Kiitoksia mitä nöyrimmin rakkaat lukijat, että olette sinnikkäästi jaksaneet pysytellä kuulolla vaikka postaustahti on vähintäänkin vetelä. Syy moiseen vetelyyteenkin on olemassa ja lähempänä kuin arvaattekaan. Nimittäin olen ajautunut raportoimaan opetushallitukselle sekä yhteistyökumppaneillemme arjen ihmeellisyyksiä ja kuinkas muutoin kuin blogin välityksellä. Keikkailu on areena, jossa pusketaan unelmia ulos uunista ja viritetään ammattilaisten unelmat täyteen kukoistukseen. Olen siis unelmahauduttamossa, tuuppaamassa ensiaskeleita, rohkaisemassa siivilleen ja lentoon kohti oman elämän valloitusta. Kukapa muukaan niistä omista unelmista huolehtisi kuin me itse. Olemme siis Paljon vartioina ja oman elämämme huimapäisiä ritareita ja siihen ritariuuteen olen osaltani avistamassa oman elämänsä tutkimusmatkailijoita. Siinä sivussa ollaan nautittu lähes päivittäin nuorimmaiseni tutkimusmatkoista leipomusten ihmeelliseen maailmaan. Keittiö on kuin jauhoydinpommin jäljiltä, mutta suut napsaavat Luca Turillin kiihkon tahtiin. Illat kuluvat kuin siivillä pelaten vuoroin trivialia, maalaten, rakennellen kummallisia asetelmia, katsoen Reinikaisia ja ladaten akkuja aina seuraavan päivän koitokseen. Olen myös toiminut matkasaarnaajana, liehunut pitkin maakuntaa, väliin unelmasaarnaa on vedetty Lohjalla, Väliin Tampereella väliin Espoossa. Tai sitten on kierretty maatilamatkailutiloja urakalla muiden unelmahöperöiden kanssa, voimaannuttu ja taas jatkettu unelmataistoa arjen kiemuroissa. Olen siis aallonharjalla muutoksessa, omasta tahdostani ja siksi bloggaustahti on vaivalloisen vetelä. Nöyrimmät anteeksi pyynnöt siis=)
Aamulla kanojen hoitoreissulla ehdin sentään hitusen nauttimaan auringon hellimästä puutarhasta. Itse asiassa odotan maan sulamista ehkäpä kiivaammin kuin vuosiin. Tämä kevät antaa oikeastaan avaimet tulevan puutarhan muotoutumiseen ja salainen lupaus on jo selvästikin ilmassa.
Lähden aamulla kukonlaulun aikaan Jyväskylään, jälleen maatilamatkailutilalle. Olen pakannut turkistossut mukaan ja unelmapäiväkirjani odottaa jälleen järisyttäviä oivalluksia.
MODERNI KEITTIÖ
1 viikko sitten
4 kommenttia:
Olen kateellinen teitin energialle ja jaksamiselle.. Mistä se kaikki kumpuaa?!
No hätä, kyllä täällä jaksellaan postauksia odotella. Ja vauhdikkaaltahan tuo elämä kuulostaa juuri nyt ;)
Hmmm...kuulostaa intohimoisen työntäyteliäältä. Hyvä kun välillä ehdit bloggaamaan, tuntui kovin orvolta ilman sinua...
Voin tunnustaa olevani täysin kypsynyt tuohon lumihankeen ja pakkaseen. Niin hienoa valoa kuin se heijastaakin, tuntuu ihan kitumislta, kun ei saa kosketeltavakseen sulaa nurmea ja maasta puskevia tulppaanin alkuja.
Minun pihani on sitten siinä huhtikuun lopussa ilmestyvässä Koti ja keittiö lehdessä. Huh! Kovasti ovat töissä vitsailleet, että sinulla se on puutarha esillä alan lehdessä. Taisi olla "Kanerva-henkistä" vihjailua. Pettyvät sitten pahasti, kun lehdessä onkin oikeasti esillä vain pioneita :)
mielettömän hienot pinkit pönttöuunit! luin blogisi kokonaisuudessaan ja itse haaveilen myös vanhan koulun ostosta. meidän kunnassa on vuodenvaihteessa tulossa myyntiin ilmeisesti useampikin. kävin jo eilen vähän ajelulla, ihania!
Lähetä kommentti