maanantai 27. lokakuuta 2008

Tuunhan mie =)

Arvatkaas kellä peruskomppi raikaa ja talo tytisee. Täällä on kiirekertoimet taas niin katossa, kun pitää ehtiä treenaamaan rumpuja, tehdä lavastuksia, kirjaa, järjestellä lehtipaljoutta, kääriä makoisia tortilloja ja hassutella. Meitä elämä vie jälleen huimaa kyytiä ja bloggaamaankaan ei ole ehtinyt. Nytkin on vartti aikaa - UGH

Vanhimmainen on Uinuvien kirjojen kaupungissa, peruskompin pyörteissä ja nuorimmainenkin on rumpujen kimpussa ja tietysti minäkin =)

Verhoja ei ole vieläkään ommeltu - koska minä en osaa käyttää laisinkaan ompelukonetta. Mutta sisustuslehtiä on hitusen ehditty kantaa paikoilleen. Varsinaisen nolo ja lyhyt postaus - mutta menossa mukana ollaan. Josko huomenna jälleen jättipostaus =)

9 kommenttia:

//Terhi kirjoitti...

Varsin helppoa on käyttää semmoista nauhaa, jonka voi silittää kankaaseen. Sillä saa kätsysti tehtyä yksinkertaiset päärmeet esim verhoihin, ilman konetta ;)

arleena kirjoitti...

Meille saa myös tulla järjestämään sisustuslehdet noin sieviin pinoihin.

Sammakko kirjoitti...

Ihanaa! Mäkin oon supertumpelo ompelukoneen kanssa, vaan hauska on aina erehtyä ja yrittää ;)

Anonyymi kirjoitti...

Moi moi!!Sisustuslehtien järjestely on aikas kiva hommaa. Meidän mies haluaisi rummut. Ei onneksi vielä poika, mutta veikkaan sen päivän tulevan :), koska musiikillinen makunsa on jo nyt laaja ja kitaran jälkeen hänen olisi omasta mielestään kuulunut saada myös tjumpetti (trumpetti siis) Hienot on!

Miksi hienot valaisimet maksaa niin ..tusti? Näin Vepsäläisellä Poulsenin Collagen valot päällä ja voi, se oli niin hieno. Onneksi se ei ehkä sovi olohuoneeseemme...

Inkivääri kirjoitti...

Vautsi, onpa hieno rumpuarsenaali - setti ei riitä kuvaamaan tuota kaikkea. Ne on ihan sisustuksellisen näköiset mielestäni:)

Anonyymi kirjoitti...

No nyt haluavat miehet tietää, mistä rummut teille tulivat? Kuunneltiin autossa Lordin versiota Dingon Autiotalosta ja jopa rupesi rumpuja tekemään mieli.

Sigrún kirjoitti...

Onpa todella nimensä mukainen blogi sinulla. Selailin innoissani myös vanhoja postauksiasi. Mielenkiintoisia asioita olet talostasi löytänyt ja miten paljon oletkaan saanut aikaiseksi siellä. Pidän myös siitä, että tuot esille niitä 'ei niin hyviä hetkiä', se on lohdullista :)

Sanna Tallgren kirjoitti...

Hei Jori, mitä kuuluu?
Piristä minua jollain kuvalla ja jutulla äksään (siis äkkiä). Ollaan nyt yskitty ja katottu muumia, ja disneyta ihan päät turvoksiin. Hirvee polte tehdä ties mitä juttuja, mutta kroppa ei jaksa sohvalta liikkua. Vaellamme yläkerran tv- laitteiston ja alakerran vastaavien väliä dvd:t kainalossa. Eväinä suklaata ja teetä. Eipä muuten ole hullumpaa sekään silloin, kun ei yskitytä keuhkoa pihalle.

Pysyikö katto ja puut paikallaan viime yönä? Meiltä kuoli yksi mänty rojahtaen. Lapsi pelkää nyt, että tulee hurrikaani ja vie koko talon. Lievästi myös lietsontaan ja spekulointiin taipuvainen on tuo jälkikasvuni. Mistä lie perinyt moista...

Rouva Nordman kirjoitti...

lyhyet postauksetkin ovat kivoja ja niissä voi kertoa paljon. Minäkin haluan rumpujen kanssa rämistelemään!!