Pääsiäisloma on lipunut ohitse levollisena ja työn täyteisenä. Tutustuminen pihamaan kätkemiin sopukoihin ja salaisuuksiin on vihdoin alkanut. Pienoisen metsikön pinnanmuodot ovat alkaneet hahmottua risujenraivaus urakan jäljiltä. Metsikkö kätkee sisäänsä lukuisia kivipenkereitä, omituisen omenapuun ja kotitekoisen kaatopaikan tekeleen. Etupihan sammalmättäiden alta on paljastunut kiviä, kiviä ja jälleen kiviä. Toisen sisään käynnin lomassa maa on skillojen ja sinivuokkojen peitossa ja kaikkialla routa on sulannut, maa on pehmeää ja multaisaa. Tuoksuu kevät.
Koska tänä keväänä kaikki on vinksin vonksin niin amarylliksemme puhkesivat pääsiäiseksi kukkaan. Nyt nuokkuvia valkeapäitä on niin paljon, että jouduimme köyttämään mokomat vanhalla pitsinauhalla pöydän jalkaan.
Sinivuokkoja on kaikenlaisia - punaisia - karvaisia - vähän sinertävämpiä - nupuillaan olevia - isoja mättäitä - pieniä mättäitä - sinisiä. Niitä on ihan kaikkialla satoja ja taas satoja.
Nuppujen nuokuntaa keittiön oven nurkilla
Ja sitten aikaansaannoksiin. Oikeastaan jälleen on koittanut se aika kun vaan tapahtuu ilman sen suurempia suunnitelmia. Vähän itsekin yllätyin kun tuli yhtenä päivänä kaikettua híekkakäytävä keittiön piilo-ovelle, kottikärryiltyä varmaan viisikymmentä kuormaa kiviä ja rakennettua kivipengertä metritolkulla.
Puutarhakalusteetkin kiikutettiin jo ulkosalle. Talon pääsisäänkäynnin molemmin puolin on tulossa kivipenkereellä rajatut istutusalueet. Tällä suojaisemmalla puolella saavat majailla magnolia sekä keltasade.
Ja tänne toiselle puolelle pitänee vielä kehitellä jotain kutkuttavaa. Vanhoja ruskoliljoja on tarkoitus jakaa lähipäivinä ja ruusumantelit himottavat jälleen. Olemmehan nyt sentään I-vyöhykkeellä, puutarha on äärimmäisen suojaisa ja lämmin sekä maa-aines suorastaan mehukasta entiseen verrattuna.
Vielä maailma näyttää karulta, mutta multa tuoksuu jo kutsuvasti, linnut ovat tehneet pesiään talven aikana rakennettuihin pönttöihin ja savu tuoksuu päivällä poltetun nuotion uumenista.
Puuvajan liepeillä on myös haravoitu urakalla. Talven aikana tervatut ovet ovat hitusen haalistuneet ja sopivat jälleen vajan ilmeeseen paremmin kuin syksyllä.
Puppelipuut ovat varttuneet ja ovat nyt jo suurempia kuin tavalliset kanit. Kerrallaan masuihin voi upota kuusikin keitettyä suurta perunaa, salaatin tähteet, porkkanoiden kuoret, leivän kannikat ja ties mitkä. Enää en tiedä miten saisin kompostinkaan toimimaan kun kaikki maatuva tuntuu menevän näiden suursyömäreiden suihin.
Tässä tämän aamuinen lämpimien munien kätkö.
Pääsiäisloma on lipunut ohitse levollisena ja työn täyteisenä. Tutustuminen pihamaan kätkemiin sopukoihin ja salaisuuksiin on vihdoin alkanut. Pienoisen metsikön pinnanmuodot ovat alkaneet hahmottua risujenraivaus urakan jäljiltä. Metsikkö kätkee sisäänsä lukuisia kivipenkereitä, omituisen omenapuun ja kotitekoisen kaatopaikan tekeleen. Etupihan sammalmättäiden alta on paljastunut kiviä, kiviä ja jälleen kiviä. Toisen sisään käynnin lomassa maa on skillojen ja sinivuokkojen peitossa ja kaikkialla routa on sulannut, maa on pehmeää ja multaisaa. Tuoksuu kevät.
Koska tänä keväänä kaikki on vinksin vonksin niin amarylliksemme puhkesivat pääsiäiseksi kukkaan. Nyt nuokkuvia valkeapäitä on niin paljon, että jouduimme köyttämään mokomat vanhalla pitsinauhalla pöydän jalkaan.
Sinivuokkoja on kaikenlaisia - punaisia - karvaisia - vähän sinertävämpiä - nupuillaan olevia - isoja mättäitä - pieniä mättäitä - sinisiä. Niitä on ihan kaikkialla satoja ja taas satoja.
Nuppujen nuokuntaa keittiön oven nurkilla
Ja sitten aikaansaannoksiin. Oikeastaan jälleen on koittanut se aika kun vaan tapahtuu ilman sen suurempia suunnitelmia. Vähän itsekin yllätyin kun tuli yhtenä päivänä kaikettua híekkakäytävä keittiön piilo-ovelle, kottikärryiltyä varmaan viisikymmentä kuormaa kiviä ja rakennettua kivipengertä metritolkulla.
Puutarhakalusteetkin kiikutettiin jo ulkosalle. Talon pääsisäänkäynnin molemmin puolin on tulossa kivipenkereellä rajatut istutusalueet. Tällä suojaisemmalla puolella saavat majailla magnolia sekä keltasade.
Ja tänne toiselle puolelle pitänee vielä kehitellä jotain kutkuttavaa. Vanhoja ruskoliljoja on tarkoitus jakaa lähipäivinä ja ruusumantelit himottavat jälleen. Olemmehan nyt sentään I-vyöhykkeellä, puutarha on äärimmäisen suojaisa ja lämmin sekä maa-aines suorastaan mehukasta entiseen verrattuna.
Vielä maailma näyttää karulta, mutta multa tuoksuu jo kutsuvasti, linnut ovat tehneet pesiään talven aikana rakennettuihin pönttöihin ja savu tuoksuu päivällä poltetun nuotion uumenista.
Puuvajan liepeillä on myös haravoitu urakalla. Talven aikana tervatut ovet ovat hitusen haalistuneet ja sopivat jälleen vajan ilmeeseen paremmin kuin syksyllä.
Puppelipuut ovat varttuneet ja ovat nyt jo suurempia kuin tavalliset kanit. Kerrallaan masuihin voi upota kuusikin keitettyä suurta perunaa, salaatin tähteet, porkkanoiden kuoret, leivän kannikat ja ties mitkä. Enää en tiedä miten saisin kompostinkaan toimimaan kun kaikki maatuva tuntuu menevän näiden suursyömäreiden suihin.
Tässä tämän aamuinen lämpimien munien kätkö.
7 kommenttia:
oi, kauniita kivetyksiä! kova työ niissä on, mutta tulos on mahtava. tsemppiä! :)
Näyttää mahtavalta! Tuo teidän kansakoulu huokuu menneen ajan arvokkuutta ja ryhtiä; kyllä sen ympärille kelpaa luoda unelmien puutarhaa. Hienot kivipenkereet olit myös ahkeroinut.
Voin vain kuvitella miten kaunis pihapiiri on tulossa.
Sinivuokkojen sininen peitto ja vielä omalla pihalla, voiko kauniimpaa olla tähän aikaan keväästä.
Mukava, että postaat kuulumisia.
Rakastan kauniita puutarhoja.
Niiden syntymistä on kiva seurata
Onpa varmaan aika kutkuttavaa nähdä näin ensimmäisenä keväänä, mitä kaikkea sinun pihamaalle ilmestyykän näin kevään alkajaisiksi.
Sinivuokot on niin kevään merkki, että omalla pihallakin ne on lähtenee villisti kasvamaan pensasaidan alle ja mitä kummallisimpiin paikkoihin, mutta en voi niitä vaan poistaa. Keväällä ne ovat niin ihania, vaikka piha aika villiltä näyttääkin.
...ja ne puput on koostaan huolimatta kyllä melkoisia söpöliinejä
-pihku-
Wow!! Näyttää tosi hienolta ja siistiltä. Meillä on maa jäässä ja noin siistiä saa muutenkin mun pihalla odotella :) Voi, että mikä sinivuokkoaarre... Ihan megakiehtova pihapiiri ja sun taikahyppysillä syntyy vielä niin ihmeitä!!
Meidän lapsi rakastui kasvihuoneilmiön jättikaniin. Tyrmäsin kyllä kaninhankintahaaveet, toistaiseksi. Hän olisi tosin myös halunnut suurensuuret leijonapatsaat :)
On sinulla siellä kaunista jo nyt ja sielun silmin näen jo vehreämpää kiveysten ympäröimänä...
Voi apua, nyt mulle iski kauhea kanikuume ja kanakuume :D
Lähetä kommentti