Joulu on jälleen kerran lipunut ohitse, ehkäpä arkisempana, rauhallisempana ja vakaampana kuin vuosiin. Pöntöissä on loimottanut tuli, turkistöppöset ovat lämmittäneet paljaita varpaita ja monopolikierrokset ovat viuhahtaneet ohitse toinen toisensa jälkeen. Eilen oltiin tapaninpäiväajelulla ja rantauduttiin Hangon hiekkarannoille keräämään syystyrskyjen rantaa ajeluttamia simpukoita. Ihania vaaleanpunaisia, ruskehtavia ja valkoisia kuoria oli vaikka kuinka paljon, tuuli oli kohtuullisen lämmin ja ilma muutoinkin perin leuto. Mietin montakohan metriä meren yläpuolella asummekaan, jos nuo peijoonin jäävuoret kuitenkin sulavat.
Aamiaiseksi on syöty hedelmäsalaattia, kotijuustoa ja joululimppua. Makea, siirappinen leipä on ehkäpä parasta mitä tiedän, niin ja kotijuusto sekä suolakurkut.
Kiillotimme huolella kaikki lasiaarteet jouluksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kummajaisia joulunpyhinä kiertelee nurkissa nuuskimassa siivouksen tasokkuutta. Sitä paitsi lasipullojen kyljistä kimaltelee kynttilöiden valot kuin pienet timantit.
Nuorimmainen oli perin juurin kuumeinen joulunodottaja. Sinne tänne pitkin senkkien reunamustoja ilmestyi laulaahoilottavia enkeleitä, keltaisia joulun tähtiä, pieniä linnunpesiä munineen ja jouluhyörinä oli suorastaan vallannut pienen mielen.
Joulukuusikin haettiin yhdessä sateisesta metsästä. Korkeutta kuusella on komeat 3,5m ja saimme varustaa sen peräti kaksilla kyntteliköillä.
Hämäränhyssy on vallannut koko lähi tienoon. Koko kylä on kovin raukea, aivan kuin oltaisiin yhtä suuren suurta huopatossutehdasta. Mukavaa joulunjälkeistä aikaa. Uppoudun jälleen ubiikkiyhteiskunnan ja jokuveljen syövereihin.
Joulu on jälleen kerran lipunut ohitse, ehkäpä arkisempana, rauhallisempana ja vakaampana kuin vuosiin. Pöntöissä on loimottanut tuli, turkistöppöset ovat lämmittäneet paljaita varpaita ja monopolikierrokset ovat viuhahtaneet ohitse toinen toisensa jälkeen. Eilen oltiin tapaninpäiväajelulla ja rantauduttiin Hangon hiekkarannoille keräämään syystyrskyjen rantaa ajeluttamia simpukoita. Ihania vaaleanpunaisia, ruskehtavia ja valkoisia kuoria oli vaikka kuinka paljon, tuuli oli kohtuullisen lämmin ja ilma muutoinkin perin leuto. Mietin montakohan metriä meren yläpuolella asummekaan, jos nuo peijoonin jäävuoret kuitenkin sulavat.
Aamiaiseksi on syöty hedelmäsalaattia, kotijuustoa ja joululimppua. Makea, siirappinen leipä on ehkäpä parasta mitä tiedän, niin ja kotijuusto sekä suolakurkut.
Kiillotimme huolella kaikki lasiaarteet jouluksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kummajaisia joulunpyhinä kiertelee nurkissa nuuskimassa siivouksen tasokkuutta. Sitä paitsi lasipullojen kyljistä kimaltelee kynttilöiden valot kuin pienet timantit.
Nuorimmainen oli perin juurin kuumeinen joulunodottaja. Sinne tänne pitkin senkkien reunamustoja ilmestyi laulaahoilottavia enkeleitä, keltaisia joulun tähtiä, pieniä linnunpesiä munineen ja jouluhyörinä oli suorastaan vallannut pienen mielen.
Joulukuusikin haettiin yhdessä sateisesta metsästä. Korkeutta kuusella on komeat 3,5m ja saimme varustaa sen peräti kaksilla kyntteliköillä.
Hämäränhyssy on vallannut koko lähi tienoon. Koko kylä on kovin raukea, aivan kuin oltaisiin yhtä suuren suurta huopatossutehdasta. Mukavaa joulunjälkeistä aikaa. Uppoudun jälleen ubiikkiyhteiskunnan ja jokuveljen syövereihin.
1 kommentti:
Teilläkin on ihanaisen näköistä. Kunhan saan salini kuntoon, saan minäkin huikean suuren kuusen. Le Klint on Formverkistä. Lähettivät matkahuoltoon, josta pakotin miehen sen lunastamaan. Minulla kun me ni kaikki rahat sinne eläinsairaalaan ja koiruuskin menehtyi :(
Kevättelvella on edessä ajelua sinne päin, koskapa joudun uutta koiran pentua katsastamaan.
Mukavia päiviä myös teille! Raukeaa on olo ollut myös näillä kylillä.
Lähetä kommentti