän marssimme kiinteistövälittäjän oven taakse käsirahojen kanssa. Maksoimme käsirahat, ilman että näimme koskaan yhtään rakennusta sisältä. Kauppakirjat kirjoitettiin samaisella viikolla ilman, että siinäkään vaiheessa olisimme päässeet sisälle taloon. Otimme riskin otimme 140.000 lainan taloon mistä emme tienneet mitään ja kauppakirjassa luki, että talo ja tiluset ovat purkukunnossa. Hetkeäkään ei kaduttanut, ei pelottanut vaikka oma talomme ei ollut vielä edes myynnissä. Uskoimme kaiken onnistuvan ja usko ei horjunut hetkeksikään, koska unelmiin pitää uskoa, pitää uskaltaa ottaa riskejä. Elämä on edessä ja huomenna kaikki voi olla jo toisin.

Siis loppujen lopuksi saimme kansakoulun, opettajientalon, ulkosaunan ja komean puuvaja sekä 3ha multavaa maata 140.000 eurolla ja vanhan talomme sekä jumalallisen puutarhamme myytyä. Kansakoulu osottautui jumalalliseksi, ihmeelliseksi aarreaitaksi ja koko poppoo on onnellinen.

Tässä siis haate teille kaikille - Mitkä ovat suurimmat unelmanne - mitä olette valmiit niiden eteen tekemään ja mitkä ovat elämänne suurimmat riskienotot?

SOTURI TIETÄÄ OLEVANSA VAPAA VALITSEMAAN MITÄ HALUAA; HÄNEN PÄÄTÖKSIÄÄN SANELEVAT ROHKEUS, RIIPPUMATTOMUUS ja - ajoittain - JONKINASTEINEN HULLUUS
- valon soturin käsikirja -

Elämässä pitää olla, tahti, rytmi ja kiihko, pitää osta luopua jostain tärkeästä, jotta vapautuisi uusille unelmille, pitää uskoa, taistella, nauraa, hihittää, lyödä läskiksi mutta ei luovuttaa, pitää heittäytyä, ottaa riskejä, uskoa siihen että kolme on enemmän kuin yksi, täällä ollaan vaan kerran niin miksei täysillä, pitää olla tahtoa, lujuutta, vankkumattomuutta ja suoranaista hulluutta

Fiiliksiä ja hillittömiä suunnitelmia

2008-09-30T11:22:00.000-07:00

Kiitokset muistojen jakamisesta. Yllätyin kovasti kun ajattelin laittaa edellisen postauksen vain itselleni muiston muistiinpanoksi ja sehän aktivoi monet muistelojen pariin. Virtaa on taas kuin pienessä kylässä. Jotenkin ehkäpä koulutuskin missä olen paraikaa mukana painottuu niin yhteisöllisiin juttuihin, ihtohimoihin, innostukseen ja sydämenpaloon - justiinsa sellaisiin omiin juttuihin ja hillittömään heittäytymiseen niin virta kiertää. Kotijoukot ovat myös ihan kiihkon vallassa puutarhan suhteen. Tässä vanhimmaiseni, joka on muuten yläasteikäinen kevyt suunnitelma. Häntä inspiroi rakenteet, kivetykset, patsaat ja leikatut pensaat. Joten näemme dessämme rakenneratkaisun kivireunuksineen ja käytävineen. Keskusympyrää koristaa pyöreä vesiaihe ja patsas ja kivetyksen muodostama rasti. Salmiakkikuvion muotoiset jutut (4kpl) ovat muotoon leikattuja pensaita, joista jokainen on rakkaan koiruutemme Armaksen muotoon leikatut, siten, että koirat katsovat keskiympyrää kohden. Tässäpä pienoista haastetta. Koko sakki taitaa olla suuruudenhulluja, höynähtänyttä ja yltiöpäisiä heittäytyjiä.

Nuorimmaiseni haaveilee sateenvarjojalavista, peikonpähkinöistä ja sameettisumakeista, suuren suuresta lintuhäkistä, köynnöskaarista ja syötävistä kasveista. Jotenkin se on ihmeellistä miten nuo puutarhaintoilut tarttuvat. Nuo jälkikasvuni ovat ihan alkumetreiltään saaneet kumpikin jo yli kymmenen vuotta elää ja kokea kuohkean mullan tuoksun, sen pehmeyden paljaiden varpaiden alla, suurien kasvustojen sekaan on voinut kätkeytyä haaveilemaan, väijymään ja kasveja on saanut keräillä leikkeihin niin paljon kuin on jaksanut. Joka kevät esikasvatus on ollut yhteistä puuhaamme ja olemme yhdessä valinneet siemeniä, eikä koskaan ole tarvinnut varoa istutuksia. Argeologisia kaivauksia on voinut tehdä aivan kaikessa rauhassa samettisumakin juurella väliin hypistellen nukasta pehmeitä oksia. Jotenkin tunnen suurta ylpeyttä noiden villi-intiaanien, mullassa kasvaneiden mukuloiden intohimoisista suunnitelmista ja visioista. Elämässä ja puutarhassa ei tarvitsekaan päästä aivan helpolla.

Sitten kun urakkamme on valmis ja puutarha sekä talo ja tiluset täydessä kunnossa on siitä jälleen aika luopua ja etsiä uusi ehkäpä vieläkin hillitömämpi urakka. Sitten kun kaikki on valmista on ikään kuin ammennettu tyhjiin ja kuten työkaverini taannoin sanoi talo ei ole ihmistä varten vaan ihminen taloa. Meillä on kunnia olla elvyyttämässä kansakoulu uuteen kukoistukseen, löytää sen sielu, syvin olemus, kokea miljöön tuoksut, tunnut, valot ja varjot, elää kappaleen matkaa yhdessä ja sitten kun kaikki on valmista on päästettävä irti ja otettava uudet kujeet vastaan.

Ja tässä jotain superihanaa
- rillutusta - näillä voimin puutarha nousee -
täältä tahkotaan voimat - oikeaa suomalaista sisua - vaviskaa=)
Kuulokkeet korviin ja volymet kattoon!

Sisäpiiripostaus - koittakaa ymmärtää tai ohittakaa suoraan=)

2008-09-28T11:55:00.000-07:00

Ei ole totta! Löysin muiston. Kun olin neljän vanha niin tämä levytettiin. Ja hitsi kun se tuntuu. Istun hieman ylpeänä kahden suuren miehen välissä suuren suuressa karja-autossa. Minut on haettu päiväkodista nimittäin karja-autolla ja pojat oli kateellisia - aina. Muistan kuinka ajeltiin pitkin hiekkateitä, ajettiin sikoja sähköpiiskalla autoon, välillä sonnit hurjistuivat ja mummot hymyilivät, keittivät kahvia ja tarjosivat pipareita ja milkkistä. Siis hillitön takauma ja uskokaa tai älkää niin super onnellinen sellainen. Teurastamojen ruhojen seassa, takakylien mummojen kahvipöydissä, karja-autojen fiiliksissä ja rennon humoristisessa meiningissä ja pitkissä työntäyteisissä päivissä olen nimittäin kasvanut, sieltä olen saanut elämäni eväät, huumorin, ihmistuntemuksen ja jes jes jes mitkä fiilikset. Olkaapa hyvä ja ihmetelkää

Merja Rantamäki - Jossain

JUU JA NYT VUODATTAJATKIN PÄÄSEVÄT KOMMENTOIMAAN!
- Nöyrin anteeksipyyntö, että olin sössinyt asetuksissa - elämä on googlen ylivaltaa -

Ruutukaava paisuu ja tiluset laajenee

2008-09-28T07:33:00.000-07:00

Kahdenkymmenenneljän puun ruudukko on istutettu yhteistuumin. Vanhimmainenkin raahautui sairasvuoteelta mukaan katselemaan puiden istutusta. Jotenkin puutarhakipinä on myös noiden nuorimmaisten sieluissa. Nuorimmainen himoitsee paljon patsaita, vettä ja erikoisia kukkia ja vanhimmainen täysin nurmikotonta puutarhaa. Keittiön ikkunasta avautuu näkymä ruudukon keskikäytävälle.

Ja jotain tämän oloista havittelemme. Keskusympyröitä, runsautta, kulkureittejä, mutta ei näin paljoa hyötykasveja. Ei missään nimessä hyötykasvipaljoutta vaan ihania unelmia, kutkuttavia värejä, yllättäviä korkeuseroja ja viidakkoa, johon voi hetkellisesti kadota

Ja sitten vähän tämäntyylistä - timmejä linjoja, käytäviä, selkeitä alueita ja paljon jokaista sorttimenttiä.

Ja tässä muutama ihan muuteenvaan kuvanen. Komeasta palmusta, joka kotiutui eiliseltä ikean reissulta.

Ja auringossa kylpevä sauna.

Kirsikkakujan katveessa

2008-09-27T12:50:00.000-07:00

Tänään lupaus on annettu - nimittäin tulevasta keväästä. Taustalla pauhaa Holyhell ja apocalypse ja kevään tulo tuntuu jo nyt suloiselta, vaikka vasta odotellaan talven tuloa. Tuntuu kuin kaikki huolet olisi haihtuneet, olo on kepeäkäyntinen ja nauru irtoaa. Olen ollut taas perin ahne ja päätynyt (ehkäpä) hieman ylisuureen puutarhaprojektiin. Keittiön ikkunan alta lähtee 12 kirsikkapuun kuja kohti etualalla kulkevaa tietä ja kiviaitaa kohden. Puut muodostavat säännöllisen 5m x 5m ruudukon ja sivukujanteita on tulollaan. Olen siis perustamassa Monetin puutarhan, Potagerin ja englantilaisen puutarhan risteymää, joka pohtautuu säännölliseen ruutukaavaan puutarhan keskiosasta vapautuen tyyliltään kohti reunamia.

Kellarin ovelta ja keittiön ikkunan alta lähtee leveä kuja alaspäin. Naapurit pitävät meitä vähintäänkin hulluina. Irtisanoin kolmen hehtaarin vuokrasopimuksen naapurin kanssa ja ilmoitin tyynenä puutarhaprojektistani. Näin kuinka miehen silmät suurenivat suurenemistaan ja mielessään hän varmaan ajatteli varpusparvin kadonneen aikoja sitten=) Mutta nyt maa on niin kuohkeaa, että siihen kaivaa kuoppia vaikka paljainkäsin, kiviä on röykkiöittän rakennustykötarpeiksi ja maa on ravinteikasta.

Tästä tulee sisäänkäyntikuja puutarhaan - uskokaa tai älkää. 6000 perennansiementä jäi tänä keväänä kylvämättä ja nyt tähän tarvitaan varmaan 60000 siementä. Mutta saunassa pystyn esikasvattamaan vaikka mitä ihanuuksia samoin luokkahuoneessa, johon tulvii valoa yllin kyllin. Alan olla hitusen innoissani ja huomenissa ja ehkäpä ylihuomenissakin siirryn tarkempiin suunnitelmiin.

Violetinoranssi linja ilmeisesti jatkuu, yhdistettynä limevihreään ja vaaleanpunaiseen ja taivaansiniseen ja ja ja ja.... Sipuleita on muutamia ja yrittelen laitella niitä lähipäivinä maahan. Ruutukaava tuntuu kutkuttavammalta kuin koskaan ja tahtoo tahtoo - köynnösruusukaaret ja krassipolun ja salaisuuksien lehdon ja viettelyskujan ja tuoksuja ja väritykitystä. Ahhhh - vihdoin puutarhakipinä on purrut

JES JES JES JEEEEES - taistelutahto on palannut

2008-09-26T13:02:00.000-07:00

Wooooooou! Tänään se sitten on tapahtunut - tai pikemminkin pikkuhiljaa hiipinyt, ihan salakavalasti. Taistelutahto on palannut, tunnen olevani voimaantuneempi kuin aikoihin, veri kiertää kohisten ja elämä tuntuu taas voimakkaammin. Kuunnelkaa vaikka Rhapsody

Isäni on maalannut saunan ja silläkin tuntuu olevan tarmoa kuin pienessä kylässä. Voipi olla, että vielä tänä syksynä sittenkin saunotaan. Mene ja tiedä. Vaikka totuuden nimessä en yhtään saunomista olekkaan kaivannut. Tulikuuma suihku ajaa saman asian, eikä pimennä vinttiä niin kovasti kuin saunominen.

Ja tuunauksetkin lähenevät lopputaivaltaan. Tulensytytysjakkara on maalattu samalla keltavihreällä kuin tuleva tuvan pönttöuunikin ja maailman ehkäpä kamalimmat sorvatut kynttilänjalat ovat saaneet verhoutua valkoiseen.

Keittiön verho on edelleen pakassa ja sitä pitää ihailla aika-ajoin. Tullissa odottelee paketti poikineen ja yksi on saapunut lentoteitse ja olen tyystiin malttamaton.

Mutta niin innoissani jälleen, etten tohdi olla tälle armottomalle kakkijaakolle tuohtunut, yöllisestä ruikulikakkishousta vaan jälleen mörriäinen makoilee puhtaiden lakanoiden uumenissa niin, että vaan nenänpää näkyy. Ja tässä vielä yömusiikkia=) Helloween

Essuja ja vanhan ajan tuntua

2008-09-23T10:05:00.000-07:00

Aamut ovat hurjan kauniita ja sumuisia. Syksyn viileys on selvästikin saapunut, äänet ovat kuulakkaampia ja ilma raikasta. Aamuisin kun ajaa töihin kaupunkiin niin näkee joutsenten levähtävän vastapuidun pellon sängistöllä. Postista saapui tullauslappunen. Amerikan tilaukseni ovat siis ylittäneet kriittisen rajan ja paketit pitänee noutaa Hangosta kunhan vain ehtisi. Eilisen ullakkotutkimusmatkan satoa on myös kaksi valkeaa essua. Essujen rakenne on kuin vanhoista elokuvista, niissä on koristeompeleita ja muutoinkin niiden henki on jotenkin niin käsinkosketeltava. Pesimme essut ja aamulla vielä ennen töihinlähtöä silitin ne suoranaiseen juhlakuntoon.

Myös vanhahko oöjylampetti löytyi kaiken rojun ja romppeen seasta. Vintti on aivan uskomaton aarreaitta ja juuri kun luulee, ettei siellä ole enää mitään niin sitten taas löytää jotain. Olemme ruvenneet talven piteneviä iltoja varten puuhaamaan omatekoisia kynttilänjalkoja ja maalailleet kaikenmoisia jakkaroita sun muita tykötarpeita suuressa sekaisessa salissa. Joskus etenkin tälläisten päiväuutisten jälkeen tuntuu niin turvalliselta ja hyvältä käpertyä kolmistaan puuhaamaan jotain pientä, mutta kuitenkin niin suurta. Nuorimmaiselle on tullut jotenkin suuri menettämisen pelko, tänäänkin kuultuaan uutisesta hän ensimmäisenä kysyi, ei kai vaan äiti sinulle voi tapahtua tuollaista. Vakuuttelin ja rauhoittelin ja ryhdyimme yhdessä puuhaamaan arjen pieniä askareita.

Oi mikä hoover

2008-09-22T10:35:00.000-07:00

Nuorimmaiseni auttoi minua kuvaamisessa ja pääsikin lähelle komistuksiamme. Kukot ovat pitäneet hyvää huolta kanasista ja huolehtineet myös aamu kiekumisista tunnollisesti.

Saunan nurkkia on raivattu melkoisesti ja nuotio on palanut yhtä kyytiä 9 tuntia. Saunassa on kellari, joka pitäisi raivata vielä ennen talventuloa. Kellarissa on vanhoja vesisaaveja läjäpäin ja ne ovat säilyneet kohtuuhyvässä kunnossa kosteahkon viileässä.

Nuorimmainen kuvaili myös ylätaloa, sen ihkuja verhoja ja valaisimia.

Viikottainen ullakkokierros oli jälleen kerran antoisa. Ullakolta löytyi toistakymmentä kirjaa kansakoulusta, kodinhoidosta, puutarhanhoidosta, etiikan alkeista ja ties mistä

Jättikurpitsasatoa puutarhakirjasen sivuilta.

Ja vanhoja kaavoja pahvilaatikollinen.

Ja mikä parasta raahasimme vanhan hooverin vintiltä ja pyyhimme sen pölyistä.

Yyy - kaa - kooo - tylsä paheneee

2008-09-21T07:49:00.000-07:00

Keittiöstä kantautuu rytmikäs uikutus yyyy - kaaaa - koooo - tylsä paheneee. Siis hieman hirttää hillitön hitsaus. Olimme aamusella monen monituista tuntia ihanassa syysauringon hellimässä Fiskarsissa ja nyt olemme siivonneet huushollia sellaiseen kuntoon, että edes joku niistä hukassa olevista tavaroista löytyisi.

Eteiseen saatiin aamusella laitettua naulakko paikoilleen ja osa pitkin pöytiä lojuneista tavaroista päätyi oitis hattuhyllylle.

Fiskarsin reissulla mukaamme tarttui kakkoskastelukannu. Yksinkertaisuudessaan ja konstailemattomuudessaan tuo Eero Aarnion Evergreen oli aivan vastustamaton.

Ennen lähtöä päätettiin keittää sentään spagetit ja lämmittää lihapullat. Mutta vaikeudet olivat ylitsepääsemättömät. Enhän ollut lainkaan muistanut, että kolmisen kuukautta sitten tilaamani ja perjantaina asennettu hella olikin induktioliesi. Ihmettelin tyystiin jo hermona mikseivät levyt kuumene, kunnes vihdoin tajusin, etteivät levyt reagoi kattiloihimme. UGH. Lopulta kaapin syvyyksistä löytyi yksi kattila, joihin hellanringit reagoivat ja saimme edes spagut lämmitettyä. Ja Fiskarsin matka tulikin suorastaan enemmän kuin tarpeeseen. Lähdimme nimittäin kattilanmetsästykseen.

Keittiön tasot notkuvat jo joskin moista tykötarvetta, purkkia ja purnukkaa. Inhoan Mariskooleja, joten päädyin laittamaan moisen kodinonnen alustassiksi. Santamarian uudet maustepurnukat ovat yltiöhurmaavia.

Vanhoja pulloja on ihan riesaksi asti. Sen lisäksi, että niitä on eteisen hattuhyllyt pullollaan niin niitä on keittiössäkin kymmenittäin.

Ja tällaiset kattilat löysimme. Oikeastaan olisin halunnut Björn Dahlströmin 1998 suunnittelemat tools kattilat, mutta niiden hinta on niiiiin suolainen, että päädyin Claesson Koivisto Runen Neo kattiloihin. Aika vakuuttavan näköisiä nämäkin ovat. Ja siinä missä Neo kattilat maksoivat 2,4l -79€ ja 4,3l - 89€ niin toolsit olisivat olleet 2,0l - 172€ ja 4,0l - 248€

Sen lisäksi pulloja on vielä hirmuisesti saarekkeellakin. Oih ja silti rakastan näitä viheliäisiä poteleita vaikkei ole aavistustakaan mihin ne laittaisin.

Ylätalolla oli kaunista tänään kun aurinko kuultasi pitsiverhot.

Tältä ylätalon yläkerta näyttää. Keittiön kaapistot ovat vanhat, mutta hyväkuntoiset samoin seinien pinkopahvit ovat suorat ja ryhdikkäät. Ainoastaan lattioilta tarvitsisi repiä matot pois ja maalata alta paljastuva lankkulattia.

Jihuuu - keittiö melkein puolivälissä

2008-09-16T10:30:00.001-07:00

Tänään on ollut jännittävä päivä. Keittiön odotus on kestänyt uskomattoman pitkään. Siinä missä työkaverit juuri juttelivat miten korkeakiiltovalkoiset keittiöt ja saarekkeet tulevat poistumaan ja tilalle saapuu jotain kodikkaampaa niin halua vuorostaan poispäin yltiökodikkuudesta. Keittiö on kovin yksinkertainen ja paljas. Yläkaapistoja ei ole laisinkaan vaan kaikki jää 90cm alapuolelle. Seinälle haaveilen suuren suurista tauluista.

Ja meillä on saareke. Suuri tupa (60m2) tuntuu kovin orvolta jos kaapistot ovat vaan seinänvierustalla. Saarekkeeseen tulee arkiastiat ja toiselle puolelle kaikki aarreastiat.

Keittiön lattia on tilkkutäkki. Meillä on kuusi vanhaa ja erilaista mattoa lattialla. Nyt pystyy pomppimaan keittiön poikki pelkkiä mattoja pitkin ja paljaiden varpaiden alla on hitusen lämpöä. Keittiön saapumisen johdosta raahasimme toisen sohvan suureen luokkahuoneeseen ja käänsimme keittiön pöydän toisinpäin.

Koska huusholli on vielä kovin vaiheessa niin meltä puuttuu vielä monen monituista valaisinta. Varjot näyttävät jättimäisiltä hämäränhyssyssä tuvassa.
Täällä voi leikkiä ihan illat pääksytystensä kummitusta ja hurjastella jättivarjoilla. (hihhih)

Ja hedelmävadit ovat toistaiseksi päätyneet saarekkeen päälle. Huomenna onkin pakkauspäivä ja torstaina nokka kohti Jyväskylää.

Ihkuja bebejä ja kankaita

2008-09-15T11:46:00.000-07:00

Vein vanhimmaiseni aamulla kouluun kaupunkiin enkä voinut vastustaa kaupungin houkutuksia. Turhuutta ja hekumaa tokaisisi pilvenreunalla katseleva mammasti, mutta minkäs teet kun on niin heikkona herkkujen perään. Sitä paitsi minähän tarvitsin leivokset, jotta voisin jälleen tehdä valokuvakokeiluja suureen luokkahuoneseen rakennetusssa koelaboratoriossa.

Sanni ihmetteli mikä toinen talo tontillamme oikein on. Meillähän on Kansakoulun kylkiäisinä tullut opettajien asuinrakennus, mikä sisältää alakerrassa olevat kolmehuonetta ja keittiön (ilmeisesti opettajan asunto), yläkerrassa on kaksihuonetta ja keittiö ja siellä on kuulopuheiden mukaan asustanut koulun keittäjä. Rakennuksen kellarikerroksessa on jumalallinen kellari laariosastoineen ja koulun vanha keittiö. Keltainen pylvästalo, joksi me taloa nimitämme, on kaikin puolin hurmaava ja kohtalaisessa kunnossa. Mutta mitäpä me talolla tekisimme, ottaisimmeko pienen kunnostuksen jälkeen kesäasukkaita, vuokralaisia, pitäisimmekö taideleirejä vai pitäisimmekö taiteilija reservaatiksi. Mene ja tiedä, ei sitten pienintäkään aavistusta.

Pylvästalo kaipaisi uutta maalia pintaansa ja savupiippujen sekä katon kunnostusta.

Ja tällainen on tunnelma sisällä. Pylvästalo on juuri sellaisessa kunnossa mihin se on jäänyt viimeisten asukkien lähdettyä. Lamput ovat katossa, somat koivuklapikasat puuhellojen pielustoilla, pitsiverhot ikkunoissa ja hetkessä voi aistia kodikkaan tuulahduksen.

Koska koelaboratorio on jälleen pystyssä kaiken ryöjän, romppeen ja muuttolaatikoiden valtaamassa koulun luokkahuoneessa niin on tullut aika tehdä uusia kuvauskokeiluja. Onhan huomenna sentään kauan odotettu keittiömme saapumassa niin pitää jo vähän ennakkoon fiilistellä.

Hankimme muutamia kasviksia ihan vaan kuvaamista varten. Sipulahan on niin perin juurin kitkerää, että se näyttää vain kuvissa houkuttelevalta. Kuulun siis hyi ilkeät sipulat kerhoon ja nautin korkeintaan hetkestä kun saan tarkastella noita räätimaan kauhuja turvalliselta etäisyydeltä linssin läpi.

Koska keittiö saapuu niin pitää lihapiirakoiden lämmittäjällä olla tunnelmaan sopiva työasu. Ja suloiset taskut, joihin voi kätkeä aarteita. Arleena kyseli jokin aika sitten kankaiden hankintapaikkaa ja keittiön verhomme sekä hurmaava essu löytyvät Anna Marie Hornerin sivuilta.

Sanni on yllyttänyt minut kankaiden hankintaan. Nii-in Villinpihan Sanni ja minä olen tyystiin syyntakeeton. En voinut taaskaan vastustaa, en sitten vaikka kuinka yritin=) Piti vielä hankkia tulevaan makuuhuoneeseen verhot ja muutama kangas kenties pöytäliinoiksi tai johonkin muuhun käyttöön tai vaan kaapinkoristeeksi.

Valmistautumista talven tuloon

2008-09-14T08:19:00.001-07:00

Punakaalit hehkuvat kirkkaampina kuin koskaan aiemmin. Ilmassa on selvästikin talven odotus ja oikeastaan voi jo aistia ensilumen kosketuksen. Aamulla maa oli kuurassa ja aurinko kirkas.

Talven tulosta eivät kuitenkaan niinkään piittaa komea kukkomme ja hänen katraansa. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, ettei yksikään nimiehdotukseni tullut voimaan. Olin hetkisen pois kun lapset hakivat kanat papan kanssa ja kun saavuin niin silmät olivat kirkkaat ja uudet nimet oli annettu. Komein ja suurin kukko on Speedy Kontsales ja pienempi ja vaatimattomampi on Maunu Munalukko. Kanat ovat Rilla ja Tilda ja sitten (Helloweenin laulajan mukaan nimetyt) Deris ja Andi. Siis rokkikukkoja eikun kanoja=) Melkoinen sortinsakki asustaa siis kanalassamme.

Kanalassamme soi siis - olkaa hyvät=)
Eagle fly free

Silent rain

ja siellä soi myös löysempää kukkoilua

njamskis
Apocalypse

Burn down the night

Tässä siis Speedy Kontsales, joka on muuten huomattavasti lauhkealuontoisempi kuin meillä aiemmin asustanut Hurja Bill Kukkola. Kunnia Hurja Bill Kukkolan muistolle, joka pieksi nokallaan ja kannuksillaan jalat mustelmille jos pääsi yllättämään. Hurja Bill Kukkola oli suurin, komein ja hurjin kukko mitä olen koskaan nähnyt ja suoranainen kylän kauhu. Josko nyt saisimme hieman velmumman ja leppoisemman kukon - toivoa sopii.

Olemme pikkuhiljaa valmistautuneet talventuloon niin sisällä kuin ulkonakin. Puita on kannettu sisään viikon tarpeiksi, ikkunoita on tilkitty, leikkimökki siivottu ja trimmerin on annettu laulaa oikein urakalla.

Puuvajan edustalla kasvaa ruukuissa eränäisiä vanhasta huushollistamme pelastamamiamme kasveja. Pidätte minua varmaan vähintäänkin hulluna kun paljastan mitä otin mukaan. Suurimmaisena rehottaa kasvi josta en koskaan ole juurikaan pitänyt, mutta silti se on jotenkin niin tärkeä. Ihmeellinen on ihmisen mieli. Ruukussa kasvaa kultapiisku, jonka olen saanut niin rakkaalta isoäidiltäni. Mamma on katsellut pilven reunalta touhujani jo yli kymmenen vuotta ja minä raahaan tuota vaatimatonta melkein rikkaruoholta vaikuttavaa kasvia mukanani, vaikka puutarha olisi ollut täynnä toinen toistaan ihanampia kasveja. Perin outoa. Mukana on myös muutama punahattu ja syyshohdekukka.

Puuvajaa on tapiseerattu. Se on saanut uuden maalin pintaansa ja uuden katon.

Ja tältä näyttää tuntien trimmeröinnin jälkeen. Me ajoimme nurmikot, haravoimme ja lopuksi trimmerillä pisteltiin pahimmat vattupuskat ja rytöttymät maan tasalle.

Nurmikatetta otettiin kottikärrykaupalla talteen ja suojattiin köynnösruusujen juuristoja, jotta keväällä ne pääsisivät kukoistuksen makuun. Hernepensastojen aluset siistittiin ja nyt saa ensilumi meidän puolesta jo vaikka tulla.

Ihmeellisten vanhalta asukkaalta jääneiden puutarhakalusteiden paikalle olemme suunnitelleet pyöreää ja timmiä istutusaluetta, jonka keskelle tulisi jättimäinen englantilaistyylinen kyyhkystarha. Saapi nähdä jääkö se ikuiseksi haaveeksi vai onko ensi kesänä vitivalkoiset kirjekyyhkyset seuranamme.

Luostariruusuja ja sietämätöntä odotusta

2008-09-11T09:01:00.000-07:00

Kanalan ovella roikkuu valkean luostariruusun etiketti. Ovi on raollaan ja kanalassa voi aistia jännittyneen odotuksen. Orrelle johtavat tikkaat on viimeistelty, pesien heinät pöyhitty, lattialle levitetty paksulti turvetta ja ruokakipot notkuvat pulleista jyväsistä. Nuorimmaiseni ilmoitti hyvinkin viralliseen sävyyn, että lauantai aamuna kello yhdeksä he lähtevät hakemaan kuutta kanaa ja yhtä kukkoa. Luostariruusu on istutettu kanalan ikkunan alle ja ensimmäiset lupaukset kevään puutarhasta ovat aluillaan.

Rapunpielustan ruukkupuutarha sentään kukoistaa ja kurpitsat kellastuvat syysauringossa

Koristekaalien violetit kidat kurottelevat nekin kohti viimeisiä auringonsäteitä. Puuvajan kattoa on korjattu ahkeraan tällä viikolla ja kattonäytöskin oli ja meni niin etten edes tiennyt kuin jälkikäteen siitä.

Trallalallaa - tänään posti toi sen - Tsuppiduppiduuu - ihkun verhokankaan keittiöön. Olen mykkänä, myyty, polvet notkuu ja heikottaa.

Miten kangas osaakaan olla niin sievä, suloinen ja viettelevä.

Mutta miten sitä voi olla niin vähän tarjolla. En saanut tilattua kangasta kuin 8m, eli jokaisesta pituudesta jää uupumaan noin 60cm. Ja jouduin tilaamaan kirkkaan punaista köynnöskangasta kunkin jatkopalaksi ja tietysti vielä joku ihku ihana nauha palojen liitoskohtaan. Olen suorastaan vähän täpinöissäni.

Ja mitä onkaan tämän päivän luukussa. Vintiltä löytyneet punaiset saapikkaat, komeine solkineen

Ja nyt vihdoin sain kaapattua kuvaan huutokaupasta hankkimamme gootilyhdyn. Vähän kuin olisi hautausmaan vampyyri kun keittiöstä puuttuu valot ja loimutellaan illat tämän lyhdyn turvin.

Aamu oli pitkästä aikaa hurjan ihana. Valoa tulvi ikkunoista yllin kyllin ja vanhat ovet näyttivät vallan hurmaavilta samoin kuin kaikki löytörojut mukaan lukien vanha matkalaukku, mikä on unohtunut viherkasvin taakse. Viikonvaihteessa on luvassa jälleen kerran maalausta ja huomenna ulkovajassakin on mitä ilmeisemmin kattopellit kohdallaan.

Kuumaa kahvia ja kutkuttavaa luettavaa

2008-09-09T10:03:00.000-07:00

En voinut vastustaa - en sitten niin mitenkään. Rakastan Klaus Haapaniemen printtejä ja kävin tavanomaiseen tapaan ruokakaupassa ja yht äkkiä silmäni poimivat kaiken tavarapaljouden lomasta lempikahvini verhoutuneena Haapaniemen printtiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, polveni notkahtivat ja sydämeni pompahti. Ehkäpä näissä Haapaniemen jutuissa on jotain nostalgista, ne tuovat jostain menneisyydestä Rosvo Rudolfin, Hingun ja Vingun sekä käytöskukan, Myyrän, Matin ja Miisun ja kotoisuuden.

Kuuma kahvi, takassa loimotteleva tuli ja kirjanen, jonka kansi lumosi täysin. Olen siis valinnut iltalukemiseni senkin tyystiin ulkonäön perusteella. Ei näin herkullisen näköinen kirjankansi voi kätkeä sisäänsä kuin aarteen. Nyt pitää muistaa, että hankin kansakoulunkin käymättä koskaan siellä sisällä. Verhotkin olivat niin visusti ikkunoissa, että talon sisältö oli täydellinen salaisuus. Enkä ole salaisuuteni vielä kertaakaan pettynyt, en ole hetkeäkään katunut hulluuttani. Vaistoon on pitää luottaa, hetkeen heittäytyä ja hankkia kirja vilkaisemattakaan edes takakanteen. Mitä ekstremeä olet harrastanut kuluneen vuoden aikana?

Pönttöuunin hohkavat kuumina ja huushollin lämpö on yltänyt jopa 25C. Ulkona syysviima riepoo puita ja kuluneen vuorokauden aikana on satanut 100mm. Pihamaa on yhtä velliä ja jouduimme jopa autonkin jättämään tien varteen, jotta päästäisiin aamulla lähtemään ilman, että juututtaisiin kiinni velluvaan liejuun.

Ja olemme jälleen löytäneet aarteen. Ihan kuin joka päivä pääsisi availemaan joulukalenteria. Koulun vintillähän on jos jonkinmoista laatikkoa erinäisiä asiakirjoja ja kouluun liittyviä papereita. Erään kirjan välistä tipahti opettajalle osoitettu kirje.

Kirje on lyijykynällä kirjoitettu ja päivätty 24.8.55

Opettajalle!

Meillä olis tyttö joka täyttää 1.11.55. 7 vuuotta. Emme olis vielä halukkaat laittamaan häntä tänävuonna kouluun, kun on näin pitkä matkakin. On heikko vielä kulkemaan 11km päivässä. Sopisko se jos lykättäs vuosi eteenpäin koulunalkua häneltä. Jos Opettaja antas tästä tietoa.

Suomen kansakouluhallinnon pääpiirteet ottaa kantaa kyseiseen pulmaan seuraavasti. Vapautukset ja helpotukset oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuudesta ovat toistaiseksi vapautetut niissä harvaanasutuissa kunnissa, joissa keskimääräinen asukasluku ei nouse kolmeen neliökilometriä kohden, kaikki ne lapset, jotka asuvat viittä kilometriä kauempana koulusta. Että sellaista elämää kuusikymmentä vuotta sitten.

Kanoja muuten odotellaan jo hirmuisen kuumeisesti. Kanalan katto on taivaansininen ja tikapuut orrelle varsin komeat. Olemme vintin aarrearkusta löytäneet myös vanhojen opettajien nimiä ja kanat saavat kunnian käyttää Iines Karolina Blomqvistin, Arvida Emilia Raintan, Venla Maria Jokisen, Paul Heimon, Artturi Salmelan, Kaarle Sandellin nimiä. Siis kanakatraaseemme kuuluu Iines, Karolina, Arvida, Emilia, Venla ja Maria sekä kukon nimestä pitänee käydä vielä pientä puntarointia. Paul olisi kyllä melkoisen hieno, vähän kuin englantilainen herrasmies kanakatraan herrana. Artturi on vanhan kukkomme nimi ja siirtynee muitta mutkitta unholaan, mutta Kaarle olisi taas vähän mahtipontisempi kuin Paul. Pitänee ottaa kukosta hieman selvää ennen kuin nimi annetaan.

Luontoisetuja

2008-09-07T08:26:00.001-07:00

Olen hurahtanut sisäkasveihin - ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes ne sanoutuvat itse irti hoitosuhteesta. Viime aikoina kotiin on rantautunut saniainen, tuoksupelargonia ja muutama muu rennohkokasvuinen viherkasvi. Eteisaulamme muistuttaa vähintäänkin taimistoa.

Suurimmat remonttihässäkät on pikkuhiljaa väistymässä ja tavarat alkavat löytää oikean osoitteen. Eteisen pönttöuunin vierellä on äitini tätivainaan vanha kirjoituspöytä, minkä päälinen notkuu mitä ihmeellisimmistä löydöistä. Viime päivinä olen lueskellut pönttöuunin lempeässä lämmössä Kansakouluhallinnon pääpiirteet kirjasta, mikä on löytynyt koulun vintiltä. Kirjanen on mitä kutkuttavinta iltaluettavaa. Kohdassa opetushenkilöiden palkkaus on varsin mielenkiintoinen kappale luontoiseduista. Kuulkaapas tätä=)

Luontoisedut

Yläkansakoulunopettajalle kuuluu vähintään
1) asunto (miesopettajalle kolme huonetta ja keittiö, naisopettajalle kaksi huonetta ja keittiö),
2) puuvaja, kellari, aitta ja kaivo,
3) sauna,
4) navetta ja rehulato sekä
5) yhdelle lehmälle riittävä laidun ja ½ ha ainakin tyydyttävässä kunnossa olevaa viljelysmaata,
6) pilkotut puut ja valo asuntoon ja saunaan.

Laitumeksi on katsottu riittävän ½ ha hyvässä kunnossa olevaa peltoa. Laidun ei saa olla kilometriä kauempana opettajan asunnosta. Se on aidattava. Polttopuilla tarkoitetaan kelvollisia koivuhalkoja. Polttoarvoltaan huonompia puulaatuja on annettava vastaavasti enemmän. Että semmoiset luontoisedut

Kanala on valmistunut ja orret odottelevat notkujia ja potpotusta. Ensimmäiset potpottajat saapuvat ensiviikolla ja munatuotanto pääsee vauhtiin.

Ostoksilla - ei vaineskaan

2008-09-06T08:05:00.000-07:00

Tänään on piisannut taas hässäkkää kerrassaan. Maanantaina alkaa puuvajan katon laitto ja on luvassa suoranainen katonpystytys näytös. Huokaus. On siis jälleen siivottu, puunattu ja poltettu roskia oikein urakalla. Sitten nukahdin kahvin jälkeen sohvalle. Oikein makoisaan ja sikeään uneen, jonka jälkeen ei sitten siivous ole juolahtanut pieneen mieleenikään. Vaan päätin tehdä virtuaalishoppailukierroksen netin syövereissä. Njamskis näitä kaikkia himoitsen aivan hirvittävästi. Snif.

Joukkoon ovat päässeet mukaan siis.
Conceal Bookshelf Miron Lior/Umbra Design - ihana vain 15$ minikirjahylly maailman suloisimmille kirja-aarteille. Näitä hankin vielä jonain päivänä kunhan saan työhuoneen kuntoon.

Sitten Mr. Impossible Chair, Philippe Starck, Eugeni Quitllet, 2008 ihania Starkin kuppimaisia tuoleja tahtoo tahtoo keltaisen, violetin, mustan ja läpinäkyvän.

Ja aina niin yhtä ihanaisia klassikoita kuudenkymmenen vuoden takaa Eames Molded Plastic Eiffel Side Chair Charles and Ray Eames, 1948

Ja valaisimia. Kyttäsen keltaisia ihkuja jalkalamppuja MGX Table Lamp Janne Kyttanen, 2003

Muutama baarijakkara pitää tietysti olla keittiön saarekkeen ympärillä ja njamskis mitä värejä Bombo stool Stefano Giovannoni Magis

Ja vielä ihania mattuja, mattuja, mattuja ja vielä kerran mattuja. Tahtoo Patricia Urquiolan ja Nani Marquinan jumalallisia mattoja paljaiden varpaiden alle

Suurena keskiaikafriikkinä myös ibriden seinätarjottimet kutkuttavat. Voi kumpa jonain päivänä edes muutama näistä ihanuuksista rantautuisi museoituvaan kouluumme.

Diipadaapa

2008-09-03T11:32:00.001-07:00

Juuri kun meinasin ladata viimeiset kuvat ihka ihanasta kanalastamme ja huutokaupasta sunnuntaina huutamastamme lyhdystä niin bloggeri päätti heittäytyä poikkiteloin. Mutta nehän kerkiävät myöhemminkin. Mutta siitä kurjimuksesta johtuen pitänee laittaa linkiksi kurjimusmusiikkia - Olkaa hyvät rakkaat kuulijat Hattu ja kompassi. Olemme tehneet myös ullakolta taasen löytöjä. Tälläkertaa olemme perehtyneet kuolleisuuteen eri ammateissa ja siihen miten oluen juonti vaikuttaa työvireeseen. Melkoista raittiusopetusta, nuttura kun on varsin kireällä=).

Sitten löysimme kadonneita aarteita. Muutossa kun hukkuu yhtä sun toista ja sitten saa vuosia ylllättyä tonkiessa pahvilaatikoita ja pussukoita. Löysimme eväsretkeläiset talon takapihalta. Njamskis.

Ja liudan vanhoja viiksekkäitä herrasmiehiä, jotka ovat komistaneet aikoinaan koulun seiniä.

Vanhimmaiseni aloitti VPK:n. Pitäähän talossa yksi palomies olla kun ollaan varsinaisia pyromaaneja ja tulentekoon viehättyneitä. Ja palomiehellä pitää tietysti olla valkoiset Hai saappaat - niinhän jo järkikin sanoo. Mutta aikast ihanat ne kumminkin ovat, pysyivätpä sitten valkeina tai eivät.

Huushollin totaalinen museoituminen on virinnyttänyt taasen intohimot kaikkeen uuteen muotoiluun, jotta tasapaino säilyisi. Olenhan lapsuuteni viettänyt tyystiin museossa niin liika on liikaa yhdelle ihmiselle. Skandinavian design on niin jumalallisen raikkaasti taitettu, että ei voi kuin silmät ymmyrkäisinä ihastella kirjan aukeamia.

Keittiömme on pikkuhiljaa muotoutumassa. Sanni peijooni esitteli tämän jumalaisuuden taannoin blogissaan ja nyt sitä on tulossa keittiöön kymmenisen metriä.

Keittiön seiniä komistaa ankea harmaus. Keittiökaapistot saapuvat muutaman viikon kuluttua ja ovat korkeakiiltovalkoiset kuten väliovemmekin ja jalkalista.

Pönttöuunin väriksi valitsin ihkun keltavihreän.

Ja tuvan valaisimeksi Patricia Urquiolan ihanan läpikuultavan valaisimen.

"Turha hullua on kieltää, kannustukseksi sen mieltää."

2008-08-26T10:25:00.000-07:00

Jaahans jälleen se on alkanut=) Villinpihan Sanni yllyttää taas mukaan ties mihin. Liekö tämäkin turmioon vielä tiemme johtaa, mutta mitäs sillä on väliä. Kerran täällä vaan eletään niin eiköhän oteta riski ja kisaan mukaan, mutta ennen paljastuksia kuvia aamutuokiosta, postinhakumaisemista ja maisemista kiviaidan toiselta puolen. Portinpieleltämme aukeaa ehkä tämän maailmankaikkeuden yksi kauneimmista maisemista, lakeuksia, jokivartta ja vasta puituja viljapeltoja. Tässä syy miksi rakastan niin suunnattomasti maalaiselämää.

Ja kirkkaana hohtava uusi huomen

Tässä samainen portinpieli ilta kahdeksalta kun olemme trimmeröineet neljä tankillista ja 14m siimaa, hiki on virrannut ja ruovikko pöllynyt. Tässä on tulevan englantilaisen unelman perustukset.

Ja sitten trimmeröity talonreunus, rinne ja alla aukeneva pelto. Kaivinkone tulee lähiaikoina muotoilemaan rinnettä, kaivamaan jättimäiset kannot pois ja korkkaamaan puutarhanrakennus urakkamme.

Miten tyylikäs nainen kuvaa itsensä - hmm. voihan venyneet vessapaperit ja muut huussivekottimet, mutta näin kädet ylhäällä vyötärö näyttää kohtuullisen timmiltä. Pitänee siis kulkea aina kädet ylhäällä - vai

Tai koiraa taluttaessa naama voi venua yllättäviin mittoihin=)

No tässä sentään tukevasti pystyssä ja vasta haetut postit kourassa. Hmm. mahtaakohan joku tuntematon lukija tunnistaa - jos niin on niin on pakko ilmottautua

Ja vaatekaapin sisältöä - mustaa - mustaa ja mustaa - ainut väripilkahdus on sekalaisissa henkareissa.

Sanni myös oli bongannut elämää järisyttävimpiä leffoja. Sydämeni sykkii armotta Kaurismäen rosoisuudelle ja Matti Pellonpää - vo lalaa. Näitä siis koukutan ja armotta, nämä ovat jättäneet jälkiä ja näitä voi yhä uudelleen ja uudelleen katsahtaa.

No mikä on sitten tähtitaivaan kirkkain tähti, helmi, jonka verosta tuskin koskaan tulee olemaankaan. Tietysti Speden Noin 7 veljestä ja Maunu Munalukko, Danny hoilottamassa tienristeyksessä ja ahhh mikä sanoinkuvaamaton tunnelma. Tätä ei voi vastustaa. Edes kymmenes katselukerta ei jätä kylmäksi.

Ja Uuno, tuo jumalainen suomalaisen miesihanteen perikuva. Jos maailmankaikkeuden kaikista miehistä pitäisi valita yksi niin se olisi ihka oikea kartanonherra, toimitusjohtaja Uuno Turhapuro. Tässä siis elokuvasalkkuni salaista sisältöä, johon muuten lukeutuvat Hei me lennetään, Painajainen perheessä ja Mister Bean.

Mutta mikä olisikaan elokuva jonka seuraavaksi haluaisin nähdä? Mitä luultavammin in the mood for love

Mihin tiukan linjan kansakoulunjohtajatar on lätkässä

2008-08-25T09:43:00.000-07:00

Tämä on se vuosi elämässäni kun olen lätkässä mustiin neuleisiin. Olen koko ikäni vihannut neuleita ja yht äkkiä olenkin hankkinut neljä mustaa neuletta. Tämän ihanuuden löysin tänään. Tai oikeastaan olen ihaillut tätä mustaa kaunosielua jo viikkojen ajan työmatkallani ja tänään rohkenin astua puotiin ja volalaa. Polvet notkahtivat, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Elämä on ihmeellistä. Olen aina ollut henkeen ja vereen tiukkojen uniformumaisen ryhdikkäiden, äärimmilleen pelkistettyjen ja tiukasti istuvien vaatteiden ystävä ja nyt salakavalasti vaatekaappiini on kertynyt neuleita. Mutta tiukkuus on pysynyt ja musta - ahhh niin suloinen musta. Taidankin ottaa joku päivä vaatekaapistani valokuvan niin näette mustaa, mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa. Olenkohan vähän tylsämielinen.

Sitten tietysti mekkoon kuului vyö

Kun työt ovat alkaneet niin pitää taas heittäytyä kaikkeen kiintoisaan. Taideteollisen korkeakoulun luonnoskirja on jumalallisen kutkuttavaa lueskeltavaa tai pikemminkin katseltavaa näin syysiltoina kun voi käpertyä villahuopien sisään pönttöuunin loimotellessa ihanaa lämpöä. Sanni ja muut ovatkin jo kyselleet, että lämpiääkö talomme vain puilla. Ja niinhän se tekee, sen verran pitää elämässä olla extreme henkeä ja ripaus hulluutta, että kokeillaan kuinka talvi sujuu pelkillä puilla lämmittäessä. Pitänee vissiin hankkia sormikkaat, jotta voi kohmeisenakin iltana blogata.

Tänään olen vihdoin virittäytynyt puutarhatunnelmiin. Portinpielessä meillä kasvaa agaave vanhassa vaaleansinisessä ruukussa ja nuorimmaiseni oli kerännyt pylvään päälle pihlajanmarjoja aamulla taksia odotellessaan. Aika hurmaavia vai mitä?

Ja sitten se tapahtui. Iski nurmikonajo ja puutarhavimma. Koska puutarhamme näyttää pikemminkin puupuistolta niin toistaiseksi ei voi muuta kuin ajella nurmea. Meillä on puistikkotie ja nurmea ajellessani päässä soi Pirkka-Pekka Peteliuksen Muistan sua Elaine.

Jos minne lie polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö,
niin muistan ain'
sinut armas Elaine.

Sä muistatko vielä puistikkotien,
missä kahden istuimme
silloin illoin ain',
oma armas Elaine.

Hehkuvan katsees loisteesta nauttia sain,
suudelmas kuuman tunnen mä viel' huulillain.

Jos minne lie, polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö,
niin muistan ain'
sinut armas Elaine.

Ja kaalejahan meillä toki on, mutta minkäs teet kun HK-sininen maistuu suussa paljon sulavammalta, sulokkaammalta ja ahh niin makunystyröitä hivelevältä. Siispä paras antaa kaalien olla silmänruokaa.

Ja tässä jälleen pienoinen katkelma kiviaitaamme. Tilusiammehan kiertää kulmakunnan pisin kiviaita. Ja tätä aitaa piisaa ainakin 100m ja se tekee sisääntulon hurmaavaksi. Tähän olen ajatellut laittaa suloisia salkoruusuja kasvamaan ja tästä tulee alkamaan englantilainen puutarhaunelma, jahka pääsen käsiksi multaan. Pelto on näet vuokrattu (aiemman omistajan toimesta) naapurille ja siinä loistaa kullankeltaisena vehnäpelto. Voi kumpa puimuri jo tulisi.

Sielutieteitä ja alistamista

2008-08-24T02:59:00.001-07:00

Tänään olemme tehneet taas roppakaupalla löytöjä. Tai oikeastaan löysimme nämä jo jokunen kuukausi sitten, mutta hukkasimme ne samoin tein niin totaalisesti, että luulimme ikiajoiksi menettäneemme nämä. Kunnes tänä aamuna pahvilaatikko oli ilmestynyt vintille kuin tyhjästä. Hmm. perin salakähmäistä. Epäilen, että sielutieteillä ja vintillä viikaroivalla sielutieteiden kummituksella on osuutta asiaan.

Siis erinäinen läjä kirjoja ja vihkosia vuosilta 1908 - 1955

Soinisen kasvatusoppi on niin kiinnostava, että pitänee lueskella iltalukemisena. Olihan hän sentään henkeen ja vereen kansakouluihmisiä.

Ja tässä hitusen kasvatusopin saloja ja oikein alleviivattuna. Kansakoulussanne on ollut siis oikein kunnon meininki. Hitusen pelottaa tuo sielutieteiden kummitus, jos sen sydän sykkii näille opeille niin joudun pian itsekkin piinapenkkiin. Pitänee pysytellä siis oikealla ladulla vaikka mikä olisi.

Vintin tähänastisista aarteista ehkäpä hienoin on 2,5 metrinen vyöhykekartta vuodelta 1908.

Siinä on varsin kutkuttava kuvitus ja muutoinkin se vaan on niin kovin hieno

Pitänee joku ilta perehtyä tähänkin ihmeellisyyteen tarkemmin, jos vaikka vyöhykkeet palautuisivat mieleen vai pitävätköhän nämä enää edes paikkansa.

No flamingo lammikon rannalla on ainakin varsin komea

Sitten meillä on repaleinen alueen kartta. Veikkaisin tämän olleen jostain 40-50 luvulta. Kutkuttavaksi asian tekee se, että tästä voi opetella talojen nimet. Näin alkuperäismaalaisena kun tiedän, että maalla puhutaan paikan nimellä eikä suinkaan asukkien nimellä. Pääsemme siis sisäpiireihin.

Ja lisää löydöksiä. Täällä on pidetty mitä ilmeisemmin kerran jos toisenkin arpajaisia sun muita tapahtumia. Arpajaislippuja on nimittäin enemmän kuin laki sallii. Ja kansakoulun johtajattarella pitää olla tietysti kylän komein kaulin.

Myös nuottivihkoja ja ooppuksia on poikineen. Ei ihme, että naapurin mies tuli ehdottelemaan yhteislaulutilaisuutta. Silloin kyllä meinasi huumori loppua kesken ja hikikarpalot hirttää otsalautaan kun mies olikin täysin tosissaan ja kehuskeli polleana omia laulutaitojaan. Huh huh

Odotelemme juuri pönttöuuninlaittajaa katsomaan muureja sun muuta huomioitavaa ja hain puita vajasta, jotta huusholli pysyisi suloisen lämpimänä ja klapikasan uumenissa pilkoitti tälläinen vanhan kirstun kansi. Eli ei päivää ilman jotain löytöjä. Nyt kyllä on ruvennut olemaan semmoinen olo, että eletään niin muinaisuudessa että. Pitäisi saada ympärille vähän jotain revittelevää, muovia, terästä, lasia, uutta muotoilua ja sellaista 2000-lukulaisuutta.

Tulen loimotusta ja ihmeellisiä löytöjä

2008-08-23T09:46:00.001-07:00

Bloggaukseen pitää näköjään opetella uudestaan. Monen kuukauden totaalinen konetauko, uurastus ja aarteiden etsintä koulun uumenista on johtanut lievään vieraantumiseen blogimaailmasta ja mikä pahinta puutarhattomuus - puutarhattomuus tekee sen, ettei ikään kuin yht äkkiä olekkaan mitä blogata, minkä ympärille kertomukset kerätä. No jokatapauksessa rippittäytymisen jälkeen koitan vihdoin ja viimein päästä alkuun. Olemme tehneet jälleen löytöjä. Vintiltä kaiken rojun seasta on ilmestynyt punainen arkku, mikä on päätynyt kenkäkaaoksen kätköpaikaksi eteiseemme.

Koska koulussa ollaan niin pitää olla myös kokoelma vanhoja päiväkirjoja. Tässä marraskuulta 1913 otos päivän tapahtumista.

Tänään lähdettiin kukonlaulun aikaan muksujen kanssa katsomaan keittiötämme, mikä valmistuu hitaasti, mutta varmasti tuttujen puuseppien nikkaroimana. Olemme siis edelleen ilman keittiötä. Tai siis onhan meillä keittiökaapistojen paikalla kolme jättimäistä pahvilaatikkoa, jotka toimivat kodin hermokeskuksena. Oikeastaan pikkuisen helpottaisi elämää jos olisi keittiössä jukseva vesi ja tiskiallas. No lähdimme siis katsomaan valmisteilla olevaa kyökkiä ja eksyimme Turkuun ihaniin Linnankadun sisustusmyymälöihin. Antaumuksella kiertelimme ne ja sieltä jatkoimme matkaa AboaVetukseen ja lopuksi vielä Laitilan limunaadille Westersin puutarhaan. Onhan kaikilla vimmattu puutarhaikävä ja silloin tällöin sielua pitää ravita Gunillan jumalaisella puutarhalla. Sieltä tarttui matkaamme vaikka sun mitä esim tämä ihku oliivisaippua.

Ulkoeteinen on viime viikkojen aikana saanut uuden maalipinnan ja avaimet ovat jälleen löytyneet. Nyt myös loput sisäovet ovat palanneet matkaltaan entistä ehompina ja vihdoin sisällä pysyy pönttöuunin lämpö. Ette arvaa miten ihanaa onkaan möllötellä lämpöisessä sisäilmassa pitkällisen kolean kosteuden jälkeen.

Eteistä on siis suorastaan tuunattu. Vanhoja naulakoita on kiikutettu vintiltä peittämään seinän pahimpia kohtia, liitutaulu on saanut uuden liitutaulumaalin ja toimii muistitaulunamme naulakon päällä. Myös vanhat limunaadi ja wishy pullot ovat löytäneet paikkansa valoisasta eteisestä.

Niin ja olemme myös löytäneet vanhan koulu lämpömittarin, jossa on muuten varsin kätevästi listattuna kiehumis ja sulamispisteitä sun muuta tarpeellista.

Sannin kanssa kerran tuumailtiin jotain koulujen hankintakeskuksesta. Lähes kaikissa kouluun liittyvissä löytöesineissä lukee Maalaiskuntien liitto Helsinki.

Aboa vetuksessa emme voineet vastustaa Joutomaan taidekopioita. Sorruimme neljään ihanuuteen. Kunkin takana lukee somasti - Mitä voi löytää joutomaalta? Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain käytettyä, jotain sinistä, ehkä aarteen? Reetta Isotupa-Siltasen teoksissa huokuu sellainen hyväntuulisuus, kepeys ja pilke silmäkulmassa.

Ja pinkkinä Joutomaan suloisuuksia. Westersssissä meillä sitten lopulta karkasi mopo käsistä. Jo vuosia olen kuolannut lasikuvun perään. Ja vihdoin meillä on oma lasikupu, jonka alle saadaan aarteita taimettumaan ja sitten maljan mallinen ruukku, odottamassa sitä, että mehitähtikokoelmamme pääsee asustamaan sen sulokkaaseen syleilyyn.

Ruukun reliefimäinen pinta oli suorastaan vastustamaton. Olemme vierailleet Westerssissä tälläkin viikolla jo kahdesti, koska puutarhakaipuu on valtaisa. Ja omaa ei olla sitten mitenkään ehditty rakentamaan ja onhan täällä satanutkin melkoisesti, mikä on osaltaan vetänyt sisätöihin. Ja oikeastaan on jotenkin sellainen olo, että keväällä avataan hanat puutarhan suhteen, annetaan mopon keulia urakalla ja raivataan pihaa uuteen uskoon.

Töihinkin piti ottaa tuliaisiksi tämmöinen postikortti.

Koska puutarhassamme ei totisesti ole mitään esiteltävää niin muutama ihku kuva Westersistä.

Kerro kerro kuvastin...

2008-08-09T02:00:00.000-07:00

Miksi aina kannattaa herätä uuteen aamuun, mikä maailmasta tekee sulokkaan ja onnellisen? Kun pitkällisen työputken jälkeen on aivan hiiren hiljaista ja voit tarkastella kaikkea ympärilläsi olevaa pikkiriikkisen linssin läpi ja löytää vaikka sun mitä. Nuorimmaisen huoneessa on kissojen tarkoin vartioima peili, josta voi salaa vakoilla keittiön puuhia.

Vanhimmaisella on taas koulun vanhan asukin jäämistöön kuuluneet pitsiverhot tai tarkemmin ottaen yksi pitsiverho, jolla on kokoa huimat 250cm x 500cm. Verhon takaa voi lymyillä mitä pihalla tapahtuukaan.

Sitäpaitsi pitsissä on vanhojen linnojen henkäys, ripaus salaperäisyyttä ja taustalla voi kuulla The village of dwarves ja vaipua hurmokseen. Olemme edelleenkin puolen vuoden jälkeen armottomassa koukussa Rhapsodyyn ja tuo koukku ei varmaan koskaan lakkaa olemasta.

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista... Täällä on pihlajanmarjojen paratiisi. Oksastot notkuvat mitä ihanampien oranssina hehkuvien marjojen painosta. Voi miten sieluni lepääkään täällä.

Puutarhassa voi tehdä aamulöydöksiä. Keväällä hankitut enkelipelargoniat ovat puhjenneet uudelleen kukkaan.

Malvan terälehtien rakosista avautuu puutarhan vehreys. Siellä selvästikkin asustaa jokin salaisuus, mitä ötökkä tarkoin vartioi. Shhhhhhh......

Talon seinustalle on ilmaantunut syysleimuja. Olen aina inhonnut leimuja ehkäpä tämän planeetan kukkasista eniten, mutta tämä vaatimaton sulokkuus on hurmannut totaalisesti mieleni.

Sinisen ruukun uumenista kurottaa kohti valoa oranssina hehkuva lakka.

Amurinviini, minkä ehdin kaivaa vanhasta puutarhasta kiemurtelee pitkin hernepensasaidannetta.

Ja kaiken touhun ja tohinan keskellä meillä on myös ikioma kasvimaa. Kaaleja - ihania kaaleja, joista en edes tiedä mikä osa niistä kuuluu syödä. Mutta herkullisimpia nämä taitavat olla aamupalana linssin läpi tarkasteltuina.

Myös kurpitsat ovat löytäneet tiensä valkojuuren valloittamaan puutarhaan. Mikä onkaan parempaa ja terveellisempää ravintoa kuin tarkastella kurpitsan kukkien avautumista, sen terälehtien karvoitusta, värien loistoa.

Tai ötököitä, mitkä hakeutuvat herkkupatojen ääreen.

Onhan meille tulossa ihka oikea kurpitsakin.

Ja se se vasta kutkuttavalta näyttääkin keskellä heinikkoa.

hrrrr - hurjan kylmää, mutta ihanaa

2008-08-06T09:50:00.000-07:00

No niin, annoin jälleen odottaa muutaman ylimääräisen päivän. Elämänmakuinen ja pituinen matka rakkaan kansakoulumme parissa on varsin työntäyteistä, touhukasta ja antoisaa. Tuvan seinien tumma suklaanruskea on saanut väistyä ja tilalle on laskeutunut kevyt harmaus, jota vasten värit - nuo ihmeen ihanaiset värit pääsevät oikeuksiinsa. Verhot ja tekstiilit saavat vielä odottaa kun koulu availee pikkuhiljaa salaisuuksiaan, henkeään ja tunnelmaansa. Varmaa on vain voimakkaat värit, karkelo ja herkullisuus.

Myös suklaanruskeat ovet ja ovenpielet ovat saaneet ylleen kiiltävää valkeutta. Kasvit, huonekalut ja aivan kaikki näyttää miniatyyriltä huonekorkeuden ollessa 350cm. Mutta syksy ja talvi ovat sitä varten, että kodin sisustus muotoutuu omanlaisekseen.

Kaikki eteläseinustan ikkunat on kunnostettu, niin kuin ikkunanpokatkin. Viehkeä ruusueteinen on saanut kärsiä rankkasateiden aiheuttamista vesivahingoista. Joten töitä on piisannut myös kuivattamisen saralla. Maanantaina saapuu kuitenkin uusien pinkopahvien laittaja ja kammari saadaan pikkuhiljaa kuntoon ja sulokkuus saa astua vesimurheiden aiheuttamien vahinkojen tilalle.

Tutkimusmatkan ihmeelliselle vintille ovat jatkuneet entiseen tapaan ja kukkien seuraksi on tupsahdellut milloin vanhat monot, milloin jokin ihmeellisen ihana vanha maustepurnukka, lehti, kirja tai lasipullo.

Ulkoeteisessä kukkatelineenä on vanha käytöstä poistettu Koulukaluston diaprojektoriteline.

Katto on saanut konesaumapellin ja ovien pinnoilta on poistettu vanhat saunapanelit.

Tällä hetkellä sisällä on niin kylmä, että suorastaan huimaa. Sisäovet ja tuplaikkunat ovat kunnostettavina ja viima viheltää nurkissa niin, että villasukat pyörivät jaloissa.

Monet ihanat pihan puut ovat saaneet kaatua, jotta rakennusten katot pelastuisivat. Puuvajan nurkalta suuri koivu kaadettiin ja puuvaja saa syyskuussa ylleen uuden katon.

Ette arvaa miten kaipaankaan puutarhatouhuja, mulla tuoksua ja kosketusta, pienten taimien kasvunihmeitä, tuoksuja ja aivan kaikkea. Puutarhakaipuutani olen ruokkinut ruukkukasvien voimin.

Keräillyt erilaisia pikkiriikkisiä mehitähtiä ja kasvatellut niitä ruukuissa kodin sisäänkäynnin portailla.

Istutellut vanhoihin kattiloihin gladiuksia ja pitänyt aamukahvinurkkausta kaiken remontin keskellä siivona ja kutsuvana.

Ja yön hämärtyvinä tunteina humaltunut ihmeellisen ihanan narsissitupakan tuoksusta. Huomisaamuna lähden muutamaksi päiväksi Tallinnaan ja kotijoukot saavat aloitella vihdoin oikeiden klapien polton. Kaikki muurit näet massattiin varmuuden vuoksi uudelleen ja nyt pönttöuuneja ja tulisijoja ollaan viikon verran totuteltu tulen lämpöön pikkuisia risuja polttelemalla. Nyt siis lähdetään ottamaan vauhtia myös vanhan kansakoulun lämmittämiseen.

Vihdoinkin kotona

2008-07-31T12:14:00.001-07:00

Vihdoin kuukausien netitön piina on ohi - Wouuuuu. Ette arvaakkaan kuinka olenkaan kaivannut teitä rakkaat blogiystäväni. Kesä on hurahtanut siivillä, maistunut vahvalta, onnelliselta ja niin raikkaalta. Maalia on sudittu 150l, on hiottu, puunattu ja tuunattu ja rakastettu talovanhustamme. Täällä elämä tuntuu astetta voimakkaammin, täällä on tekemisen meininki, onni ja autuus. Kesäisten öiden kosteus ja viileys ottaa syleilyynsä ja talo tuntuu omalta. Katto on saanut ylleen komean punaisen konesaumapellin, kylppäri kaakelit ja seinät maalia. Paljon on vielä vaiheessa, mutta vanha talo on saatu myytyä ja nyt kaikki kimpsumme ja kampsumme ovat täällä.

Keittiössä ei ole vielä edes valoja ja illat saa köllötellä filttiin kääriytyneenä kynttilänvalon loisteessa. Huomenissa meille rantautuu viikonvaihteeksi vieraita, mutta maanantaina bloggaus alkaa vanhaan tuttuun malliin ja pääsette tirkistelemään kaikenmoista mitä matkan varrella on tapahtunut.

Bingoa ja pientä aherrusta

2008-06-05T12:01:00.000-07:00

Päivät kuluvat siivillä. Aurinko paahtaa, pihamaat ovat kuin ruutitynnyreitä, mutta sisällä koulun uumenissa on ihanan vilpoista. Päivän kuumimpina hetkinä voi toimia hetken bingoemäntänä ja nauttia elämän pienistä ihmeistä.

Koulun vintti on oikea aarrekammio. Vintin salaisista käytköistä on vasta ehditty tonkimaan noin 5% ja joka päivä löytyy lisää yllätyksiä. Virsikirjojakin on niin, että kirkkokin olisi kateellinen. Nyt koululla on nuohottu jokikinen rööri ja muurari on koputellut muurit. Kaikki on melkolailla kunnossa. Muutama piippu massataan ja pönttöuuni lähtee tilaukseen huomenna. Nuohooja varoitteli, ettei pönttöuuneissa saa kylmimpinäkään aikoina polttaa kahta pesällistä enempää kerrallaan. Mietin itsekseni, että kaksi pesällistä per pönttöuuni illassa tekee kuusitoista pesällistä illassa. Pitänee laittaa lehteen ilmoitus - kaivataan rivakkaotteista talkkaria, jolla on mieluiten lyhyet kädet, jotta niiden on vara venyä puiden kantamisen taakasta. Ikkunat on kunnostettavana ja ikkunanpokia on kitattu ja maalattu.

Olen jopa pessyt ikkunoita. Salissa on yhdeksän tällaista ikkunaa ja mikä parasta - saranoita ei juurikaan ole vaan ikkunat pitää nostaa irti sijoiltaan. Yläikkunat ovat sen takia vielä pesemättä.

Me olemme kuitenkin uskollisesti antaneet työpanoksemme pääasiassa pihamaalle. Trimmeri on soinut niin, että tänään moottori leikkasi kiinni, haravoitu on niin, ettei kädet tahdo mukana pysyä ja nuuskittu pihamaan ihmeitä. Erään kuusen alta löytyi tällainen kyltti. - Istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana. Ihmeen suureksi kuuset ennättävät neljässäkymmenessä vuodessa.

Alppiruusu on peittynyt nuppuihin ja kukkiin.

Pikkuriikkinen enkelin pelargonia on kukkasateen peittämä. Jonain päivänä pitää tehdä retki Pukin pelargoniapuutarhaan. Minusta taitaa tulla pelargonia keräilijä, nyt kun kerrankin on talvisäilytystiloja. Tiloista puheen ollen elokuussa saapuvat kanat - maatiaiskana, jotka kuuluvat alkuperäiskantaan ja ovat jossain ihmeen kanojen kulttuuriperintölistalla vai millä ihmeellä olivatkaan. Kasvattaja sanoi, että niitä pitää hauduttaa - huh huh - mihin projektiin sitä ollaan taasen kerran luisumassa kuin varkain. Kanan kasvattajan vaimo, joka on muuten lääkäri. Sanoi talomme huoneista, että jos sinne tulee ihminen, jolla osuu pää kattoon, niin sitten se on kyllä aivan liian pitkä. Meinasin tikahtua nauruun - onhan huonekorkeus 3½m ja nainen oli aivan vakava.

Vaaleanpunainen hörsäkeunelma - hämähäkkikukkanen on rantautunut kuistin kuumottaville rappusille.

Löysin läheiseltä puutarhalta tällaisen 30 cm halkaisijaltaan olevan savipallon ja sen hinta oli 6€, joten en voinut vastustaa kiusausta ja nyt pallo komistaa kuistin rappuja. Rapuille mahtuu muuten uskomattoman paljon kasveja ja muuta rekvisiittaa.

Koulun piharakennus on myös melkoinen aarreaitta. Eräänä päivänä löysin näin hurmaavan ruukun. Mutta nyt keräämään voimia taasen huomiseen. Huomenna näet vihdoin ja viimein uhraan koko päivän kasvien siirtoon ja otan kuin otankin mukaani kaikkia vanhan pihan ihanuuksia.

Lemmikkien lempi ja lehmien turpakarvat

2008-05-29T11:43:00.000-07:00

Lemmikkien lempi leiskuu, maailma viheriöi ja kun pyörät pyörii kohti kouluamme niin olo on kuin koti olisi ollut aina täällä. Tänään oli nuohooja, maalari ja katonlaittaja. Muurit olivat kohtuullisessa kunnossa, pientä kauneushoitoa pitää antaa ja hiekkapedit kunnostaa vintiltä. Mutta pönttöuunit vetivät niin, että tukka pöllysi ja hellakin oli kunnossa. Maalari oli oikein tarmokas ja lupasi aloittaa työt maanantaina ja kattotarjouskin kuulosti kohtuulliselta.

Tällaiset maisemat avautuvat tulevan tuvan ikkunoista. Talon edustalla tien vieressä on kiviaita ja trimmeri pitäisi pistää viuhuamaan, jotta kaunis komistus pääsisi esiin.

Syreenien tuoksu huumaa ja tunnelma on niin kesäinen

Olen saanut myös vuorenkilpiä, vaikken niistä niin erityisesti koskaan olekaan piitannut. Mutta nyt niitä on paljon, todella paljon.

Ja pihasta löytyy varjoisiakin paikkoja, sellaisia mistä olen haaveillut vuosia. Leikkimökin seinustalla on ihmisen korkuinen alppiruusu.

Pihaa ympäröivän hernepensasaidan alla on talviomatto ja satunnaisia tulppaaneja. Tänne aion syksyllä kätkeä tulppaani ihanuuksia lisää. Huomenna tänne vanhaan kotiin saapuu lehmät. Luulisin, että lehmät ovat kovin paikka. Niitä hyvästellessä varmasti silmäkulmat kostuu. Tunnemmehan jokaisen niistä viidestäkymmenestä mylvijästä jokaista kauneuspilkkua myöden.Olemme seuranneet niiden taivalta likipitäen kymmenen vuotta, nähneet syntymän ihmeen tuoreelle viheriöivälle laitumelle, nähneet kevään villeyden lehmien saapuessa vapauteen ja kutsuville laitumille, olemme seuranneet kuinka emot imettävät vasikoitaan ja sonni kutsuu iltaisin laumansa koolle. Laidunmaiden vuokraaja kävi luonamme ja haikeus valtasi mielen. Suuri murhe näkyi hänen päältään siitä onko tulevat talon asukit yhtä suopeita ja huolehtivaisia lehmille. Laidunhan tulee kuudenmetrin päähän talosta ja lehmät ovat tottuneet siihen, että aamuisin ennen töihin lähtöä niiden kanssa vietetään yhteinen rupattelutuokio ja ne ovat seuranneet askareitamme silmä tarkkana kulkeneet perä'ssämme ja ovat antaneet hivellä turpakarvoja. Voi kumpa talo menisi nopeasti kaupaksi, mutta maasta en tahdo luopua, en, en ja en. Ja sen sanoin myös vuokraajalle, hänellähän on etuosto-oikeus maihin.

Koulun johtajattaren kuulumisia=)

2008-05-28T22:34:00.000-07:00

Ette ikinä arvaa mitä posti eilen olikaan tuonut=) Ihka oikean kirjeen ja huom! Koulun johtajatar =) Kirje sai hymyn kihoamaan korviin. Nii-in sitähän ollaan nyt oikeen johtajatar - hih - tämä pitää muistaa tiukoissa tilanteissa. Vähän niin kuin johtaja Uuno Turhapuro soittelee Härski Hartikaiselle kartanonsa länsisiivestä niin pitänee minunkin vissiin opetella johtajattaren tavoille ja muistuttaa lähipiiriäni uudesta tittelistäni. KIITOKSET SANNI ja HALI.

LUCA TURILLI

Tahti ja kiihko on huippulukemissa. Monen rekan, naurun ja epätoivon vaihdellessa työpaikkani on vahtanut osoitetta. Monta tuhatta neliötä tavaroita on kiikutettu paikasta toiseen, kunto on joutunut koetukselle. Voimia olisi, mutta kunto loppuu kesken. Saman aikaisesti tavaraa viedään uuteen kotiin. Viikonvaihteessa luututaan suuri luokkahuone ja muutamme ensiviikon alussa kouluumme. Kaikilla on sydämenpalo, kiihko ja kaipuu kouluumme ja tämän kodin hyvästit on jätetty aikoja sitten. Viikolla isot kuuset kaatuivat talon kupeesta. Pihakuusi oli kyllä kylän komein, mutta makoili siihen malliin talon katon kupeessa, että sai luvan kaatua.

Kaivo, mikä on muuten hieman heikossa hapessa on ollut kovassa käytössä. Kasteluvettä on on haettu kannu kaupalla mansikantaimille

Lampolaa on siivottu ja muitakin tilusia. Pihamaalla on kokonainen vaihtolava vanhoja maalitölkkejä. Päätä huimaten odottelen vaihtolavan tyhjennysmaksua. Olihan talon vanha asukki kerännyt satoja ja satoja maalitölkkejä talon, vajat ja pihamaan täys. Hänhän oli asustellut neljäkymmentä vuotta talossa ja oli ammatiltaan maalari. Hmmm.

Kattotiiliä on siisteissä riveissä lampolassa ja pääsen vihdoin miettimään uutta englantilaista puutarhaa. Wow

Talon vintiltä on löytynyt aarteita, vanhoja pahvitauluja, pariovia, poliisin hattu, kangaspuut ja kirjoja, lehtiä ja vaikka ties mitä. Jalluja ja Kallejakin on nyt oikein omasta takaa=) Hih hih

Vintillä on myös eränäisiä vanhoja lavuaareja, juottoaltaita ja ties sun mitä

Saunan eteinen on imuroitu ja raivattu. Tänä kesänä vielä tämäkin saa hiukkasen uutta maalia pintaansa ja tästä taitaa tullakin jonkin sortin lepoloora.

Tai työhuone. Täältä löytyy koulun vanha soppatykki ja puuhella sekä kirjalliset ohjeet mm. luukeiton tekemiseen kuudellekymmenelle hengelle.

Ja saunan eteinenkin raivattiin. Tänään tulee vihdoinkin nuohooja, maalari ja sähkömies katsomaan mitä on vielä tehtävissä. Putkimies tulee ensi perjantaina ja vipinää piisaa.

Villiintyneessä puutarhassa jyrsit jyskää

2008-05-25T11:54:00.000-07:00

Aamulla papan pakettiauto pakattiin ääriään myöten. Matkaan lähtivät keväällä istutetut 40 kukkivaa mansikantainta. Lapset kaivoivat maasta sipulit, ennen kuin kukaan ehti hätiin. Kaikki tai ei mitään periaate on vallannut mielet. Leikkimökkiin pystytettiin mehunmyyntikoju, mikä kiskoi melkoista ylihintaa - ainakin papan mielestä. Jyrsi lauloi, multa pöllysi ja perunat poikineen pääsivät multavan pellon pehmeyteen. Ensimmäinen kerta koko elämäni aikana kun perunat ovat omassa maassa. Tähänastiset maalaadut ovat olleet hyötyviljelyyn niin epäsuotuisat, että ei ole tarvinnut moisesta edes haaveilla. Mutta nyt on niin hienoa maata ja kellari. Myös mansikat pääsivät maihin.

Kasvimaata on aluksi hieman vähemmän kun kohtapuoliin saapuvat lampaat niittämään villiintyneempää puutarhaosuutta. Luumupuut pitänee kaivaa entisestä luumulehdosta kohta puoliin ja Mustion linnan pihalta hankitut pillisipulit.

Villipuutarha kukoistaa tämän näköisenä. Maanpohjaa peittää tiivis pikkutalviomatto, jonka päälikerros on täynnä klubiineja, tulppaaneja, heinää ja erinäisiä liljoja. Trimmerille on hitusen töitä ja ehkäpä myös raivaussahalle. Ahh - miten sormet syyhyävätkään. Olemme aikeissa muuttaa kesäkuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana. Kaikilla on polte, syyhynä, kiihko ja levottomuus. Luovuttaminen on tapahtunut entisestä kodista ja nyt sydän sykkii, pamppailee ja mieli siintää tänne - lumottuun puutarhaan, mehevän mullan kosketukseen, riippukeinun tuuditukseen, kukon aamuherätykseen ja lampaiden mäkätykseen.

Siivousta ja melkoista raivausta

2008-05-24T22:26:00.000-07:00

Tutkimusmatka talon sydämeen jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Vaihtolava on saapunut pihamaalle ja talon entisen asukin tuhannet maalitörpöt ovat hautautuneet vaihtolavan uumeniin. Aarteita löytyy kaikkien rytölöitten keskeltä ja koko popula on vähintäänkin haltioissaan.

Irroitin talon verhot pesuun ja muutoinkin tekstiilejä on raivattu ilmeen paljastumiseksi.

Keittiö kuuluu ensimmäisten remontoitavien joukkoon ja lattia saa uuden puupinnan lähiviikkoina.

Lasten huoneiden lattiassa on luvassa suurempi urakka kuin ajateltiinkaan. Lattiat on aikoinaan tasoitettu luujauholla, mikä on erittäin myrkyllistä hiottuna. Ensiviikon projektina on siis selvittää se miten lattiat käsitellään.

Talon suurimmassa luokkahuoneessa on yhdeksän ikkunaa ja tästä on tulossa omien rojujemme välivarasto siksi aikaa kunnes muut tilat saadaan kuntoon.

Kamera on temppuillut ja ylivalotellut kuvia kerrassaan. Mutta kylältä piti hommata rappusille pelargonia ja muutama harjaneilikka. Mutta nyt kokka kohti puutarhatöitä.

En malta mennä nukkumaan

2008-05-20T13:51:00.000-07:00

Tänään en malta mennä nukkumaan. Kevät on täällä, kesä ja yht äkkiä elämä on jälleen sylissä. Ihan käsin kosketeltavissa, kiihko, ihtohimo, sydämenpalo. Koska elämämme niin Sateenvarjojalavan kätköissä kuin Neidonhiuspuun katveessa on autuaasti ohi. Lehti on jälleen kääntynyt ja uudet tuulet puhaltavat voimaannuttavampina kuin pitkiin aikoihin niin on syytä jättää jälleen hyvästit. Pääsette seuraamaan elämänmakuista ja pituista matkaa kansakoulun sydämeen, sen hurmaavaan puutarhaan ja sen kutsuvaan henkeen. Olkaa hyvä - matka on alkanut. Rakkaat lukijat - kiitoksia siitä, että olette olemassa, kiitoksia siitä, että olette innokkaana mukana matkassa ja teillä on sydäntä nähdä niitä elämän tärkeitä asioita.