keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kuas kantautuvat tuoksut

Aurinko on vihdoin lämmittänyt oikein kunnolla ja ilma on pehmeää kuin pumpuli. Puutarhassa juhannusruusujen tuoksu kantautuu joka sopukkaan ja tunnelma on vähintäänkin autuas. Pihamaalla voi kulkea paljain varpain ja tuntea sammalmättään pehmeän kosketuksen. Tänään olemme haaveilleet pitsisistä puutarhakalusteista, huvimajasta, pitsiverhoista ja viirinauhoista. Merivettä on tullut maistettua ja nuorimmainen oikein uikin hyisessä vedessä.

Siemenkirstu on jälleen karttunut. Keijujen sonnustamia siemenpussukoita ei voinut vastustaa ja ainahan löytyy tilaa uusille oppineitten kukille, unikoille ja ties mille.

Pikkuhiljaa puutarhan vapaamuotoinen osiokin on muotoutumassa. Syreenit löytämässä paikkansa vapaasti polveilevassa aidanteessa ja puutarhan alkuperäisruusut voimistumassa.

Juhannusruusujen kermankeltainen pilvi reunustaa pihamaan ja metsikön väliin jäävää aluetta. Ruusut on nimetty vanhan opettajattaren mukaan, mutta olen tietysti unohtanut hänen nimensä. Pitäneekin kaivella jälleen asiakirjoja ja koulun arkistojen kätköjä.

2 kommenttia:

pioni kirjoitti...

Eihän noin kauniita siemenpusseja voi vastustaa;)

Sanna Tallgren kirjoitti...

Siis missä mie nyt oon ollu?! Sulla on ihkun ihania postauksia. Kaitpa rakentamassa lammasaitaa :)
Ooh! Tunnen sen tuoksun myös. Voi miten suloista on, kun on kesä!
Mistä nuo ihanat siemenpussukat. Ilmiannoin sut taas.. Kotipuutarhalehden toimittajat käväisi meillä ja olivat jo sun muoto-potager-puutarhan alkua netistä ihastelleet.

Haluaisin taas Westersiin. Aurinkoperjantaita teille!!