hämäränhyssyä ja suuria unelmia

Elämän kiitoradalla on jälleen ruuhkaa. Päivät lipuvat ohi ja saa pidellä rystyset valkeina kiinni suihkukoneen ohjaimista. Väliin sitä seisahtuu hetkeksi ja miettii on järkeä ja sitten taas unelmat, intohimot, vimma ja palo ottavat yliotteen. Olen saarnannut, saarnannut ja jälleen sarnannut, olen lietsonut ja herättänyt kiihkoa ympärilläni. Yht äkkiä elämä on kuljettanut keskelle suurten unelmien synnytyssalia, jossa tunteet käyvät kuumina ja elämä tuntuu käsinkosketeltavana. En ole juuri edes bloggaillut, koska elämä on ollut niin täyttä. Ei siis kiirettä vaan täyteläisyyttä. Niin miljoonia asioita, jotka tuntuvat niin kutkuttavilta, niin kiehtovilta ja koskettavilta. Silloin kun saa tehdä töitä unelmasynnyttämössä, ympärillä olevat silmät loistavat ja tunteiden vuoristoradalla tapahtuu kummia tuntuu kuin huolet haihtuisivat, iloinen laulu raikaisi ja sydän jamittaisi. Nuorimmaiseni elää niin kiivaasti piirtämisen kautta. Hän havainnoi, tutkii, pohtii ja ajattelee kynä kädessä ja tekee päivittäisiä tutkimusretkiä maailman eri ilmiöihin, tapahtumiin ja arkeen piirtäen. Intohimot ovat ihania. Eilen kun saavuin töistä kotiin hän tuli ylpeänä esittelemään kuinka hän oli passittanut papan istumaan sohvalle ja piirtänyt. Ihmeellistä mutta samalla niin järisyttävän kiinnostavaa.

Hornerin verhot on saatu ommeltua, mutta suuremmin en voi niitä esitellä kun olisin halunnut niistä timmit paneelit ja ompelijattarena toiminut äitini sisko oli ommellut verhot turhan leveiksi ja ne näyttävät aavistuksen tursakkeilta =). Pääasia kuitenkin, että verhot ovat pehmentämässä huushollin ilmettä ja jahka kevät koittaa niin ompelutan verhot uudelleen.

Nuorimmaisellani on hillitön joulukuume. Ulkoeteisen liitutaululla pidetään kirjaa siitä montako päivää on vielä jouluun ja joka päivä puhutaan siitä kuinka meille tulee kolmemetrinen joulukuusi. No joulukoristeetkin loppuvat heti kättelyksessä, joten lähdimme tänään Tammisaareen pikkiriikkiselle joulukierrokselle. Mukaan tarttui Pentikin joulupalleroita, hopeisia ja vähän vanhanajan tuntuisia.

Muutama joulutähti ja sydän

Ja sitten löysimme jumalallisen ikkiriikkisen namupuodin. Ihania piparminttuja, suklaita, käärepapereihin kätkettyjä unelmia ja ties mitä.

Unelmien ja piparminttujen makuista viikonvaihdetta teille armolliset lukijat. Toivon, että ehteisin piipahtamaan hitusen useammin, mutta olen jälleen suurten lavasteiden, punkin, näyttelyiden, 200hengen unelmien, jouluhössötyksen, johtajuuskirjallisuuden, iron maidenin elämänkerran, oman kirjaprokkiksen ja valaisinkokeilujen syövereissä ja elämä on niin kovin täyteläistä ja ihanaa.

Annoin tämän eräänä päivänä koulussa eräälle intohimoiselle 17 kesäselle lahjaksi jumalallisista piirroksista ja räjäytimme koko luokan tajunnan räyhyttämällä youtubea kajareista täysillä ja nauroimme hitusen ja jamitimme. Olen muuten itsekkin saanut tämän lahjaksi suurelta hymyltä ja nyt ojennan tämän jälleen eteenpäin - joulunodotusta ja vahdikkuutta - intohimoja ja rakkautta kehiin