Munia siellä munia täällä ja hirveetä hyörinää

Kiitoksia mitä nöyrimmin rakkaat lukijat, että olette sinnikkäästi jaksaneet pysytellä kuulolla vaikka postaustahti on vähintäänkin vetelä. Syy moiseen vetelyyteenkin on olemassa ja lähempänä kuin arvaattekaan. Nimittäin olen ajautunut raportoimaan opetushallitukselle sekä yhteistyökumppaneillemme arjen ihmeellisyyksiä ja kuinkas muutoin kuin blogin välityksellä. Keikkailu on areena, jossa pusketaan unelmia ulos uunista ja viritetään ammattilaisten unelmat täyteen kukoistukseen. Olen siis unelmahauduttamossa, tuuppaamassa ensiaskeleita, rohkaisemassa siivilleen ja lentoon kohti oman elämän valloitusta. Kukapa muukaan niistä omista unelmista huolehtisi kuin me itse. Olemme siis Paljon vartioina ja oman elämämme huimapäisiä ritareita ja siihen ritariuuteen olen osaltani avistamassa oman elämänsä tutkimusmatkailijoita. Siinä sivussa ollaan nautittu lähes päivittäin nuorimmaiseni tutkimusmatkoista leipomusten ihmeelliseen maailmaan. Keittiö on kuin jauhoydinpommin jäljiltä, mutta suut napsaavat Luca Turillin kiihkon tahtiin. Illat kuluvat kuin siivillä pelaten vuoroin trivialia, maalaten, rakennellen kummallisia asetelmia, katsoen Reinikaisia ja ladaten akkuja aina seuraavan päivän koitokseen. Olen myös toiminut matkasaarnaajana, liehunut pitkin maakuntaa, väliin unelmasaarnaa on vedetty Lohjalla, Väliin Tampereella väliin Espoossa. Tai sitten on kierretty maatilamatkailutiloja urakalla muiden unelmahöperöiden kanssa, voimaannuttu ja taas jatkettu unelmataistoa arjen kiemuroissa. Olen siis aallonharjalla muutoksessa, omasta tahdostani ja siksi bloggaustahti on vaivalloisen vetelä. Nöyrimmät anteeksi pyynnöt siis=)

Aamulla kanojen hoitoreissulla ehdin sentään hitusen nauttimaan auringon hellimästä puutarhasta. Itse asiassa odotan maan sulamista ehkäpä kiivaammin kuin vuosiin. Tämä kevät antaa oikeastaan avaimet tulevan puutarhan muotoutumiseen ja salainen lupaus on jo selvästikin ilmassa.

Lähden aamulla kukonlaulun aikaan Jyväskylään, jälleen maatilamatkailutilalle. Olen pakannut turkistossut mukaan ja unelmapäiväkirjani odottaa jälleen järisyttäviä oivalluksia.

Oi pelakuu ja lumitähtöset valkeat

Taustalla soi Lou Reed Perfect Day, tunnelma on hitusen haikea ja väsähtänyt. Aurinko syleili lämpimästi katuja lähtiessäni keräämään työpäivän jälkeen rakkaimpiani kaupungin sopukoista kohti kotia. Enkä voinut vastustaa katujen varsilla, kukkakauppojen edustoilla olevia kevään ihmeitä vaan parkkeerasin auton lopulta viimeisen kukkakaupan edustalle ja.... Kurottauduin kaupan edustalla ruukuissa vienosti odottelevien tulppaaninalkujen yli ja silmiini osuivat hentoiset valkeat lumikellot ja olin jälleen täysin myyty. En voinut vastustaa kiusausta ja sisällä puodissa odotti juuri kukkaan puhjennut pikkuruinen enkelipelargonia. Kevät on saapunut, pyykit tuoksuvat puhtaalle ulkoilmalle, vesi tippuu ränneistä ja odotan ensimmäistä kevättä täällä koulun sydämessä.

En tohtinut laittaa lumikelloja vielä ulos vaan toin pienokaisen Saliin lepuuttelemaan terälehtiään auringonsäteiden hyväilyssä. Toisaaltaan vaikka kevät on ollut täynnä onnellisuutta, virtaa, uusia tuulia niin myös suurten muutosten aallonharjalla oleilu verottaa voimavaroja. Taistelutahto on ollut koetuksella kerran jos toistekkin, uskoa ja tahtoa on täytynyt olla ja on ollutkin. Töissä myllertää=) Tasapainoilu vie veronsa, sitten murtuu ja loukkaa vaikkei olisi tarkoituskaan, ei osaa tukea vaikka tietää, että on juuri sitä varten olemassa. Ja silloin ei auta kuin hetkeksi seisahtua - katsoa peiliin ja yrittää aloittaa alusta, kerätä voimia, pistää puita hellaan ja Lou Reed soimaan hiljaa taustalla.

Tarkastella mitä ympärillä on kaiken suloisen ja vähemmän suloisen kiireen keskellä tapahtunut. Etsiä niitä pieniä arjen ihmeitä. Pieniä hymyjä, pieniä hyviä sanoja, pieniä amarylliksen alkuja, jotka elävät ihan ikiomassa aikataulussa.

Olla onnellinen siitä, että kun ei ole itse saanut laitettua siemeniä maahan niin saa työpäivän jäleen puhelun, jossa pienoinen ääni kertoo innoissaan kuinka kotona odottaa niin suuri yllätys, etten osaa kuvitella. Totta tosiaan - kotosalla odotti kaurahiutaleista, vehnäjauhoista, kaakaojauheesta ja ties mistä tehty litteä ruskea pannukakku, mikä maistui tosiaan perin oudolta. Lisäksi tarkoin varjelemallani siemenkätköllä oli tapahtunut kummia. Jokainen pussi oli avattu, siemeniä tutkittu ja sekalaisia kokeilevia kylvöksiä oli tehty. Mitenköhän selviän tutkivien kylvösten kanssa - en siis voi tietää millainen yllätys minua todella odottaakaan. Juuri kun luulin laittavani hyvinkin säntillisen puutarhan niin sattuma astuu peliin ja yllättää. Eihän tästä voi olla kuin ihmeissään ja samalla onnellinen. Onhan minut sentään yllätetty.

Täälläkin on jotain mistä ei ole aavistustakaan ja laatikkoon on myös nikkaroitu kantokahvat.

Ja sitten on vielä niitä kylvämättömiäkin siemeniä, joihin pitänee tarttua tulevassa viikonvaihteessa.

Siemeniä, maalausta ja kevään odotusta

Kevät on lämmin ja olen päättänyt valaista puuhiamme. Siemenkätköt on kaivettu esiin, pussukoita käännetty, väännetty, laskettu siemeniä, tehty suunnitelmia ja siinä sivussa haaveiltu vähän hyötypuutarhastakin. Viikonvaihteen aikana saa ensikerran työntää kädet multapussin uumeniin, tuntea kostean ja viileän mullan karheus ja kevään kutkuttava odotus. Ensimmäisenä mullan syleilyyn sujahtavat ylivuotiset ritarinkannukset ja salkoruusut. Suuret ja pitkät kasvustot, jotka sitten jo toivon mukaan ensikesänä kukoistavat ja huojuvat lämpimässä kesätuulessa.

Jättiharrrastuksemme on poikinut muutakin kuin jättiläismäisiä villakoiria. Rakas pappamme oli hankkinut lasten kanssa pienoisia pupuja. Kauhuksemme Belgianjätit kasvavat kuitenkin kahden täyden kastelukannun kokoisiksi, vaativat kasvattajaltaan lihaskuntoa, jotta möhkäleet saaliikkeelle ja siinä sivussa ruokaa tuntuu söpöläisten pikkusuihin uppoavan melkoiset määrät.

Kanojen munantuotanto on yltänyt yli omien tarpeiden. 4 lämmintä munaa / päivä on tuotantovauhti ja mojovista munista ovat nauttineet niin työkaverit kuin naapuritkin. Kesäksi on vielä kaiken kukkuraksi haaveiltu lampaista. Saapi nähdä mihin tämän farmin kanssa oikein vielä joutuu.

Suurta luokkahuonetta on kunnostettu. RALlin jumalallinen värikartta on ollut kovassa käytössä ja pönttöuunipariskunta komeilee posket punaa hehkuen, seinien alapaneleita verhoaa ohut harmaa, koristelistassa on kultaa ja verhot ovat suunnitteilla. Ja tälläkertaa ihka omaa tuotantoa ja teetätystä tulostaen on luvassa. Vire on ollut koko alkuvuoden katossa ja touhua ja vääntöä on riittänyt moneen suuntaan. Kuukauden sisällä - toivon mukaan - katto on maalattu ja päästään kantamaan mööpeleitä paikoilleen.


Pönttöuunien välissä on juuri sopiva rako pyykkien kuivatukseen ja joka päivä voi laatia uuden entistä herkullisemman väripaletin.

Pinkkien uunien vastapainoksi on helmenharmaata, kultaa ja valkeaa. Maalia kuluu taas sutjakkaat määrät ja sivellin toimii melkoisen joutuisasti. Tunnelma on vähän kuin hartaustilassa, mutta kunhan verhot ja tekstiilit saapuu niin eiköhän tunnelma räväköidy entiseen malliin.

Saliin on tulossa vanhoja 50-60 lukulaisia mööpeleitä ja isohkoja vanhanajan kasveja.

Koska amarylliksemme sössiintyivät pahemman kerran joulun alla niin meillä on kohtapuoliin tuvassa neljän amarylliksen kukinnot. Ja on vähän niinkuin joulutunnelmaa jälleen.

Kaiken härdellin lomassa ollaan puuhailtu tulevaan saliin myös lampun mallikappale. Pleksistä ja valokalvosta tehty koevedos hehkuu melkoisesti lämmintä iltojen hämärtyessä.