hrrrr - hurjan kylmää, mutta ihanaa

No niin, annoin jälleen odottaa muutaman ylimääräisen päivän. Elämänmakuinen ja pituinen matka rakkaan kansakoulumme parissa on varsin työntäyteistä, touhukasta ja antoisaa. Tuvan seinien tumma suklaanruskea on saanut väistyä ja tilalle on laskeutunut kevyt harmaus, jota vasten värit - nuo ihmeen ihanaiset värit pääsevät oikeuksiinsa. Verhot ja tekstiilit saavat vielä odottaa kun koulu availee pikkuhiljaa salaisuuksiaan, henkeään ja tunnelmaansa. Varmaa on vain voimakkaat värit, karkelo ja herkullisuus.

Myös suklaanruskeat ovet ja ovenpielet ovat saaneet ylleen kiiltävää valkeutta. Kasvit, huonekalut ja aivan kaikki näyttää miniatyyriltä huonekorkeuden ollessa 350cm. Mutta syksy ja talvi ovat sitä varten, että kodin sisustus muotoutuu omanlaisekseen.

Kaikki eteläseinustan ikkunat on kunnostettu, niin kuin ikkunanpokatkin. Viehkeä ruusueteinen on saanut kärsiä rankkasateiden aiheuttamista vesivahingoista. Joten töitä on piisannut myös kuivattamisen saralla. Maanantaina saapuu kuitenkin uusien pinkopahvien laittaja ja kammari saadaan pikkuhiljaa kuntoon ja sulokkuus saa astua vesimurheiden aiheuttamien vahinkojen tilalle.

Tutkimusmatkan ihmeelliselle vintille ovat jatkuneet entiseen tapaan ja kukkien seuraksi on tupsahdellut milloin vanhat monot, milloin jokin ihmeellisen ihana vanha maustepurnukka, lehti, kirja tai lasipullo.

Ulkoeteisessä kukkatelineenä on vanha käytöstä poistettu Koulukaluston diaprojektoriteline.

Katto on saanut konesaumapellin ja ovien pinnoilta on poistettu vanhat saunapanelit.

Tällä hetkellä sisällä on niin kylmä, että suorastaan huimaa. Sisäovet ja tuplaikkunat ovat kunnostettavina ja viima viheltää nurkissa niin, että villasukat pyörivät jaloissa.

Monet ihanat pihan puut ovat saaneet kaatua, jotta rakennusten katot pelastuisivat. Puuvajan nurkalta suuri koivu kaadettiin ja puuvaja saa syyskuussa ylleen uuden katon.

Ette arvaa miten kaipaankaan puutarhatouhuja, mulla tuoksua ja kosketusta, pienten taimien kasvunihmeitä, tuoksuja ja aivan kaikkea. Puutarhakaipuutani olen ruokkinut ruukkukasvien voimin.

Keräillyt erilaisia pikkiriikkisiä mehitähtiä ja kasvatellut niitä ruukuissa kodin sisäänkäynnin portailla.

Istutellut vanhoihin kattiloihin gladiuksia ja pitänyt aamukahvinurkkausta kaiken remontin keskellä siivona ja kutsuvana.

Ja yön hämärtyvinä tunteina humaltunut ihmeellisen ihanan narsissitupakan tuoksusta. Huomisaamuna lähden muutamaksi päiväksi Tallinnaan ja kotijoukot saavat aloitella vihdoin oikeiden klapien polton. Kaikki muurit näet massattiin varmuuden vuoksi uudelleen ja nyt pönttöuuneja ja tulisijoja ollaan viikon verran totuteltu tulen lämpöön pikkuisia risuja polttelemalla. Nyt siis lähdetään ottamaan vauhtia myös vanhan kansakoulun lämmittämiseen.

Vihdoinkin kotona

Vihdoin kuukausien netitön piina on ohi - Wouuuuu. Ette arvaakkaan kuinka olenkaan kaivannut teitä rakkaat blogiystäväni. Kesä on hurahtanut siivillä, maistunut vahvalta, onnelliselta ja niin raikkaalta. Maalia on sudittu 150l, on hiottu, puunattu ja tuunattu ja rakastettu talovanhustamme. Täällä elämä tuntuu astetta voimakkaammin, täällä on tekemisen meininki, onni ja autuus. Kesäisten öiden kosteus ja viileys ottaa syleilyynsä ja talo tuntuu omalta. Katto on saanut ylleen komean punaisen konesaumapellin, kylppäri kaakelit ja seinät maalia. Paljon on vielä vaiheessa, mutta vanha talo on saatu myytyä ja nyt kaikki kimpsumme ja kampsumme ovat täällä.

Keittiössä ei ole vielä edes valoja ja illat saa köllötellä filttiin kääriytyneenä kynttilänvalon loisteessa. Huomenissa meille rantautuu viikonvaihteeksi vieraita, mutta maanantaina bloggaus alkaa vanhaan tuttuun malliin ja pääsette tirkistelemään kaikenmoista mitä matkan varrella on tapahtunut.

Bingoa ja pientä aherrusta

Päivät kuluvat siivillä. Aurinko paahtaa, pihamaat ovat kuin ruutitynnyreitä, mutta sisällä koulun uumenissa on ihanan vilpoista. Päivän kuumimpina hetkinä voi toimia hetken bingoemäntänä ja nauttia elämän pienistä ihmeistä.

Koulun vintti on oikea aarrekammio. Vintin salaisista käytköistä on vasta ehditty tonkimaan noin 5% ja joka päivä löytyy lisää yllätyksiä. Virsikirjojakin on niin, että kirkkokin olisi kateellinen. Nyt koululla on nuohottu jokikinen rööri ja muurari on koputellut muurit. Kaikki on melkolailla kunnossa. Muutama piippu massataan ja pönttöuuni lähtee tilaukseen huomenna. Nuohooja varoitteli, ettei pönttöuuneissa saa kylmimpinäkään aikoina polttaa kahta pesällistä enempää kerrallaan. Mietin itsekseni, että kaksi pesällistä per pönttöuuni illassa tekee kuusitoista pesällistä illassa. Pitänee laittaa lehteen ilmoitus - kaivataan rivakkaotteista talkkaria, jolla on mieluiten lyhyet kädet, jotta niiden on vara venyä puiden kantamisen taakasta. Ikkunat on kunnostettavana ja ikkunanpokia on kitattu ja maalattu.

Olen jopa pessyt ikkunoita. Salissa on yhdeksän tällaista ikkunaa ja mikä parasta - saranoita ei juurikaan ole vaan ikkunat pitää nostaa irti sijoiltaan. Yläikkunat ovat sen takia vielä pesemättä.

Me olemme kuitenkin uskollisesti antaneet työpanoksemme pääasiassa pihamaalle. Trimmeri on soinut niin, että tänään moottori leikkasi kiinni, haravoitu on niin, ettei kädet tahdo mukana pysyä ja nuuskittu pihamaan ihmeitä. Erään kuusen alta löytyi tällainen kyltti. - Istutettu vuonna 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana. Ihmeen suureksi kuuset ennättävät neljässäkymmenessä vuodessa.

Alppiruusu on peittynyt nuppuihin ja kukkiin.

Pikkuriikkinen enkelin pelargonia on kukkasateen peittämä. Jonain päivänä pitää tehdä retki Pukin pelargoniapuutarhaan. Minusta taitaa tulla pelargonia keräilijä, nyt kun kerrankin on talvisäilytystiloja. Tiloista puheen ollen elokuussa saapuvat kanat - maatiaiskana, jotka kuuluvat alkuperäiskantaan ja ovat jossain ihmeen kanojen kulttuuriperintölistalla vai millä ihmeellä olivatkaan. Kasvattaja sanoi, että niitä pitää hauduttaa - huh huh - mihin projektiin sitä ollaan taasen kerran luisumassa kuin varkain. Kanan kasvattajan vaimo, joka on muuten lääkäri. Sanoi talomme huoneista, että jos sinne tulee ihminen, jolla osuu pää kattoon, niin sitten se on kyllä aivan liian pitkä. Meinasin tikahtua nauruun - onhan huonekorkeus 3½m ja nainen oli aivan vakava.

Vaaleanpunainen hörsäkeunelma - hämähäkkikukkanen on rantautunut kuistin kuumottaville rappusille.

Löysin läheiseltä puutarhalta tällaisen 30 cm halkaisijaltaan olevan savipallon ja sen hinta oli 6€, joten en voinut vastustaa kiusausta ja nyt pallo komistaa kuistin rappuja. Rapuille mahtuu muuten uskomattoman paljon kasveja ja muuta rekvisiittaa.

Koulun piharakennus on myös melkoinen aarreaitta. Eräänä päivänä löysin näin hurmaavan ruukun. Mutta nyt keräämään voimia taasen huomiseen. Huomenna näet vihdoin ja viimein uhraan koko päivän kasvien siirtoon ja otan kuin otankin mukaani kaikkia vanhan pihan ihanuuksia.

Lemmikkien lempi ja lehmien turpakarvat

Lemmikkien lempi leiskuu, maailma viheriöi ja kun pyörät pyörii kohti kouluamme niin olo on kuin koti olisi ollut aina täällä. Tänään oli nuohooja, maalari ja katonlaittaja. Muurit olivat kohtuullisessa kunnossa, pientä kauneushoitoa pitää antaa ja hiekkapedit kunnostaa vintiltä. Mutta pönttöuunit vetivät niin, että tukka pöllysi ja hellakin oli kunnossa. Maalari oli oikein tarmokas ja lupasi aloittaa työt maanantaina ja kattotarjouskin kuulosti kohtuulliselta.

Tällaiset maisemat avautuvat tulevan tuvan ikkunoista. Talon edustalla tien vieressä on kiviaita ja trimmeri pitäisi pistää viuhuamaan, jotta kaunis komistus pääsisi esiin.

Syreenien tuoksu huumaa ja tunnelma on niin kesäinen

Olen saanut myös vuorenkilpiä, vaikken niistä niin erityisesti koskaan olekaan piitannut. Mutta nyt niitä on paljon, todella paljon.

Ja pihasta löytyy varjoisiakin paikkoja, sellaisia mistä olen haaveillut vuosia. Leikkimökin seinustalla on ihmisen korkuinen alppiruusu.

Pihaa ympäröivän hernepensasaidan alla on talviomatto ja satunnaisia tulppaaneja. Tänne aion syksyllä kätkeä tulppaani ihanuuksia lisää. Huomenna tänne vanhaan kotiin saapuu lehmät. Luulisin, että lehmät ovat kovin paikka. Niitä hyvästellessä varmasti silmäkulmat kostuu. Tunnemmehan jokaisen niistä viidestäkymmenestä mylvijästä jokaista kauneuspilkkua myöden.Olemme seuranneet niiden taivalta likipitäen kymmenen vuotta, nähneet syntymän ihmeen tuoreelle viheriöivälle laitumelle, nähneet kevään villeyden lehmien saapuessa vapauteen ja kutsuville laitumille, olemme seuranneet kuinka emot imettävät vasikoitaan ja sonni kutsuu iltaisin laumansa koolle. Laidunmaiden vuokraaja kävi luonamme ja haikeus valtasi mielen. Suuri murhe näkyi hänen päältään siitä onko tulevat talon asukit yhtä suopeita ja huolehtivaisia lehmille. Laidunhan tulee kuudenmetrin päähän talosta ja lehmät ovat tottuneet siihen, että aamuisin ennen töihin lähtöä niiden kanssa vietetään yhteinen rupattelutuokio ja ne ovat seuranneet askareitamme silmä tarkkana kulkeneet perä'ssämme ja ovat antaneet hivellä turpakarvoja. Voi kumpa talo menisi nopeasti kaupaksi, mutta maasta en tahdo luopua, en, en ja en. Ja sen sanoin myös vuokraajalle, hänellähän on etuosto-oikeus maihin.

Koulun johtajattaren kuulumisia=)

Ette ikinä arvaa mitä posti eilen olikaan tuonut=) Ihka oikean kirjeen ja huom! Koulun johtajatar =) Kirje sai hymyn kihoamaan korviin. Nii-in sitähän ollaan nyt oikeen johtajatar - hih - tämä pitää muistaa tiukoissa tilanteissa. Vähän niin kuin johtaja Uuno Turhapuro soittelee Härski Hartikaiselle kartanonsa länsisiivestä niin pitänee minunkin vissiin opetella johtajattaren tavoille ja muistuttaa lähipiiriäni uudesta tittelistäni. KIITOKSET SANNI ja HALI.

LUCA TURILLI

Tahti ja kiihko on huippulukemissa. Monen rekan, naurun ja epätoivon vaihdellessa työpaikkani on vahtanut osoitetta. Monta tuhatta neliötä tavaroita on kiikutettu paikasta toiseen, kunto on joutunut koetukselle. Voimia olisi, mutta kunto loppuu kesken. Saman aikaisesti tavaraa viedään uuteen kotiin. Viikonvaihteessa luututaan suuri luokkahuone ja muutamme ensiviikon alussa kouluumme. Kaikilla on sydämenpalo, kiihko ja kaipuu kouluumme ja tämän kodin hyvästit on jätetty aikoja sitten. Viikolla isot kuuset kaatuivat talon kupeesta. Pihakuusi oli kyllä kylän komein, mutta makoili siihen malliin talon katon kupeessa, että sai luvan kaatua.

Kaivo, mikä on muuten hieman heikossa hapessa on ollut kovassa käytössä. Kasteluvettä on on haettu kannu kaupalla mansikantaimille

Lampolaa on siivottu ja muitakin tilusia. Pihamaalla on kokonainen vaihtolava vanhoja maalitölkkejä. Päätä huimaten odottelen vaihtolavan tyhjennysmaksua. Olihan talon vanha asukki kerännyt satoja ja satoja maalitölkkejä talon, vajat ja pihamaan täys. Hänhän oli asustellut neljäkymmentä vuotta talossa ja oli ammatiltaan maalari. Hmmm.

Kattotiiliä on siisteissä riveissä lampolassa ja pääsen vihdoin miettimään uutta englantilaista puutarhaa. Wow

Talon vintiltä on löytynyt aarteita, vanhoja pahvitauluja, pariovia, poliisin hattu, kangaspuut ja kirjoja, lehtiä ja vaikka ties mitä. Jalluja ja Kallejakin on nyt oikein omasta takaa=) Hih hih

Vintillä on myös eränäisiä vanhoja lavuaareja, juottoaltaita ja ties sun mitä

Saunan eteinen on imuroitu ja raivattu. Tänä kesänä vielä tämäkin saa hiukkasen uutta maalia pintaansa ja tästä taitaa tullakin jonkin sortin lepoloora.

Tai työhuone. Täältä löytyy koulun vanha soppatykki ja puuhella sekä kirjalliset ohjeet mm. luukeiton tekemiseen kuudellekymmenelle hengelle.

Ja saunan eteinenkin raivattiin. Tänään tulee vihdoinkin nuohooja, maalari ja sähkömies katsomaan mitä on vielä tehtävissä. Putkimies tulee ensi perjantaina ja vipinää piisaa.

Villiintyneessä puutarhassa jyrsit jyskää

Aamulla papan pakettiauto pakattiin ääriään myöten. Matkaan lähtivät keväällä istutetut 40 kukkivaa mansikantainta. Lapset kaivoivat maasta sipulit, ennen kuin kukaan ehti hätiin. Kaikki tai ei mitään periaate on vallannut mielet. Leikkimökkiin pystytettiin mehunmyyntikoju, mikä kiskoi melkoista ylihintaa - ainakin papan mielestä. Jyrsi lauloi, multa pöllysi ja perunat poikineen pääsivät multavan pellon pehmeyteen. Ensimmäinen kerta koko elämäni aikana kun perunat ovat omassa maassa. Tähänastiset maalaadut ovat olleet hyötyviljelyyn niin epäsuotuisat, että ei ole tarvinnut moisesta edes haaveilla. Mutta nyt on niin hienoa maata ja kellari. Myös mansikat pääsivät maihin.

Kasvimaata on aluksi hieman vähemmän kun kohtapuoliin saapuvat lampaat niittämään villiintyneempää puutarhaosuutta. Luumupuut pitänee kaivaa entisestä luumulehdosta kohta puoliin ja Mustion linnan pihalta hankitut pillisipulit.

Villipuutarha kukoistaa tämän näköisenä. Maanpohjaa peittää tiivis pikkutalviomatto, jonka päälikerros on täynnä klubiineja, tulppaaneja, heinää ja erinäisiä liljoja. Trimmerille on hitusen töitä ja ehkäpä myös raivaussahalle. Ahh - miten sormet syyhyävätkään. Olemme aikeissa muuttaa kesäkuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana. Kaikilla on polte, syyhynä, kiihko ja levottomuus. Luovuttaminen on tapahtunut entisestä kodista ja nyt sydän sykkii, pamppailee ja mieli siintää tänne - lumottuun puutarhaan, mehevän mullan kosketukseen, riippukeinun tuuditukseen, kukon aamuherätykseen ja lampaiden mäkätykseen.

Siivousta ja melkoista raivausta

Tutkimusmatka talon sydämeen jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Vaihtolava on saapunut pihamaalle ja talon entisen asukin tuhannet maalitörpöt ovat hautautuneet vaihtolavan uumeniin. Aarteita löytyy kaikkien rytölöitten keskeltä ja koko popula on vähintäänkin haltioissaan.

Irroitin talon verhot pesuun ja muutoinkin tekstiilejä on raivattu ilmeen paljastumiseksi.

Keittiö kuuluu ensimmäisten remontoitavien joukkoon ja lattia saa uuden puupinnan lähiviikkoina.

Lasten huoneiden lattiassa on luvassa suurempi urakka kuin ajateltiinkaan. Lattiat on aikoinaan tasoitettu luujauholla, mikä on erittäin myrkyllistä hiottuna. Ensiviikon projektina on siis selvittää se miten lattiat käsitellään.

Talon suurimmassa luokkahuoneessa on yhdeksän ikkunaa ja tästä on tulossa omien rojujemme välivarasto siksi aikaa kunnes muut tilat saadaan kuntoon.

Kamera on temppuillut ja ylivalotellut kuvia kerrassaan. Mutta kylältä piti hommata rappusille pelargonia ja muutama harjaneilikka. Mutta nyt kokka kohti puutarhatöitä.

En malta mennä nukkumaan

Tänään en malta mennä nukkumaan. Kevät on täällä, kesä ja yht äkkiä elämä on jälleen sylissä. Ihan käsin kosketeltavissa, kiihko, ihtohimo, sydämenpalo. Koska elämämme niin Sateenvarjojalavan kätköissä kuin Neidonhiuspuun katveessa on autuaasti ohi. Lehti on jälleen kääntynyt ja uudet tuulet puhaltavat voimaannuttavampina kuin pitkiin aikoihin niin on syytä jättää jälleen hyvästit. Pääsette seuraamaan elämänmakuista ja pituista matkaa kansakoulun sydämeen, sen hurmaavaan puutarhaan ja sen kutsuvaan henkeen. Olkaa hyvä - matka on alkanut. Rakkaat lukijat - kiitoksia siitä, että olette olemassa, kiitoksia siitä, että olette innokkaana mukana matkassa ja teillä on sydäntä nähdä niitä elämän tärkeitä asioita.