lauantai 4. heinäkuuta 2009

Lokkien nauru kantautuu mereltä

Aamulla ensisateen koskettaessa potagerin lehvästöä ja lokkien naurun kantautuessa läheiseltä merenlahdelta upotin käteni potagerin ihmeellisen suloiseen multaan ja ryhdyin vihdoin kitkemään viidakoitunutta hyötypuutarhaamme.

Sillä välin kun potager on saanut rauhassa viidakoitua ja rikkakasvit ovat kilvan kukoistaneet on kanihäkiltä kantautunut vasaroiden kopse, porien ulina ja kanien pehmeä puputus. Kanit ovat saaneet ihka oman asunnon. Vanhoista ajanpatinoimista tiilistä on koottu viilentävä kivijalka ja vanhat helmipaneelit hyödynnetty kuusikulmaisen asumuksen verhoiluun.

Nikkarintaidot ovat totisesti olleet koetuksella, mutta sinnikkäästi Bunnies asuntola on valmistunut vaihe vaiheelta. Aamunkoitteessa kun hiippailee lähelle kanitarhaa voi nähdä pidemmän ja mehukkaamman kanin istuskelemassa katonharjalla ja tähyilemässä kaukaisuuteen.

Tarhan kulmiin on istutettu tulikuusamaa, luostarinruusua ja villiviintä varjostamaan muutoin niin helteisellä paikalla sijaitsevaa tarhaa.

Keittiön rapuilta on suora yhteys sulokkaidemme maailmaan. Kanien uteliaisuus ja niin suloisen pehmeä turkki ja lämmin kuonon töytäisy ovat mitä parahinta puutarhaonnea.

Valkeat kirjekyyhkyt ovat saapumassa myös asustamaan kanien seuraan. Lakka on nikkaroitu jo valmiiksi ja alakerran holvikaarten katveessa kyyhkyt voivat ruokailla rauhassa ja yläkerran pikkuisemman ranskanliljan suojissa on pesäpaikka valmiina.

Kasviemme ajantaju on yhtä sekaisin kuin tilusten asukaidenkin. Jouluamaryllis kukkii yhä kiivaana tietämättä tuon taivaallista vuodenajoista tai muustakaan. Kukinta on jatkunut jo toista kuukautta eikä sille ole vieläkään luvassa loppua.

Puutarhan alkuperäiskasvillisuuteen kuuluvat päivänliljat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa. Rusehtavanoranssit kaunokaiset kiertävät komeassa rivistössä sisääntuloa ja odotan suorastaan malttamattomana niidenkin rehevöitymistä.

Punajuurenalut ovat nähneet kitkennän jälkeen ensikertaa päivänvalon ja pääsevät vihdoin kasvutilataistelussa voitolle. Juurten on hyvä pullistua ja mehevöityä juuri muokatussa maassa.

Perunavaot ja sipulit ovat lähteneet myös vauhdilla kasvuun lämmön helliessä niiden kasvustoa.

Ensimmäinen ruutu on kitketty ja tänään jatkuu toinen.

Tässä siis urakkaa kerrassaan. Mutta myrkkypullot ovat pysneet visusti kiinni ja kitkentä on täydessä vauhdissa

20 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Onpa hieno kaniasunto!

Oranssinruskeat ovat päivänliljasuosikkejani. Mummullakin on niitä.

pioni kirjoitti...

Kyllä on teidän kaneilla ihana talo.Ja kirjekyyhkyillä myös.

arleena kirjoitti...

Iso ja vehreä keittiöpuutarha, punajuuret maistuvat varmaan makeilta omasta maasta.
Ja kirjekyyhkyt ja kanit asuvat hienoissa taloissa.
Puutarhasta huokuu oikein vanhaa englantilaista tunnelmaa.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Mahtava kanitarha. Haluaisin tuommoisen, missä voisin kesäisin pitää undulaatteja. Ei minulla mitään undulaatteja vielä ole, kun en kelpuuta mitään kaupan olevia häkkejä...

Miten saada mies myönteiseksi eläimistön lisäämiselle? Siinäkin on pulmansa. Ja kuka rakentaisi? Meillä ei mies oikein syty noihin hommiin. Isäni toteutti minulle aina kaikkia hullutuksia... Pah! Isättömyys on maailman typerintä!!

On kyllä huikeat nuo ruudukot ja huikea kitkemisurakka myös. Mutta kitkiessä tulee nopeasti hienoa jälkeä. Ei se ole ollenkaan niin kamalaa. Kitkin itsekin tänään pari tuntia... Ja arvaa, mitä totesin aukkopaikkoihin mahtuvan vaikka kuinka monta uutta kasvia. JEE!

Anonyymi kirjoitti...

Vau! Kyllä kelpaisi elellä kanina teidän pihallanne :-) Mari V.

Inkivääri kirjoitti...

Aivan ihanan näköistä ihan kaikki:)

Kuusirannan emäntä kirjoitti...

Ah, oletkin rakentamassa satumaata sinne! Mahtavaa saada seurata kaikkia ideoitasi ja upeita aikaansaannoksiasi!

Miia/ Rajalan tupa kirjoitti...

Oot sä kyllä mahtava väsäämään niin uskomattomia juttuja tonne puutarhaan mm.
Ja se teidän talo...(kateellisena huokailen)

Anonyymi kirjoitti...

hieno on, mutta olit käyttänyt kanaverkkoa? Olitko? Kanit pääsee siitä sitten halutessaan pihalle ja ketut sisälle. Oliko muuten sillon joskus juttua mitä sukupuolta ovat pitkäkorvat? Kesäterkkuja toisesta navetasta, Jatta (ex-pume)

Rouva Nordman kirjoitti...

Mahdottoman ihania kuvia. Kanien koti on todella hieno.

Vihreä on lempivärin, joten tuo ensimmäinen kuva miellytti minua erityisesti.

Miia/ Rajalan tupa kirjoitti...

Siis täällä on aina niin uskomattomia taidonnäytteitä!Mielikuvitusta on taas käytetty rakentaessa tuota kanitarhaa,ei ole mikään tavanomainen.Olisi enemmän,kuin mielenkiintoista käveleskellä puutarhassasi.

Miia/ Rajalan tupa kirjoitti...

Niin unohdin siis että LINKITIN SUT,OK?
Se oli mun asiani tuon ylistyksen lisäksi ; )

Maria Kiiveri kirjoitti...

Moikka!
Ai kun teillä on ihana koti ja mukavan kuuloinen elämä kaikkine eläimineen päivineen:) Niinhän se kuuluu ollakin!
Kyllä näissä vanhoissa taloissa on paljon puuhaa, mutta kaiken vaivan korvaa talojen henki, jollaista ei uusiin saa edes ostamalla..:)
Terkuin sisu09=Maikki

Anonyymi kirjoitti...

ois kiva saada uusia kuvia ja juttuja...oon käyny aina kurkkaan tänne

quu kirjoitti...

Kukkuu Jori :) Saiskos nähtäväksi lisää kuulumisia? Meillä on sua jo ikuva! :)

Palasin kaaauas sun joulupostauksiin saakka - mua jouluttaa jo nyt ;)

Vieläkn nui tupla-pönttöuunit kutkuttaa, upean värinen kaksikko. Sulla on kyllä hyvä värisilmä.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Muakin jouluttaa! Pujottelin tänään pihlajanmarjoja lankaan joulukoriteiksi pihalle. Aion pakastaa ne. Joriii!! Pliis, mul on ikävä sun postausta!!

Rouva Nordman kirjoitti...

Ihana kanikoti! Tässä postauksessa oli ihan hirveästi kaikkea kivaa asiaa. Tykkäsin kovasti lukea tätä.

Inkivääri kirjoitti...

Ollaankos siellä kansakoululla vielä elämässä mukava vaiko vaivuttu horrokseen???

Inkivääri kirjoitti...

Milloin saamme kuulla mitä kylvät tänä keväänä?:)

Vähemmän on enemmän kirjoitti...

minäkin odotan blogin päivityksiä, mahtava blogi!!