Pääsiäisloma on lipunut ohitse levollisena ja työn täyteisenä. Tutustuminen pihamaan kätkemiin sopukoihin ja salaisuuksiin on vihdoin alkanut. Pienoisen metsikön pinnanmuodot ovat alkaneet hahmottua risujenraivaus urakan jäljiltä. Metsikkö kätkee sisäänsä lukuisia kivipenkereitä, omituisen omenapuun ja kotitekoisen kaatopaikan tekeleen. Etupihan sammalmättäiden alta on paljastunut kiviä, kiviä ja jälleen kiviä. Toisen sisään käynnin lomassa maa on skillojen ja sinivuokkojen peitossa ja kaikkialla routa on sulannut, maa on pehmeää ja multaisaa. Tuoksuu kevät.
Koska tänä keväänä kaikki on vinksin vonksin niin amarylliksemme puhkesivat pääsiäiseksi kukkaan. Nyt nuokkuvia valkeapäitä on niin paljon, että jouduimme köyttämään mokomat vanhalla pitsinauhalla pöydän jalkaan.
Sinivuokkoja on kaikenlaisia - punaisia - karvaisia - vähän sinertävämpiä - nupuillaan olevia - isoja mättäitä - pieniä mättäitä - sinisiä. Niitä on ihan kaikkialla satoja ja taas satoja.
Nuppujen nuokuntaa keittiön oven nurkilla
Ja sitten aikaansaannoksiin. Oikeastaan jälleen on koittanut se aika kun vaan tapahtuu ilman sen suurempia suunnitelmia. Vähän itsekin yllätyin kun tuli yhtenä päivänä kaikettua híekkakäytävä keittiön piilo-ovelle, kottikärryiltyä varmaan viisikymmentä kuormaa kiviä ja rakennettua kivipengertä metritolkulla.
Puutarhakalusteetkin kiikutettiin jo ulkosalle. Talon pääsisäänkäynnin molemmin puolin on tulossa kivipenkereellä rajatut istutusalueet. Tällä suojaisemmalla puolella saavat majailla magnolia sekä keltasade.
Ja tänne toiselle puolelle pitänee vielä kehitellä jotain kutkuttavaa. Vanhoja ruskoliljoja on tarkoitus jakaa lähipäivinä ja ruusumantelit himottavat jälleen. Olemmehan nyt sentään I-vyöhykkeellä, puutarha on äärimmäisen suojaisa ja lämmin sekä maa-aines suorastaan mehukasta entiseen verrattuna.
Vielä maailma näyttää karulta, mutta multa tuoksuu jo kutsuvasti, linnut ovat tehneet pesiään talven aikana rakennettuihin pönttöihin ja savu tuoksuu päivällä poltetun nuotion uumenista.
Puuvajan liepeillä on myös haravoitu urakalla. Talven aikana tervatut ovet ovat hitusen haalistuneet ja sopivat jälleen vajan ilmeeseen paremmin kuin syksyllä.
Puppelipuut ovat varttuneet ja ovat nyt jo suurempia kuin tavalliset kanit. Kerrallaan masuihin voi upota kuusikin keitettyä suurta perunaa, salaatin tähteet, porkkanoiden kuoret, leivän kannikat ja ties mitkä. Enää en tiedä miten saisin kompostinkaan toimimaan kun kaikki maatuva tuntuu menevän näiden suursyömäreiden suihin.
Tässä tämän aamuinen lämpimien munien kätkö.
Tänään imuri on surissut pitkin päivää, imenyt pölykoiruudet sänkyjen alta, käynyt taistoa ulkoeteisen hiakkaarmeijaa vastaan ja nuuhkuttanut sohvan syvyydet. Olemme tuulettaneet hyytävässä tuulessa sänkyvaatteet ja polttaneet pönttöuunien posket punaisiksi. Nyt sisällä tuoksuu suloisen puhtaalta ja keväiseltä. Kuusumun profeetta laulaa ... kaikki hyvin daa daa dsaa da da daa ja elämä hymyilee kuin eteisessä kukkivat amaryllikset.
Eilen oltiin pystyttämässä lavasteet Karjaalle ja nyt on ollut sitten aikaa puhallella saippuakuplia ja tarkastella maailmaa kuplan pinnan lävitse. Puutarhaan tekisi kovasti mieli, mutta meidät on saartanut jokin hyytävä viluilmasto - pahempaa suorastaan kuin talvella, joten ulos ei uskalla pistää nenäänsäkään.
Nuorimmainen on tehnyt pitkin päivää koekuvauksia, vedellyt maalarin teipillä seiniin kankaita ja pitänyt koiruutta mannekiininä. Hän on lavastanut ja etsinyt värejä. Oikeastaan saan olla alati ylpeä näistä kokeiluista ja tutkimusmatkoista. Kuinka aikuisetkin voisivat heittäytyä, etsiä, kokeilla ja tutkia. samalla hurahtaa ja nauttia elämän eriskummallisuudesta. Pitäisi uskaltaa leikkiä - alati leikkiä.
Siinä missä nuorimmaiseni kuvasi ja vanhimmaiseni soitti rumpuja ja vuoroon kitaraa niin hurahdin itsekin jälleen tarkastelemaan maailmaa linssien läpi.Ja löysin tälläisen kummallisen maatuskan samalla kun pohdin ikkunoiden pesua. Kaikessa skitsissään se näytti auringonvalossa varsin kiinnostavalta - mistäköhän moinen on meille rantautunut.
Ja siemenkätköksiä piti myllätä. Kylvökset ovat armotta myöhässä, mutta odotan ulkoilman hitusen lämpenevän ja teen kylvökset suorastaan ulos tänä keväänä. Olkoon sitten hitusen kaikki myöhässä, mutta suuressa salissa on esikasvatuksen kanssa ollut huomattavia vaikeuksia, vesivahingoista kuivumiseen, joten koetan ulkoilmaa.
