Päivät kuluvat siivillä. Aurinko paahtaa, pihamaat ovat kuin ruutitynnyreitä, mutta sisällä koulun uumenissa on ihanan vilpoista. Päivän kuumimpina hetkinä voi toimia hetken bingoemäntänä ja nauttia elämän pienistä ihmeistä.
Koulun vintti on oikea aarrekammio. Vintin salaisista käytköistä on vasta ehditty tonkimaan noin 5% ja joka päivä löytyy lisää yllätyksiä. Virsikirjojakin on niin, että kirkkokin olisi kateellinen. Nyt koululla on nuohottu jokikinen rööri ja muurari on koputellut muurit. Kaikki on melkolailla kunnossa. Muutama piippu massataan ja pönttöuuni lähtee tilaukseen huomenna. Nuohooja varoitteli, ettei pönttöuuneissa saa kylmimpinäkään aikoina polttaa kahta pesällistä enempää kerrallaan. Mietin itsekseni, että kaksi pesällistä per pönttöuuni illassa tekee kuusitoista pesällistä illassa. Pitänee laittaa lehteen ilmoitus - kaivataan rivakkaotteista talkkaria, jolla on mieluiten lyhyet kädet, jotta niiden on vara venyä puiden kantamisen taakasta. Ikkunat on kunnostettavana ja ikkunanpokia on kitattu ja maalattu.
Olen jopa pessyt ikkunoita. Salissa on yhdeksän tällaista ikkunaa ja mikä parasta - saranoita ei juurikaan ole vaan ikkunat pitää nostaa irti sijoiltaan. Yläikkunat ovat sen takia vielä pesemättä.
Me olemme kuitenkin uskollisesti antaneet työpanoksemme pääasiassa pihamaalle. Trimmeri on soinut niin, että tänään moottori leikkasi kiinni, haravoitu on niin, ettei kädet tahdo mukana pysyä ja nuuskittu pihamaan ihmeitä. Erään kuusen alta löytyi tällainen kyltti. - Istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana. Ihmeen suureksi kuuset ennättävät neljässäkymmenessä vuodessa.
Alppiruusu on peittynyt nuppuihin ja kukkiin.
Pikkuriikkinen enkelin pelargonia on kukkasateen peittämä. Jonain päivänä pitää tehdä retki Pukin pelargoniapuutarhaan. Minusta taitaa tulla pelargonia keräilijä, nyt kun kerrankin on talvisäilytystiloja. Tiloista puheen ollen elokuussa saapuvat kanat - maatiaiskana, jotka kuuluvat alkuperäiskantaan ja ovat jossain ihmeen kanojen kulttuuriperintölistalla vai millä ihmeellä olivatkaan. Kasvattaja sanoi, että niitä pitää hauduttaa - huh huh - mihin projektiin sitä ollaan taasen kerran luisumassa kuin varkain. Kanan kasvattajan vaimo, joka on muuten lääkäri. Sanoi talomme huoneista, että jos sinne tulee ihminen, jolla osuu pää kattoon, niin sitten se on kyllä aivan liian pitkä. Meinasin tikahtua nauruun - onhan huonekorkeus 3½m ja nainen oli aivan vakava.
Vaaleanpunainen hörsäkeunelma - hämähäkkikukkanen on rantautunut kuistin kuumottaville rappusille.
Löysin läheiseltä puutarhalta tällaisen 30 cm halkaisijaltaan olevan savipallon ja sen hinta oli 6€, joten en voinut vastustaa kiusausta ja nyt pallo komistaa kuistin rappuja. Rapuille mahtuu muuten uskomattoman paljon kasveja ja muuta rekvisiittaa.
Koulun piharakennus on myös melkoinen aarreaitta. Eräänä päivänä löysin näin hurmaavan ruukun. Mutta nyt keräämään voimia taasen huomiseen. Huomenna näet vihdoin ja viimein uhraan koko päivän kasvien siirtoon ja otan kuin otankin mukaani kaikkia vanhan pihan ihanuuksia.
Päivät kuluvat siivillä. Aurinko paahtaa, pihamaat ovat kuin ruutitynnyreitä, mutta sisällä koulun uumenissa on ihanan vilpoista. Päivän kuumimpina hetkinä voi toimia hetken bingoemäntänä ja nauttia elämän pienistä ihmeistä.
Koulun vintti on oikea aarrekammio. Vintin salaisista käytköistä on vasta ehditty tonkimaan noin 5% ja joka päivä löytyy lisää yllätyksiä. Virsikirjojakin on niin, että kirkkokin olisi kateellinen. Nyt koululla on nuohottu jokikinen rööri ja muurari on koputellut muurit. Kaikki on melkolailla kunnossa. Muutama piippu massataan ja pönttöuuni lähtee tilaukseen huomenna. Nuohooja varoitteli, ettei pönttöuuneissa saa kylmimpinäkään aikoina polttaa kahta pesällistä enempää kerrallaan. Mietin itsekseni, että kaksi pesällistä per pönttöuuni illassa tekee kuusitoista pesällistä illassa. Pitänee laittaa lehteen ilmoitus - kaivataan rivakkaotteista talkkaria, jolla on mieluiten lyhyet kädet, jotta niiden on vara venyä puiden kantamisen taakasta. Ikkunat on kunnostettavana ja ikkunanpokia on kitattu ja maalattu.
Olen jopa pessyt ikkunoita. Salissa on yhdeksän tällaista ikkunaa ja mikä parasta - saranoita ei juurikaan ole vaan ikkunat pitää nostaa irti sijoiltaan. Yläikkunat ovat sen takia vielä pesemättä.
Me olemme kuitenkin uskollisesti antaneet työpanoksemme pääasiassa pihamaalle. Trimmeri on soinut niin, että tänään moottori leikkasi kiinni, haravoitu on niin, ettei kädet tahdo mukana pysyä ja nuuskittu pihamaan ihmeitä. Erään kuusen alta löytyi tällainen kyltti. - Istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana. Ihmeen suureksi kuuset ennättävät neljässäkymmenessä vuodessa.
Alppiruusu on peittynyt nuppuihin ja kukkiin.
Pikkuriikkinen enkelin pelargonia on kukkasateen peittämä. Jonain päivänä pitää tehdä retki Pukin pelargoniapuutarhaan. Minusta taitaa tulla pelargonia keräilijä, nyt kun kerrankin on talvisäilytystiloja. Tiloista puheen ollen elokuussa saapuvat kanat - maatiaiskana, jotka kuuluvat alkuperäiskantaan ja ovat jossain ihmeen kanojen kulttuuriperintölistalla vai millä ihmeellä olivatkaan. Kasvattaja sanoi, että niitä pitää hauduttaa - huh huh - mihin projektiin sitä ollaan taasen kerran luisumassa kuin varkain. Kanan kasvattajan vaimo, joka on muuten lääkäri. Sanoi talomme huoneista, että jos sinne tulee ihminen, jolla osuu pää kattoon, niin sitten se on kyllä aivan liian pitkä. Meinasin tikahtua nauruun - onhan huonekorkeus 3½m ja nainen oli aivan vakava.
Vaaleanpunainen hörsäkeunelma - hämähäkkikukkanen on rantautunut kuistin kuumottaville rappusille.
Löysin läheiseltä puutarhalta tällaisen 30 cm halkaisijaltaan olevan savipallon ja sen hinta oli 6€, joten en voinut vastustaa kiusausta ja nyt pallo komistaa kuistin rappuja. Rapuille mahtuu muuten uskomattoman paljon kasveja ja muuta rekvisiittaa.
Koulun piharakennus on myös melkoinen aarreaitta. Eräänä päivänä löysin näin hurmaavan ruukun. Mutta nyt keräämään voimia taasen huomiseen. Huomenna näet vihdoin ja viimein uhraan koko päivän kasvien siirtoon ja otan kuin otankin mukaani kaikkia vanhan pihan ihanuuksia.
9 kommenttia:
Voi vitsi mitä aarteita ja ihanuuksia! Tiedän kanajutun, koska juuri niitä kanoja olen himoinnut vuosia. (kuulostipa se oudolta, hih hih!)Maatiaislajikkeen kukot sekä kanat ovat tooosi hienoja ja väritys voi vaihdella vaikka miten. Yhdellä tutulla on niitä ja ne ovat rekisterissä, tipuja on sitouduttu tuottamaan jne...
Kamalaa, jos normaalisti posti kuljettaa bloggaajien välillä siemeniä ja kasveja, niin eräänäpäivänä voi olla tipu tai haudottava muna tyyliin: Ai , sulla on noita, laita yksi tulemaan :))
Kello on liian paljon, jutut hölmöjä. Menen nukkumaan. Ihanaa on kuitenkin koko teidän koulutouhu. Niin, ja hämähäkkikukkia tarttui minullekin eilen... Ja tuo savipallo löytyy myös tämän koulun pihamaalta :)
On ihanaa kun jokainen ullakko käynti on seikkailu. Arki tuntuu juhlalta. Alppiruususi on aivan kadehdittavan kokoinen, omani vasta haaveita.
Hei, ne pacino-unikot, joita sulta sain. Minkä värisiä ne on?
Voi nyt minä olen mokannut, ihmettelin miten "vanha" blogisi ei päivity..odottelin, kunnes hoksasin klikata tänne. Täällähän se kaikki on. Nyt korjaan tilanteen ja vaihdan suosikin tuoreen blogisi mukaan.
En voi muuta kun ihastella ja löytöjä, nekin ovat aivan mahtavia. Olisipa minullakin koulu, josta saisi penkoa kaikkea ihanaa, sisustaa, laittaa puutarhaa ja tehdä sielläkin löytöjä, kulkea pihan pikkurakennuksissa ja suunnitella........
Voi että mitä kaikkia ihanuuksia sieltä löytyykään, kateellisena täällä suorastaan katselen kuviasi! Minä, joka jouduin uuteen taloon, kun tällä pellolla ei vanhaa ollut vaikka sellaisen olisin tahtonut8]
Hei taas. Hassu sattuma. Aion tulla hakemaan pihakoiran pentua aivan entisen puutarhanne lähistöltä, ilmeisimmin.
Miten koulun ehostus sujuu?
Löysin tänään blogisi ja bingokuvan lisäksi jäin makustelemaan ajatusta omasta koulusta. Haaveiltu siitä on pitkään ja elämäntilanteen myöhemmin muuttuessa ehkä minäkin saan oman aarrevinttini virsikirjoineen. Onnea projektiinne.
Arte y Pico kaiken aherruksen keskelle :)
Löysin tänne ja olen aivan ihastuksesta mykkyrällä. Teidän perheellä on käsissänne jotain mistä minä vain haaveilen. Jään seuraamaan ja jatkan haaveilua.
Lähetä kommentti