torstai 5. kesäkuuta 2008

Bingoa ja pientä aherrusta

Päivät kuluvat siivillä. Aurinko paahtaa, pihamaat ovat kuin ruutitynnyreitä, mutta sisällä koulun uumenissa on ihanan vilpoista. Päivän kuumimpina hetkinä voi toimia hetken bingoemäntänä ja nauttia elämän pienistä ihmeistä.

Koulun vintti on oikea aarrekammio. Vintin salaisista käytköistä on vasta ehditty tonkimaan noin 5% ja joka päivä löytyy lisää yllätyksiä. Virsikirjojakin on niin, että kirkkokin olisi kateellinen. Nyt koululla on nuohottu jokikinen rööri ja muurari on koputellut muurit. Kaikki on melkolailla kunnossa. Muutama piippu massataan ja pönttöuuni lähtee tilaukseen huomenna. Nuohooja varoitteli, ettei pönttöuuneissa saa kylmimpinäkään aikoina polttaa kahta pesällistä enempää kerrallaan. Mietin itsekseni, että kaksi pesällistä per pönttöuuni illassa tekee kuusitoista pesällistä illassa. Pitänee laittaa lehteen ilmoitus - kaivataan rivakkaotteista talkkaria, jolla on mieluiten lyhyet kädet, jotta niiden on vara venyä puiden kantamisen taakasta. Ikkunat on kunnostettavana ja ikkunanpokia on kitattu ja maalattu.

Olen jopa pessyt ikkunoita. Salissa on yhdeksän tällaista ikkunaa ja mikä parasta - saranoita ei juurikaan ole vaan ikkunat pitää nostaa irti sijoiltaan. Yläikkunat ovat sen takia vielä pesemättä.

Me olemme kuitenkin uskollisesti antaneet työpanoksemme pääasiassa pihamaalle. Trimmeri on soinut niin, että tänään moottori leikkasi kiinni, haravoitu on niin, ettei kädet tahdo mukana pysyä ja nuuskittu pihamaan ihmeitä. Erään kuusen alta löytyi tällainen kyltti. - Istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana. Ihmeen suureksi kuuset ennättävät neljässäkymmenessä vuodessa.

Alppiruusu on peittynyt nuppuihin ja kukkiin.

Pikkuriikkinen enkelin pelargonia on kukkasateen peittämä. Jonain päivänä pitää tehdä retki Pukin pelargoniapuutarhaan. Minusta taitaa tulla pelargonia keräilijä, nyt kun kerrankin on talvisäilytystiloja. Tiloista puheen ollen elokuussa saapuvat kanat - maatiaiskana, jotka kuuluvat alkuperäiskantaan ja ovat jossain ihmeen kanojen kulttuuriperintölistalla vai millä ihmeellä olivatkaan. Kasvattaja sanoi, että niitä pitää hauduttaa - huh huh - mihin projektiin sitä ollaan taasen kerran luisumassa kuin varkain. Kanan kasvattajan vaimo, joka on muuten lääkäri. Sanoi talomme huoneista, että jos sinne tulee ihminen, jolla osuu pää kattoon, niin sitten se on kyllä aivan liian pitkä. Meinasin tikahtua nauruun - onhan huonekorkeus 3½m ja nainen oli aivan vakava.

Vaaleanpunainen hörsäkeunelma - hämähäkkikukkanen on rantautunut kuistin kuumottaville rappusille.

Löysin läheiseltä puutarhalta tällaisen 30 cm halkaisijaltaan olevan savipallon ja sen hinta oli 6€, joten en voinut vastustaa kiusausta ja nyt pallo komistaa kuistin rappuja. Rapuille mahtuu muuten uskomattoman paljon kasveja ja muuta rekvisiittaa.

Koulun piharakennus on myös melkoinen aarreaitta. Eräänä päivänä löysin näin hurmaavan ruukun. Mutta nyt keräämään voimia taasen huomiseen. Huomenna näet vihdoin ja viimein uhraan koko päivän kasvien siirtoon ja otan kuin otankin mukaani kaikkia vanhan pihan ihanuuksia.