Tulen loimotusta ja ihmeellisiä löytöjä

Bloggaukseen pitää näköjään opetella uudestaan. Monen kuukauden totaalinen konetauko, uurastus ja aarteiden etsintä koulun uumenista on johtanut lievään vieraantumiseen blogimaailmasta ja mikä pahinta puutarhattomuus - puutarhattomuus tekee sen, ettei ikään kuin yht äkkiä olekkaan mitä blogata, minkä ympärille kertomukset kerätä. No jokatapauksessa rippittäytymisen jälkeen koitan vihdoin ja viimein päästä alkuun. Olemme tehneet jälleen löytöjä. Vintiltä kaiken rojun seasta on ilmestynyt punainen arkku, mikä on päätynyt kenkäkaaoksen kätköpaikaksi eteiseemme.

Koska koulussa ollaan niin pitää olla myös kokoelma vanhoja päiväkirjoja. Tässä marraskuulta 1913 otos päivän tapahtumista.

Tänään lähdettiin kukonlaulun aikaan muksujen kanssa katsomaan keittiötämme, mikä valmistuu hitaasti, mutta varmasti tuttujen puuseppien nikkaroimana. Olemme siis edelleen ilman keittiötä. Tai siis onhan meillä keittiökaapistojen paikalla kolme jättimäistä pahvilaatikkoa, jotka toimivat kodin hermokeskuksena. Oikeastaan pikkuisen helpottaisi elämää jos olisi keittiössä jukseva vesi ja tiskiallas. No lähdimme siis katsomaan valmisteilla olevaa kyökkiä ja eksyimme Turkuun ihaniin Linnankadun sisustusmyymälöihin. Antaumuksella kiertelimme ne ja sieltä jatkoimme matkaa AboaVetukseen ja lopuksi vielä Laitilan limunaadille Westersin puutarhaan. Onhan kaikilla vimmattu puutarhaikävä ja silloin tällöin sielua pitää ravita Gunillan jumalaisella puutarhalla. Sieltä tarttui matkaamme vaikka sun mitä esim tämä ihku oliivisaippua.

Ulkoeteinen on viime viikkojen aikana saanut uuden maalipinnan ja avaimet ovat jälleen löytyneet. Nyt myös loput sisäovet ovat palanneet matkaltaan entistä ehompina ja vihdoin sisällä pysyy pönttöuunin lämpö. Ette arvaa miten ihanaa onkaan möllötellä lämpöisessä sisäilmassa pitkällisen kolean kosteuden jälkeen.

Eteistä on siis suorastaan tuunattu. Vanhoja naulakoita on kiikutettu vintiltä peittämään seinän pahimpia kohtia, liitutaulu on saanut uuden liitutaulumaalin ja toimii muistitaulunamme naulakon päällä. Myös vanhat limunaadi ja wishy pullot ovat löytäneet paikkansa valoisasta eteisestä.

Niin ja olemme myös löytäneet vanhan koulu lämpömittarin, jossa on muuten varsin kätevästi listattuna kiehumis ja sulamispisteitä sun muuta tarpeellista.

Sannin kanssa kerran tuumailtiin jotain koulujen hankintakeskuksesta. Lähes kaikissa kouluun liittyvissä löytöesineissä lukee Maalaiskuntien liitto Helsinki.

Aboa vetuksessa emme voineet vastustaa Joutomaan taidekopioita. Sorruimme neljään ihanuuteen. Kunkin takana lukee somasti - Mitä voi löytää joutomaalta? Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain käytettyä, jotain sinistä, ehkä aarteen? Reetta Isotupa-Siltasen teoksissa huokuu sellainen hyväntuulisuus, kepeys ja pilke silmäkulmassa.

Ja pinkkinä Joutomaan suloisuuksia. Westersssissä meillä sitten lopulta karkasi mopo käsistä. Jo vuosia olen kuolannut lasikuvun perään. Ja vihdoin meillä on oma lasikupu, jonka alle saadaan aarteita taimettumaan ja sitten maljan mallinen ruukku, odottamassa sitä, että mehitähtikokoelmamme pääsee asustamaan sen sulokkaaseen syleilyyn.

Ruukun reliefimäinen pinta oli suorastaan vastustamaton. Olemme vierailleet Westerssissä tälläkin viikolla jo kahdesti, koska puutarhakaipuu on valtaisa. Ja omaa ei olla sitten mitenkään ehditty rakentamaan ja onhan täällä satanutkin melkoisesti, mikä on osaltaan vetänyt sisätöihin. Ja oikeastaan on jotenkin sellainen olo, että keväällä avataan hanat puutarhan suhteen, annetaan mopon keulia urakalla ja raivataan pihaa uuteen uskoon.

Töihinkin piti ottaa tuliaisiksi tämmöinen postikortti.

Koska puutarhassamme ei totisesti ole mitään esiteltävää niin muutama ihku kuva Westersistä.