Miksi aina kannattaa herätä uuteen aamuun, mikä maailmasta tekee sulokkaan ja onnellisen? Kun pitkällisen työputken jälkeen on aivan hiiren hiljaista ja voit tarkastella kaikkea ympärilläsi olevaa pikkiriikkisen linssin läpi ja löytää vaikka sun mitä. Nuorimmaisen huoneessa on kissojen tarkoin vartioima peili, josta voi salaa vakoilla keittiön puuhia.
Vanhimmaisella on taas koulun vanhan asukin jäämistöön kuuluneet pitsiverhot tai tarkemmin ottaen yksi pitsiverho, jolla on kokoa huimat 250cm x 500cm. Verhon takaa voi lymyillä mitä pihalla tapahtuukaan.
Sitäpaitsi pitsissä on vanhojen linnojen henkäys, ripaus salaperäisyyttä ja taustalla voi kuulla
The village of dwarves ja vaipua hurmokseen. Olemme edelleenkin puolen vuoden jälkeen armottomassa koukussa Rhapsodyyn ja tuo koukku ei varmaan koskaan lakkaa olemasta.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista... Täällä on pihlajanmarjojen paratiisi. Oksastot notkuvat mitä ihanampien oranssina hehkuvien marjojen painosta. Voi miten sieluni lepääkään täällä.
Puutarhassa voi tehdä aamulöydöksiä. Keväällä hankitut enkelipelargoniat ovat puhjenneet uudelleen kukkaan.
Malvan terälehtien rakosista avautuu puutarhan vehreys. Siellä selvästikkin asustaa jokin salaisuus, mitä ötökkä tarkoin vartioi. Shhhhhhh......
Talon seinustalle on ilmaantunut syysleimuja. Olen aina inhonnut leimuja ehkäpä tämän planeetan kukkasista eniten, mutta tämä vaatimaton sulokkuus on hurmannut totaalisesti mieleni.
Sinisen ruukun uumenista kurottaa kohti valoa oranssina hehkuva lakka.
Amurinviini, minkä ehdin kaivaa vanhasta puutarhasta kiemurtelee pitkin hernepensasaidannetta.
Ja kaiken touhun ja tohinan keskellä meillä on myös ikioma kasvimaa. Kaaleja - ihania kaaleja, joista en edes tiedä mikä osa niistä kuuluu syödä. Mutta herkullisimpia nämä taitavat olla aamupalana linssin läpi tarkasteltuina.
Myös kurpitsat ovat löytäneet tiensä valkojuuren valloittamaan puutarhaan. Mikä onkaan parempaa ja terveellisempää ravintoa kuin tarkastella kurpitsan kukkien avautumista, sen terälehtien karvoitusta, värien loistoa.
Tai ötököitä, mitkä hakeutuvat herkkupatojen ääreen.
Onhan meille tulossa ihka oikea kurpitsakin.
Ja se se vasta kutkuttavalta näyttääkin keskellä heinikkoa.
Miksi aina kannattaa herätä uuteen aamuun, mikä maailmasta tekee sulokkaan ja onnellisen? Kun pitkällisen työputken jälkeen on aivan hiiren hiljaista ja voit tarkastella kaikkea ympärilläsi olevaa pikkiriikkisen linssin läpi ja löytää vaikka sun mitä. Nuorimmaisen huoneessa on kissojen tarkoin vartioima peili, josta voi salaa vakoilla keittiön puuhia.
Vanhimmaisella on taas koulun vanhan asukin jäämistöön kuuluneet pitsiverhot tai tarkemmin ottaen yksi pitsiverho, jolla on kokoa huimat 250cm x 500cm. Verhon takaa voi lymyillä mitä pihalla tapahtuukaan.
Sitäpaitsi pitsissä on vanhojen linnojen henkäys, ripaus salaperäisyyttä ja taustalla voi kuulla The village of dwarves ja vaipua hurmokseen. Olemme edelleenkin puolen vuoden jälkeen armottomassa koukussa Rhapsodyyn ja tuo koukku ei varmaan koskaan lakkaa olemasta.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista... Täällä on pihlajanmarjojen paratiisi. Oksastot notkuvat mitä ihanampien oranssina hehkuvien marjojen painosta. Voi miten sieluni lepääkään täällä.
Puutarhassa voi tehdä aamulöydöksiä. Keväällä hankitut enkelipelargoniat ovat puhjenneet uudelleen kukkaan.
Malvan terälehtien rakosista avautuu puutarhan vehreys. Siellä selvästikkin asustaa jokin salaisuus, mitä ötökkä tarkoin vartioi. Shhhhhhh......
Talon seinustalle on ilmaantunut syysleimuja. Olen aina inhonnut leimuja ehkäpä tämän planeetan kukkasista eniten, mutta tämä vaatimaton sulokkuus on hurmannut totaalisesti mieleni.
Sinisen ruukun uumenista kurottaa kohti valoa oranssina hehkuva lakka.
Amurinviini, minkä ehdin kaivaa vanhasta puutarhasta kiemurtelee pitkin hernepensasaidannetta.
Ja kaiken touhun ja tohinan keskellä meillä on myös ikioma kasvimaa. Kaaleja - ihania kaaleja, joista en edes tiedä mikä osa niistä kuuluu syödä. Mutta herkullisimpia nämä taitavat olla aamupalana linssin läpi tarkasteltuina.
Myös kurpitsat ovat löytäneet tiensä valkojuuren valloittamaan puutarhaan. Mikä onkaan parempaa ja terveellisempää ravintoa kuin tarkastella kurpitsan kukkien avautumista, sen terälehtien karvoitusta, värien loistoa.
Tai ötököitä, mitkä hakeutuvat herkkupatojen ääreen.
Onhan meille tulossa ihka oikea kurpitsakin.
Ja se se vasta kutkuttavalta näyttääkin keskellä heinikkoa.
8 kommenttia:
Niin, Rhapsody on kyllä koukuttava, myönnetään. Onhan tuo ihan seikkailu tuo teidän pihapiiri. Minäkin sain kipinän kasvattaa ensi vuonna kaaleja, kun katsoin sitä Puutarhan lumo-sarjaa missä se nainen viljeli niitä ihanassa englantilaisessa puutarhassaan ja oli aivan innoissaan kaikista mahdollisista kaaleista :)
Pihlajanmarjoista tulisi ihanoita kransseja raakoina ja kypsinä terttuina. Pitääkin mennä keräämään yhteen tarpeet.
Ai niin, ilmankos et inhoakaan tuota, koska minusta leimusi näyttää suopayrtiltä.
Piti myös kysymäni, että lämpeneekö talonne ainoastaan niillä uuneilla?
Elämästä tekee sulokkaan kaikki ihanat asiat, mitä voi nähdä, kokea ja tuntea. Niitä vain pitää välillä oikein etsimällä etsiä ja osata katsoa, tutuksi tullutta puuhaa.
Niin kaunis pitsiverho!
Hei hienoa, kasvimaa :D Kurpitsat näyttää komeilta, niiden kukatkin on niin (syötävän) viehättäviä.
Vaikuttaa siltä että viihdytte :)
Vautsi mitä ötökkäkuvia!
Onpa mukava huomata, että olet taas päässyt nettiin! Ihania kuvia, mutta erityisen ihana on tuo vanha kaunis pitsiverho!
Puutarhanlumo on alkanut taas elää mukavaa.
Vanhaa, nostalgista ja kaunista näyttää olevan.
Voi mitä kaikkea ihanaa täällä on tapahtunut!
Lähetä kommentti