torstai 19. maaliskuuta 2009

Oi pelakuu ja lumitähtöset valkeat

Taustalla soi Lou Reed Perfect Day, tunnelma on hitusen haikea ja väsähtänyt. Aurinko syleili lämpimästi katuja lähtiessäni keräämään työpäivän jälkeen rakkaimpiani kaupungin sopukoista kohti kotia. Enkä voinut vastustaa katujen varsilla, kukkakauppojen edustoilla olevia kevään ihmeitä vaan parkkeerasin auton lopulta viimeisen kukkakaupan edustalle ja.... Kurottauduin kaupan edustalla ruukuissa vienosti odottelevien tulppaaninalkujen yli ja silmiini osuivat hentoiset valkeat lumikellot ja olin jälleen täysin myyty. En voinut vastustaa kiusausta ja sisällä puodissa odotti juuri kukkaan puhjennut pikkuruinen enkelipelargonia. Kevät on saapunut, pyykit tuoksuvat puhtaalle ulkoilmalle, vesi tippuu ränneistä ja odotan ensimmäistä kevättä täällä koulun sydämessä.

En tohtinut laittaa lumikelloja vielä ulos vaan toin pienokaisen Saliin lepuuttelemaan terälehtiään auringonsäteiden hyväilyssä. Toisaaltaan vaikka kevät on ollut täynnä onnellisuutta, virtaa, uusia tuulia niin myös suurten muutosten aallonharjalla oleilu verottaa voimavaroja. Taistelutahto on ollut koetuksella kerran jos toistekkin, uskoa ja tahtoa on täytynyt olla ja on ollutkin. Töissä myllertää=) Tasapainoilu vie veronsa, sitten murtuu ja loukkaa vaikkei olisi tarkoituskaan, ei osaa tukea vaikka tietää, että on juuri sitä varten olemassa. Ja silloin ei auta kuin hetkeksi seisahtua - katsoa peiliin ja yrittää aloittaa alusta, kerätä voimia, pistää puita hellaan ja Lou Reed soimaan hiljaa taustalla.

Tarkastella mitä ympärillä on kaiken suloisen ja vähemmän suloisen kiireen keskellä tapahtunut. Etsiä niitä pieniä arjen ihmeitä. Pieniä hymyjä, pieniä hyviä sanoja, pieniä amarylliksen alkuja, jotka elävät ihan ikiomassa aikataulussa.

Olla onnellinen siitä, että kun ei ole itse saanut laitettua siemeniä maahan niin saa työpäivän jäleen puhelun, jossa pienoinen ääni kertoo innoissaan kuinka kotona odottaa niin suuri yllätys, etten osaa kuvitella. Totta tosiaan - kotosalla odotti kaurahiutaleista, vehnäjauhoista, kaakaojauheesta ja ties mistä tehty litteä ruskea pannukakku, mikä maistui tosiaan perin oudolta. Lisäksi tarkoin varjelemallani siemenkätköllä oli tapahtunut kummia. Jokainen pussi oli avattu, siemeniä tutkittu ja sekalaisia kokeilevia kylvöksiä oli tehty. Mitenköhän selviän tutkivien kylvösten kanssa - en siis voi tietää millainen yllätys minua todella odottaakaan. Juuri kun luulin laittavani hyvinkin säntillisen puutarhan niin sattuma astuu peliin ja yllättää. Eihän tästä voi olla kuin ihmeissään ja samalla onnellinen. Onhan minut sentään yllätetty.

Täälläkin on jotain mistä ei ole aavistustakaan ja laatikkoon on myös nikkaroitu kantokahvat.

Ja sitten on vielä niitä kylvämättömiäkin siemeniä, joihin pitänee tarttua tulevassa viikonvaihteessa.

7 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Kukkiahan ei voi vastustaa, niitä on pakko saada.

Ihania yllätyksiä sinulla on ollut ja yllätykset jatkuvat pitkin kesää.
Eihän kaikki tarvitse olla suunniteltua, ainakaan lasten mielestä.

Anonyymi kirjoitti...

Täälä seurataan mielenkiinnolla esimmäistä kevättä ja tulevan kesän puuhia siellä kansakoulussa! Ihanan paikan olette saaneet ja kanoja ja kaikkea! Tuo enkelipelakuu oli kerrassaan viehko. Voimallista kevättä!

Lumipyry kirjoitti...

Yllätyskylvökset, mikä mainio idea! Oma huumorintajuni olisi saattanut olla koetuksella :)

Sanna Tallgren kirjoitti...

LOL (niin kuin työlapseni sanoisivat)! Puhun aika hyvin pissistä ;)

Suhtaudut kyllä hienon..hmm...stoalaisesti yllätyksiin. Onko ne siis kylvetty ilman mitään järjestelmää, noin vain. Aika mielenkiintoista :)Ihanaa ja ihmeellistä..

Ihanaa, että löysit lumikelloja. Pienet ilot ne on mitkä pitää arjen vyörytyksessä pään kasassa. Otin lasillisen hyvän hyvää kuohuviiniä, surffailen, fiilistelen blogeja ja nautin kodista. Se riittää onneen vaikka päivä oli aika helvetillisen kaoottinen. Päivystänkin vielä, joten puhelin saattaa soida koska vain...

Pidetään mullantonkimisviikonloppu! Hajuherneideni ensimmäinen kylvöerä on itänyt!!

Inkivääri kirjoitti...

Voi että mitä ihania ylläreitä - ei voi kuin kiitellä reippaita kylväjiä8)

Nina kirjoitti...

Voi kun joku olisi kylvänyt joskus minun siemenet joita kevätinnostuksessa oli tullut ostettua mutta unohtuivat pusseihin. Pitäisikö taas kerran yrittää??

mari kirjoitti...

Ihanaa että olet palaillut ja toivottavasti ehdit ja jaksat kertoilla kuinka kevät etenee. Tavallaan ihana yllätys tosiaan, olisin itse varmaan miettinyt että pitääkö tälle itkeä vai nauraa..