lauantai 4. heinäkuuta 2009

Lokkien nauru kantautuu mereltä

Aamulla ensisateen koskettaessa potagerin lehvästöä ja lokkien naurun kantautuessa läheiseltä merenlahdelta upotin käteni potagerin ihmeellisen suloiseen multaan ja ryhdyin vihdoin kitkemään viidakoitunutta hyötypuutarhaamme.

Sillä välin kun potager on saanut rauhassa viidakoitua ja rikkakasvit ovat kilvan kukoistaneet on kanihäkiltä kantautunut vasaroiden kopse, porien ulina ja kanien pehmeä puputus. Kanit ovat saaneet ihka oman asunnon. Vanhoista ajanpatinoimista tiilistä on koottu viilentävä kivijalka ja vanhat helmipaneelit hyödynnetty kuusikulmaisen asumuksen verhoiluun.

Nikkarintaidot ovat totisesti olleet koetuksella, mutta sinnikkäästi Bunnies asuntola on valmistunut vaihe vaiheelta. Aamunkoitteessa kun hiippailee lähelle kanitarhaa voi nähdä pidemmän ja mehukkaamman kanin istuskelemassa katonharjalla ja tähyilemässä kaukaisuuteen.

Tarhan kulmiin on istutettu tulikuusamaa, luostarinruusua ja villiviintä varjostamaan muutoin niin helteisellä paikalla sijaitsevaa tarhaa.

Keittiön rapuilta on suora yhteys sulokkaidemme maailmaan. Kanien uteliaisuus ja niin suloisen pehmeä turkki ja lämmin kuonon töytäisy ovat mitä parahinta puutarhaonnea.

Valkeat kirjekyyhkyt ovat saapumassa myös asustamaan kanien seuraan. Lakka on nikkaroitu jo valmiiksi ja alakerran holvikaarten katveessa kyyhkyt voivat ruokailla rauhassa ja yläkerran pikkuisemman ranskanliljan suojissa on pesäpaikka valmiina.

Kasviemme ajantaju on yhtä sekaisin kuin tilusten asukaidenkin. Jouluamaryllis kukkii yhä kiivaana tietämättä tuon taivaallista vuodenajoista tai muustakaan. Kukinta on jatkunut jo toista kuukautta eikä sille ole vieläkään luvassa loppua.

Puutarhan alkuperäiskasvillisuuteen kuuluvat päivänliljat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa. Rusehtavanoranssit kaunokaiset kiertävät komeassa rivistössä sisääntuloa ja odotan suorastaan malttamattomana niidenkin rehevöitymistä.

Punajuurenalut ovat nähneet kitkennän jälkeen ensikertaa päivänvalon ja pääsevät vihdoin kasvutilataistelussa voitolle. Juurten on hyvä pullistua ja mehevöityä juuri muokatussa maassa.

Perunavaot ja sipulit ovat lähteneet myös vauhdilla kasvuun lämmön helliessä niiden kasvustoa.

Ensimmäinen ruutu on kitketty ja tänään jatkuu toinen.

Tässä siis urakkaa kerrassaan. Mutta myrkkypullot ovat pysneet visusti kiinni ja kitkentä on täydessä vauhdissa

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Renessanssin humussa

Täyteläiset uhkean vaaleanpunaiset maatiaispionit ovat aukeilleet. Kukkaset ovat suorastaan valtavan kokoisia ja nuokuttavat koko kukkavartta riipuksiin. Näitä pioneita olen ajatellun hitusen jopa jakaa kunhan sateet koittavat. Vaikka tosin pionit eivät niin suuresti taida jakamisesta perustaakkaan. Mutta minkäs teet kun ovat kasvaneet jättimäisiksi ja tystiin väärään paikkaan.

Muitakin pioneita tupsahtelee sieltä täältä. Viimevuotisessa muuttohässäkässä muistelen ottaneeni jotakin mukaan, mutta suoranaisesti ei sitten harmaintakaan aavistusta mitä yllätksiä on hernepensasaidanteen lomassa valeistutuksessa. Mikä onkaan oikeastaan sen parempaa kuin salaiset kukkaistutukset, jotka sitten joskus yllättävät.

Myös pihamaalla kasvava rento-oksainen kertaamaton pikkuruusu on vietellyt nupuillaan.

Kukat kukkivat vain yhden päivän ja sitten terälehdet leijailevat pikkutalviokasvuston lomaan.

Helteistä huolimatta sudit, vasarat, porakoneet ja sahat ovat laulaneet iloisesti aamusta iltaan. Vanhimmaiselle kannettiin puutarhapenkki puutarhaan varjon katveeseen sekä peitot ja tyynyt. Kuume riivaa jo kolmatta päivää ja ollaan sairaalan erityistarkkailussa myyräkuume-epäilyn vuoksi. Huomisaamu aloitetaan jo kolmatta kertaa verikokeilla, mutta kaikesta huolimatta sairastaminenkin on mukavampaa kun pääsee mukaan seuraamaan muiden puuhia. Leikkimökki on sisältään saanut kermankellertävän värin ja englantilainen maalaisromantiikankipinä on tarttunut nuorimmaiseen.

Ja täällä sitä porakoneen surinaa on kuulunut vaikka muille jakaa. Kanit ovat vihdoin päässeet lokoisampiin oltaviin ja huomenissa uusi asuntokin alkaa valmistua.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kuas kantautuvat tuoksut

Aurinko on vihdoin lämmittänyt oikein kunnolla ja ilma on pehmeää kuin pumpuli. Puutarhassa juhannusruusujen tuoksu kantautuu joka sopukkaan ja tunnelma on vähintäänkin autuas. Pihamaalla voi kulkea paljain varpain ja tuntea sammalmättään pehmeän kosketuksen. Tänään olemme haaveilleet pitsisistä puutarhakalusteista, huvimajasta, pitsiverhoista ja viirinauhoista. Merivettä on tullut maistettua ja nuorimmainen oikein uikin hyisessä vedessä.

Siemenkirstu on jälleen karttunut. Keijujen sonnustamia siemenpussukoita ei voinut vastustaa ja ainahan löytyy tilaa uusille oppineitten kukille, unikoille ja ties mille.

Pikkuhiljaa puutarhan vapaamuotoinen osiokin on muotoutumassa. Syreenit löytämässä paikkansa vapaasti polveilevassa aidanteessa ja puutarhan alkuperäisruusut voimistumassa.

Juhannusruusujen kermankeltainen pilvi reunustaa pihamaan ja metsikön väliin jäävää aluetta. Ruusut on nimetty vanhan opettajattaren mukaan, mutta olen tietysti unohtanut hänen nimensä. Pitäneekin kaivella jälleen asiakirjoja ja koulun arkistojen kätköjä.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Auringonsäteiden hellä kosketus

Kesä on jälleen täällä. Taustalla soi Franse Call ja olo on vähintäänkin onnellinen. Olen jälleen kerran saanut olla mukana näkemässä, kokemassa ja hurmaantumassa. Hurmaantumassa siitä pienestä ihmeestä kun näkee kymmenien ja jälleen kymmenien lasten silmien tuikkeen, vilpittömän hymyyn langenneet kasvot täynnä jännitystä, ihastusta ja ihmeitä. Kuudetta kertaa Kemiön Kiilan Westersissä oli Lasten aurinkojuhlat. Puutarha oli sonnustautunut parhaimpiinsa. Vanhojen elämän ihmeitä nähneiden omenapuiden lehvästöä huntusivat mummojentuoksuiset pitsiverhot, nurmimattoa peitti vinttikammarin vanhat räsymatot, taustalla kantautui iloinen puheensorina, nauru ja viulun kauas kantautuvat sävelet. Aika pysähtyi ja onnellisuus, hyväolo ja hymy laskeutuivat auringon hellimän puutarhan saloihin.

Pienet sormiparit pujottelivat mitä ihmeellisempiä ruusukaulanauhoja, joiden huumaava tuoksu oli käsinkosketeltavaa. Vaaleanpunaiset ja kermanvalkoiset ruusun terälehdet ja hennon vihreät kukkanuput saivat lasten posket hehkumaan kuulautta ja lämpöistä valoa.

Nuppuja oli somasti koreissa niin kuin terälehtiä, kukkia, somia nauhoja, ihmeellisiä nappeja ja ties mitä aarteita. Puutarha kätki sisäänsä satoja ja taas satoja salaisia aarteita, jotka odottivat löytäjäänsä.

Tunnelma piti otteessaan vielä illalla kotiin palattessa. Rauha, tyyneys ja lämpö olivat laskeutuneet myös oman pihamaamme katveeseen. Jopa Jyskistä aikoinaan hankittu puutarhapenkki kutsui suloiseen lämpöönsä ja näytti ilta-auringon paisteessa houkuttelevalta.

Varjot piirtyivät vasta-ajettua nurmea vasten pitkinä ja pitsimäisinä.

Jopa vanha ylväs kataja näytti entistä ehommalta ja juhlallisemmalta tuuheassa eheänvihreässä puvussaan.

Leikkimökin vierustalla kasvava alppisuusu on avannut ensimmäiset kukkasensa.

Kesäkukkien alennusmyynnistä hankitut samettiruusut ja neilikat somistavat keltaisen ylätalon kuistia.
Neilikat ovat olleet varsin ihastuttavia tänäkin vuonna ja niitä on vaaleanpunaisina ruukuissa saunalla, vaaleansinisinä talonedustalla ja nyt näitä valkoisia.

Särkyseet sydämet saavat sydämen sykkimään. Niiden hauras olemus on kuin unesta ja niiden muotokieli lähes täydellinen. Rakastan suorastaan näitä puutarhan urhollisia ritareita, huojuvineen peruukeineen ja kalpeine olemuksineen.

Kesäksi majakan katolle on kohonnut suuri timantti hehkumaan kilvan auringonsäteiden kanssa.

Ja salaista siemenlaatikkoa vartioi pyhä Maria.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Suloista rikkaruohojen kitkentää ja synttäreiden valmistelua

Viikko on jälleen hurahtanut kuin siivillä. Potageria on kitketty, sadetta pidelty, kanihäkkiä väsätty ja synttäreitä valmisteltu. Nuorimmainen on juhannuksena putkahtanut ihmisten ilmoille ja näin juhannusalusviikko menee aina pikkupikku juhlahumussa. Tänävuonna tarjolla oli valkosuklaamuffinsseja erikoiskuorutteella.

Piparminttutankoja, pipaminttutikkareita, nakkicoctailtikkuja, kirsikoita, viinirypäleitä, piparminttutyynyjä ja ties sun mitä herkkuja piti olla hienohelmoille tarjoilla.

Ja kiinalaisia härpäkkeitä kruunaamaan juhlatunnelmaa.

Viimepäivinä on kyselty kovasti puutarhan alkuperäiskasvillisuudesta ja pihamaiden kitkennästä. Alkuperäisasukit eivät olleet niinkään puutarhanhoitoon perehtyneitä;) Pihamaahan kuului hernepensasaitaa, syreeniaitaa, pikkutalviomätästä, kolme akilleijaa, muutama tiikerililja sekä keltaista päivänliljaa, muutama vanha pioni sekä vuorenkilpeä ja villilubiineja. Muita puutarhakasveja ei ole löytynyt. Kaikki alkuperäiskasvit on säästetty. Myrkkyä on hankittuna 30l verran, mutta myrkkypurtelot ovat pysyneet visusti kiinni ja toistaiseksi kaikki on kitketty käsin niin potager kuin muukin puutarhaosio.

Tässä potager alkuviikosta kun keskusympyrä oli harattu ja vahvistettu hevosenkakalla, keskiakselin kukkapenkit perustettu ja sipulivaot kitketty.

Loppuviikon lapio sai lepäillä toisaalla syreenien katveessa.

Ja nyt puutavarakauppaan ja sitten juhannuspuuhiin.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Koiranputkien katveessa asustaa onnellisten lampaiden salainen kerho

Tuttipullot ovat olleet ahkerassa käytössä. Pienokaiset nukkuivat suloisesti pahnoilla kanalassa ja toinen kukoista oli karannut häkistään vartioimaan lammasvauvojen pehmoisen tuoksuista unta. Nuorimmainen on niin ihmisen perään, että seuraa pihalla askel askeleelta ihan kannoilla ja kyhnyttää päätään säärtä vasten. Ja isompi on aituri jo heti ensi päivästään alkaen. Metrinen aita ylittyy tuossa tuoksinassa ja ihmettelevät suuret killisilmät tuijottavat suoraan silmiin.

Tässä itse aituri komeileekin. Vanhimmaiseni ehdotti että nimet voisivat olla file ja potka=) Mutta naisylivoima jyräsi ja Josefin ja Fanni voittivat.

Vaikka aika mehevän näköinen pylly keikkuukin ruohoa rouskuttaessa:

Ekologisille ruohonleikkureille on ihka oikeakin tilaus. Talon takana alkaa loputon viidakko mihin hukkuu lammas poikineen.

Viidakko koostuu pääasiassa koiranputkista, voikukista jalubiineista.

Ja rouskutettavaa piisaa vaikka isommalle laumalle.

Lampaat rouskuttelevat siirrettävässä häkissä syreenien, hernepensaiden ja koiranputkien katveessa.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Josefin ja Fanni

Tänään on pitänyt aamusta asti niin kiirettä, että kuvatkin olivat niin kovin surkeita. Aamusta aloitimme siirrettävän aitauksen rakennushankkeen. Nikkaroinnin lomassa nautittiin pannaria ja kahvia ja taas jatkettiin uurastus. Pienoinen ja sulokas siniharmaaksi maalattu aitaus sai asukkinsa iltapäivästä. Vauvat huusivat kuorossa minkä kurkuistaan ääntä saivat ja auton takakontti täyttyi verhoiluja myöten lämpimistä ruskeista läjistä - UGH. Että taasen pitikin roudata lanpaita henkilöauton takakontissa. Mutta kakkanhajuinen automatka palkittiin kotosalla, kun kilvan pienimmäistä juotettiin tuttipullolla ja juostiin suuremman perässä kuin jalopeurat konsanaan ja saatiin se viimetipalla kiinni naapurin tilusilta. Nyt pikkuiset mussukat ovat untenmailla autuaasti kanojen kanssa navetassa. Huomenissa koitamme ottaa parempia kuvia ja juottaa taasen lämmintä punaista maitoa tuttipullosta.