Klapisavottaa ja uusia tuulia

Mitenkä vuosi voisikaan päättyä mukavammin kuin nuotiolla ja klapisavotan merkeissä. Tuskin oli kukko ehtinyt kiekua aamuherätykset kun jo olimme menossa puusavottaan entisille tilusille. Ilma oli mukavan rapsakka, tuuli hitusen ja nuotion savu pyöri hääriessämme ympärillämme. Makkara maistui paremmalle kuin muuloin ja kuuma kahvi lämmitti.

Tulppaanit ovat jo lakastuneet, mutta olen säästellyt niitä kuvauksia varten. Kynttilöitä on tullut polteltua entisiä vuosia ahkerammin ja aikaa on muutoinkin vietetty kuluneen vuoden aikana yhdessä, ihmetelty pieniä asioita ja nautittu elämästä.

Kynttilänjalka on vihdoin saapunut. Haaveilen suureen luokkahuoneeseen suuren suuresta pöydästä, minkä molemmissa päissä olisi nämä ihanuudet.

Me armottomat hätähousut olemme jo valaneet tinat. Nuorimmainen sai muumipeikon ja pohti tietääkö se sitä, että hän rupeaisi kirjoittamaan uutta kirjaa =)

Ja tähtisädetikkuja on polteltu ja raketit ammuttu.

Onnellista ja rohkeaa uutta vuotta Teille kaikille

Huomenta kevät

Meille on saapunut kuulakas kevätaurinko. Se kutittelee ikkunanpieliä, tanssii nurkissa roikkuvien hämähäkinseittien säkeillä ja valaisee pehmeydellään koko tienoon. Olimme aamulla ulkoiluttamassa Armasta ja samalla tutustustumassa jälleen tarkemmin kotikonnuihin. Koiruuden ulkoilutusreissun jäljiltä kameran linsit olivat huurussa ja eteinen verhoutui sumuhuntuun.

Osuuskaupasta löydetyt lyhtypidikkeet ovat saaneet seurakseen vanhat turkoosit puutarhalyhdyt. Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä pitäisi bongata näiden paikalle oikeat tallilyhdyt. Mutta näidenkin lyhtyjen valonkajo iltahämärissä on melkolailla suloinen.

Samalla kun kevätaurinko raottelee säteitään meille on tullut myös talvi. Maa ja puut ovat kuurassa ja nenänpäätä kipristää viiden asteen pakkanen. Puutarhakipinä piilee jo jossakin tuolla ja siementilauksia hmmm. mielessä

Aamulenkillä kipusimme läheiselle kalliolle tarkastelemaan uinuvaa kylää. Tuota kylätiepahaista pitkin on aikojen saatossa kulkenut jopa ruotsin kuningas kärryillään.

Naapurin pihassa oli vanha aikansa elänyt pyörä ja lyhty. Romuromantiikkaa parhaimmillaan. Taitaa olla joltakin tontulta jäänyt kun on tullut vipinää kinttuihin.

Tänään vietetään viidettä lökölökö päivää, lähdetään ajelulle ja käydään Lohjalla.

Puuhailua kansakoulun nurkissa ja vähän muuallakin

Joulu on jälleen kerran lipunut ohitse, ehkäpä arkisempana, rauhallisempana ja vakaampana kuin vuosiin. Pöntöissä on loimottanut tuli, turkistöppöset ovat lämmittäneet paljaita varpaita ja monopolikierrokset ovat viuhahtaneet ohitse toinen toisensa jälkeen. Eilen oltiin tapaninpäiväajelulla ja rantauduttiin Hangon hiekkarannoille keräämään syystyrskyjen rantaa ajeluttamia simpukoita. Ihania vaaleanpunaisia, ruskehtavia ja valkoisia kuoria oli vaikka kuinka paljon, tuuli oli kohtuullisen lämmin ja ilma muutoinkin perin leuto. Mietin montakohan metriä meren yläpuolella asummekaan, jos nuo peijoonin jäävuoret kuitenkin sulavat.

Aamiaiseksi on syöty hedelmäsalaattia, kotijuustoa ja joululimppua. Makea, siirappinen leipä on ehkäpä parasta mitä tiedän, niin ja kotijuusto sekä suolakurkut.

Kiillotimme huolella kaikki lasiaarteet jouluksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kummajaisia joulunpyhinä kiertelee nurkissa nuuskimassa siivouksen tasokkuutta. Sitä paitsi lasipullojen kyljistä kimaltelee kynttilöiden valot kuin pienet timantit.

Nuorimmainen oli perin juurin kuumeinen joulunodottaja. Sinne tänne pitkin senkkien reunamustoja ilmestyi laulaahoilottavia enkeleitä, keltaisia joulun tähtiä, pieniä linnunpesiä munineen ja jouluhyörinä oli suorastaan vallannut pienen mielen.

Joulukuusikin haettiin yhdessä sateisesta metsästä. Korkeutta kuusella on komeat 3,5m ja saimme varustaa sen peräti kaksilla kyntteliköillä.

Hämäränhyssy on vallannut koko lähi tienoon. Koko kylä on kovin raukea, aivan kuin oltaisiin yhtä suuren suurta huopatossutehdasta. Mukavaa joulunjälkeistä aikaa. Uppoudun jälleen ubiikkiyhteiskunnan ja jokuveljen syövereihin.

Etsintäkuulutus

Mistäköhän löytäisin ghost kynttilänjalkoja. Tarvitsisin muutaman kappaleen ja Skannolla ainakin on myynnissä, mutta en millään ehtisi käpäisemään Hesassa. Verkko kauppa olisi jees, mutta ähhhh ja ugh kun ei löydä niin ei löydä. Avun tarpeessa siis =)

Kummallisia otuksia ja ihmeellistä valaistumista

Viikot ovat jälleen vierähtäneet. Taustalla T. Toiviainen & Treble hoilottaa kepeän iloisesti Anna edes kerran kysyä... Osaatko vastata tahdotko vastata. Tunnelma on rullaava ja jalka vippaa musiikin rytmiin tuolin alla. T. Toiviainen kuuluu ehdottomiin kestosuosikeihini, etenkin kun joka päivä sataa harmaata sadetta, joet tulvivat yli äyräiden ja pissapojan säiliö on jatkuvasti tyhjillään, kun roiskuvaa rapaa pitää alvariinsa pyyhkiä. Olemme tehneet jälleen ihmeellisiä löytöjä. Salon taidelainaamossa on ehkäpä tämän planeetan mielenkiintoisin joulupuoti. Ommeltua grafiikkaa Piia Lehden salaisten kansioiden kätköistä. Tietysti joulunodottajaislahjukseksi ihan itselle.

Olin tilannut kesäkuussa hetken mielijohteesta Kartellin valaisimen ja päässyt jo autuaasti unohtamaan koko tilaukseni. Viimeviikolla kuitenkin saapui yllättäen sähköpostia ja valaisin oli saapunut. Läpinäkyvä muovi on ehkäpä kiehtovin materiaali, eteerisin ja aistikkain mitä tiedän. Ja mitkä varjot, mikä valon hohde.

Samaan sarjaan on kattovalaisinkin. Meillä on vihdoinkin valoisaa. Muut kyläläiset ovat vaipuneet johonkin ihmeelliseen joulunodottajaisuneen, kun jokaisen siis joka ikisen talon ikkunassa siis kaikissa ikkunoissa on kaksi kynttilää. Perin outoa. Emme sittenkään taida olla sisäpiirissä.

Joulupuodissa oli myös suloisia siemenpusseja, joita ei tietystikkään pystytty vastustamaan.

Ja mikä parasta niin kummitytölle joululahja. Ryytyneiden ritarikunnan puolesta myönnetty Ensimmäisen luokan kärsivällisyysmitalli hopeisin haivenin. Ja keskellä tietysti Neuvostoliittolaispinssi.