Neilikoiden sykkeessä

Kukonlaulun aikaan lähdin mukaan maanmittaukseen. Olihan maanmittaus joskus jopa haaveammattini - luoja paratkoon minkä pelastuksen maailma onkaan kokenut, kun narahdin kiinni kansantaloustieteistä pääsykokeissa. Parempi keskittyä neilikoiden haalimiseen ja suurpiirteisempiin askareisiin. Toki matkassa ollut vanhemmanpuoleinen nainen muisteli rajapyykkejä etsiskeltäessä lapsuuttaan koulun naapurissa, muisteli maidon jäähdytyspaikkoja ja hyppyrimäkiä. Voi kumpa saisinkin vielä tavata tuon naisen ja kuulla tarinoita koulun elämästä.

Iltapäivällä piipahdimme kaupungissa, mikä oikeastaan koituyi jälleen kohtaloksemme. Päätimme siis ettemme lähiaikoina lähde kaupunkiin kaupoille vaan pysyttelemme visusti omalla tuppukylällämme. Nimittäin välittömästi kun astuimme autosta ulos niin armas työkaverini ilmaantui paikalle ja nyt sitten meille on tulossa karitsoja maanantaina. Kanien ja kanojenkin ulkohäkki on rakentamatta ja me hurvittelemme hakemaan kahta karitsaa. No onhan niistä toki jo haaveiltu viime vuonnakin. No saammepahan ainakin ekologisen nurmikonleikkurin;)

Sitten saimme vihdoinkin puurrettua puuvajan nurkat siisteiksi ja istutettua narsissitupakat puuvajan reunustalle. Iltojen hämärtyessä niiden tuoksu on nimittäin aivan vastustamaton.

Ja saunan edusta koki saman siistiytymisen. Toki joutusimme kaupungista saapuessamme poikkeamaan puutarhalla löytämässä neilikoita, pelarkunioita, laventeleita, kosmoskukkia, kesäleimua, ja vaikka sun mitä herkkuja. Huomenna lähdemmekin sitten aamunkoitteessa jättämään hyvästit isoäidilleni, jonka luona muistan lapsuudessa ratsastaneeni emakolla, nähneeni kyitä valtavasti, tipahtaneeni talvipakkasella heikkoihin jäihin, saaneen ompelijalta kukkakesämekon ja ties mitä.

Lämmintä sadetta ja pienoista kuhinaa

Syreenien tuoksu huumaa ja miljoonat pienet timantit kimaltelevat sateen kastelemien kukkien terälehdillä. Ilma on hyytävän kylmä mutta sade sitävastoin on uskomattoman tervetullut.

Vanhuudesta puutuneet syreenit verhoavat talon itälaitaa ja muodostavat kujanteiden ylle violettina hohtavan katon. Syreenimajakin on muuten suunnitteilla.

Lapio on jäänyt työn touhun lomassa nojailemaan talon seinustalla olevaan kahviryhmään.

Ja sitten jälleen potagerin kimppuun. Keskusympyrän keskuskivetys on halkaisijaltaan reilu metrin ja ympyrän takana häämöttävä käytävä 5m. Käytävän kummallekin reunalle tulee kaksi kukka-aluetta siten, että varsinainen kävelykäytävä jää 1,4 m leveäksi.

Tämän aamuinen näkymä orastavasta potagerista.

Ja tässä pienoinen otos siitä miltä kukkapenkit tulevat näyttämään. Pohjakaavahan perustuu neliöihin ja ympyröihin sekä suorakaiteen muotoisiin istutusalueisiin koko keskiön laitamilla. Etualalla mansikkaa.

Salaatit ovat kohtapuoliin napostelukunnossa.

Sipulit rehevöivät
Ja herneenalutkin ovat melkoisesti varttuneet

Talonedustaa komistavat minipetuniat ja erinäiset heinät

Villiosasto puolestaan odottaa myrkytystä. Glubiinit ovat vallanneet lähes koko yläpihan. Kaikesta suloisuudesta huolimatta ne ovat ensimmäisenä hävityslistalla:

Tänään on jatkettu urakalla saunan kalusteiden kunnostusta ja keltaisessa pönttöuunissa on loimotellut hiljaksiin lämpöä hehkuva tuli.

Ranskalais italialaisvaikutteinen englantilainen puutarha on syntymäisillään

Siinä missä monet ovat jo ehtineet esitellä mitä hurmaavimpia puutarhakukoistuksen alkuja olen kärrännyt niska hikeä tippuen kiviä italialais rakskalaisvaikutteiseen englantilaisen puutarhan alkuuni. Samalla puutarhan salaisista sopukoista putkahtelee mitä ihmeellisempiä narsisseja, hillittömiä pikkutalviomättäitä, vuorenkilpeä aarikaupalla ja villiintynyttä vitikkoa vaikka muille jakaa. Nämä punakauluksiset narskut olivat melkoisen hurmaavia.

Keltaisia sikoita puikkii siellä täällä pitkin pihamaita epämääräisä mättäinä. Sisäpihan kunnostus on tyystiin vielä aloittamatta, mutta suuria suunnitelmia on jo olemassa. Etenkin kyyhkyshäkki olisi erityisen viehko.

Sadetta on odoteltu kuin kuuta nousemaan ja tänään vihdoin pitkällinen odotus palkittiin. Syksyllä istuttetut tulppaanit ovat yllättäneet toinen toisensa jälkeen ja epäilen vahvasti, että maan ph on jotenkin oudolla tolalla. Värisävyt ovat hailukampia kuin odotin, mutta oransseissa on sentään vääntöä=) Muutoinkin hevosenitseään pitäisi tilata kuormallinen rikastuttamaan muutoin multavaa maaperää.

Potagerin lukuisat kirsikka, päärynä ja omenapuut ovat kukkineet kilvan ja ehjkäpä pääsemme jo tänä vuonna herkuttelemaan oman puutarhan antimilla.

Porkkanaa, punajuurta ja retiisiä on viuhahdellut pehmeän maan syvyyksiin kymmeniä metrejä ja olemme sittenkin keskittymässä keittiöpuutarhan saloihin. Perin outoa niin kuin jo aikaisemminkin totesin. Ensikertaa jälkikasvut haaveilevat totaalisesta omavaraistaloudesta ja tunnustelen heikkoja signaaleja pikku aktivistien pääkopista. Meille on siis pesiytynyt luomuviljelyksen, kestävän kehityksen ja omavaraisuuden siemenet. Mihinköhän siis olemme matkalla. Ainakin 40 kg on sekä sipulan istukkaita että potun istukkaita kätketty lämpimän mullan suojiin. Kellarit odottavat kalkintaa ja ilmassa on selvästikin kasvun kohinaa.

Potager koostuu siis neljästä symmetrisestä neliöstä, jotka jakautuvat viiteen eri istutusalueeseen puolimetristen kivipolkujen rajaamina. Keskimmäisten neliöiden kulmissa kasvaa joko kukkakaalia tai palmukaalia, L-muotoisten istutusalueiden kulmissa on ruohosipulia, selleriä, lipstikkaa, basilikaa, minttua ja muita yrttejä.

Tässä vielä istuttamaton ruutu. Yhden ruudun mitat ovat 10m x 10m. Kunkin ruudun väliin jää 5m käytävä jota reunustaa kukkapenkit. Siis kukkapenkkejä tulee yhteensä 32 kpl.

Neljän ruudun ja keskuskäytävien väliin jää keskusympyrä. ympyrää reunustaa 16 ruusukaalia ja 40 jättisipulaa. keskelle on tuloillaan patsas tai jättiläismäinen kyyhkyshäkki. Että semmoisia puutarhapuuhia tälläsuunnalla.

Saunaa ollaan siinä sivussa kunnostettu. Ensimmäinen tavoite oli äitienpäiväsauna, seuraava kesäkuun aloitus ja nyt sitten kunnostustavoitetta on siirretty juhannukseen. Saunan tupa lähenee jo kuitenkin kohtuullista valmiustilaa. Tänään sain ommeltua Hornerin tuukin pöydälle ja valkoiseksi maalatut kalusteet olivat sen verran kuivat, että saimme ne paikoilleen. Huomenna ehkä sitten siemaillaan aamukahvit tuvassa suunnitellaan potagerin kukkaistutuksia.

Daa daa daa da da daa

Tänään imuri on surissut pitkin päivää, imenyt pölykoiruudet sänkyjen alta, käynyt taistoa ulkoeteisen hiakkaarmeijaa vastaan ja nuuhkuttanut sohvan syvyydet. Olemme tuulettaneet hyytävässä tuulessa sänkyvaatteet ja polttaneet pönttöuunien posket punaisiksi. Nyt sisällä tuoksuu suloisen puhtaalta ja keväiseltä. Kuusumun profeetta laulaa ... kaikki hyvin daa daa dsaa da da daa ja elämä hymyilee kuin eteisessä kukkivat amaryllikset.

Eilen oltiin pystyttämässä lavasteet Karjaalle ja nyt on ollut sitten aikaa puhallella saippuakuplia ja tarkastella maailmaa kuplan pinnan lävitse. Puutarhaan tekisi kovasti mieli, mutta meidät on saartanut jokin hyytävä viluilmasto - pahempaa suorastaan kuin talvella, joten ulos ei uskalla pistää nenäänsäkään.

Nuorimmainen on tehnyt pitkin päivää koekuvauksia, vedellyt maalarin teipillä seiniin kankaita ja pitänyt koiruutta mannekiininä. Hän on lavastanut ja etsinyt värejä. Oikeastaan saan olla alati ylpeä näistä kokeiluista ja tutkimusmatkoista. Kuinka aikuisetkin voisivat heittäytyä, etsiä, kokeilla ja tutkia. samalla hurahtaa ja nauttia elämän eriskummallisuudesta. Pitäisi uskaltaa leikkiä - alati leikkiä.

Siinä missä nuorimmaiseni kuvasi ja vanhimmaiseni soitti rumpuja ja vuoroon kitaraa niin hurahdin itsekin jälleen tarkastelemaan maailmaa linssien läpi.Ja löysin tälläisen kummallisen maatuskan samalla kun pohdin ikkunoiden pesua. Kaikessa skitsissään se näytti auringonvalossa varsin kiinnostavalta - mistäköhän moinen on meille rantautunut.

Ja siemenkätköksiä piti myllätä. Kylvökset ovat armotta myöhässä, mutta odotan ulkoilman hitusen lämpenevän ja teen kylvökset suorastaan ulos tänä keväänä. Olkoon sitten hitusen kaikki myöhässä, mutta suuressa salissa on esikasvatuksen kanssa ollut huomattavia vaikeuksia, vesivahingoista kuivumiseen, joten koetan ulkoilmaa.

Onkohan kipinä iskemässä=)

Pääsiäisloma on lipunut ohitse levollisena ja työn täyteisenä. Tutustuminen pihamaan kätkemiin sopukoihin ja salaisuuksiin on vihdoin alkanut. Pienoisen metsikön pinnanmuodot ovat alkaneet hahmottua risujenraivaus urakan jäljiltä. Metsikkö kätkee sisäänsä lukuisia kivipenkereitä, omituisen omenapuun ja kotitekoisen kaatopaikan tekeleen. Etupihan sammalmättäiden alta on paljastunut kiviä, kiviä ja jälleen kiviä. Toisen sisään käynnin lomassa maa on skillojen ja sinivuokkojen peitossa ja kaikkialla routa on sulannut, maa on pehmeää ja multaisaa. Tuoksuu kevät.

Koska tänä keväänä kaikki on vinksin vonksin niin amarylliksemme puhkesivat pääsiäiseksi kukkaan. Nyt nuokkuvia valkeapäitä on niin paljon, että jouduimme köyttämään mokomat vanhalla pitsinauhalla pöydän jalkaan.

Sinivuokkoja on kaikenlaisia - punaisia - karvaisia - vähän sinertävämpiä - nupuillaan olevia - isoja mättäitä - pieniä mättäitä - sinisiä. Niitä on ihan kaikkialla satoja ja taas satoja.

Nuppujen nuokuntaa keittiön oven nurkilla

Ja sitten aikaansaannoksiin. Oikeastaan jälleen on koittanut se aika kun vaan tapahtuu ilman sen suurempia suunnitelmia. Vähän itsekin yllätyin kun tuli yhtenä päivänä kaikettua híekkakäytävä keittiön piilo-ovelle, kottikärryiltyä varmaan viisikymmentä kuormaa kiviä ja rakennettua kivipengertä metritolkulla.

Puutarhakalusteetkin kiikutettiin jo ulkosalle. Talon pääsisäänkäynnin molemmin puolin on tulossa kivipenkereellä rajatut istutusalueet. Tällä suojaisemmalla puolella saavat majailla magnolia sekä keltasade.

Ja tänne toiselle puolelle pitänee vielä kehitellä jotain kutkuttavaa. Vanhoja ruskoliljoja on tarkoitus jakaa lähipäivinä ja ruusumantelit himottavat jälleen. Olemmehan nyt sentään I-vyöhykkeellä, puutarha on äärimmäisen suojaisa ja lämmin sekä maa-aines suorastaan mehukasta entiseen verrattuna.

Vielä maailma näyttää karulta, mutta multa tuoksuu jo kutsuvasti, linnut ovat tehneet pesiään talven aikana rakennettuihin pönttöihin ja savu tuoksuu päivällä poltetun nuotion uumenista.

Puuvajan liepeillä on myös haravoitu urakalla. Talven aikana tervatut ovet ovat hitusen haalistuneet ja sopivat jälleen vajan ilmeeseen paremmin kuin syksyllä.

Puppelipuut ovat varttuneet ja ovat nyt jo suurempia kuin tavalliset kanit. Kerrallaan masuihin voi upota kuusikin keitettyä suurta perunaa, salaatin tähteet, porkkanoiden kuoret, leivän kannikat ja ties mitkä. Enää en tiedä miten saisin kompostinkaan toimimaan kun kaikki maatuva tuntuu menevän näiden suursyömäreiden suihin.

Tässä tämän aamuinen lämpimien munien kätkö.

Munia siellä munia täällä ja hirveetä hyörinää

Kiitoksia mitä nöyrimmin rakkaat lukijat, että olette sinnikkäästi jaksaneet pysytellä kuulolla vaikka postaustahti on vähintäänkin vetelä. Syy moiseen vetelyyteenkin on olemassa ja lähempänä kuin arvaattekaan. Nimittäin olen ajautunut raportoimaan opetushallitukselle sekä yhteistyökumppaneillemme arjen ihmeellisyyksiä ja kuinkas muutoin kuin blogin välityksellä. Keikkailu on areena, jossa pusketaan unelmia ulos uunista ja viritetään ammattilaisten unelmat täyteen kukoistukseen. Olen siis unelmahauduttamossa, tuuppaamassa ensiaskeleita, rohkaisemassa siivilleen ja lentoon kohti oman elämän valloitusta. Kukapa muukaan niistä omista unelmista huolehtisi kuin me itse. Olemme siis Paljon vartioina ja oman elämämme huimapäisiä ritareita ja siihen ritariuuteen olen osaltani avistamassa oman elämänsä tutkimusmatkailijoita. Siinä sivussa ollaan nautittu lähes päivittäin nuorimmaiseni tutkimusmatkoista leipomusten ihmeelliseen maailmaan. Keittiö on kuin jauhoydinpommin jäljiltä, mutta suut napsaavat Luca Turillin kiihkon tahtiin. Illat kuluvat kuin siivillä pelaten vuoroin trivialia, maalaten, rakennellen kummallisia asetelmia, katsoen Reinikaisia ja ladaten akkuja aina seuraavan päivän koitokseen. Olen myös toiminut matkasaarnaajana, liehunut pitkin maakuntaa, väliin unelmasaarnaa on vedetty Lohjalla, Väliin Tampereella väliin Espoossa. Tai sitten on kierretty maatilamatkailutiloja urakalla muiden unelmahöperöiden kanssa, voimaannuttu ja taas jatkettu unelmataistoa arjen kiemuroissa. Olen siis aallonharjalla muutoksessa, omasta tahdostani ja siksi bloggaustahti on vaivalloisen vetelä. Nöyrimmät anteeksi pyynnöt siis=)

Aamulla kanojen hoitoreissulla ehdin sentään hitusen nauttimaan auringon hellimästä puutarhasta. Itse asiassa odotan maan sulamista ehkäpä kiivaammin kuin vuosiin. Tämä kevät antaa oikeastaan avaimet tulevan puutarhan muotoutumiseen ja salainen lupaus on jo selvästikin ilmassa.

Lähden aamulla kukonlaulun aikaan Jyväskylään, jälleen maatilamatkailutilalle. Olen pakannut turkistossut mukaan ja unelmapäiväkirjani odottaa jälleen järisyttäviä oivalluksia.

Oi pelakuu ja lumitähtöset valkeat

Taustalla soi Lou Reed Perfect Day, tunnelma on hitusen haikea ja väsähtänyt. Aurinko syleili lämpimästi katuja lähtiessäni keräämään työpäivän jälkeen rakkaimpiani kaupungin sopukoista kohti kotia. Enkä voinut vastustaa katujen varsilla, kukkakauppojen edustoilla olevia kevään ihmeitä vaan parkkeerasin auton lopulta viimeisen kukkakaupan edustalle ja.... Kurottauduin kaupan edustalla ruukuissa vienosti odottelevien tulppaaninalkujen yli ja silmiini osuivat hentoiset valkeat lumikellot ja olin jälleen täysin myyty. En voinut vastustaa kiusausta ja sisällä puodissa odotti juuri kukkaan puhjennut pikkuruinen enkelipelargonia. Kevät on saapunut, pyykit tuoksuvat puhtaalle ulkoilmalle, vesi tippuu ränneistä ja odotan ensimmäistä kevättä täällä koulun sydämessä.

En tohtinut laittaa lumikelloja vielä ulos vaan toin pienokaisen Saliin lepuuttelemaan terälehtiään auringonsäteiden hyväilyssä. Toisaaltaan vaikka kevät on ollut täynnä onnellisuutta, virtaa, uusia tuulia niin myös suurten muutosten aallonharjalla oleilu verottaa voimavaroja. Taistelutahto on ollut koetuksella kerran jos toistekkin, uskoa ja tahtoa on täytynyt olla ja on ollutkin. Töissä myllertää=) Tasapainoilu vie veronsa, sitten murtuu ja loukkaa vaikkei olisi tarkoituskaan, ei osaa tukea vaikka tietää, että on juuri sitä varten olemassa. Ja silloin ei auta kuin hetkeksi seisahtua - katsoa peiliin ja yrittää aloittaa alusta, kerätä voimia, pistää puita hellaan ja Lou Reed soimaan hiljaa taustalla.

Tarkastella mitä ympärillä on kaiken suloisen ja vähemmän suloisen kiireen keskellä tapahtunut. Etsiä niitä pieniä arjen ihmeitä. Pieniä hymyjä, pieniä hyviä sanoja, pieniä amarylliksen alkuja, jotka elävät ihan ikiomassa aikataulussa.

Olla onnellinen siitä, että kun ei ole itse saanut laitettua siemeniä maahan niin saa työpäivän jäleen puhelun, jossa pienoinen ääni kertoo innoissaan kuinka kotona odottaa niin suuri yllätys, etten osaa kuvitella. Totta tosiaan - kotosalla odotti kaurahiutaleista, vehnäjauhoista, kaakaojauheesta ja ties mistä tehty litteä ruskea pannukakku, mikä maistui tosiaan perin oudolta. Lisäksi tarkoin varjelemallani siemenkätköllä oli tapahtunut kummia. Jokainen pussi oli avattu, siemeniä tutkittu ja sekalaisia kokeilevia kylvöksiä oli tehty. Mitenköhän selviän tutkivien kylvösten kanssa - en siis voi tietää millainen yllätys minua todella odottaakaan. Juuri kun luulin laittavani hyvinkin säntillisen puutarhan niin sattuma astuu peliin ja yllättää. Eihän tästä voi olla kuin ihmeissään ja samalla onnellinen. Onhan minut sentään yllätetty.

Täälläkin on jotain mistä ei ole aavistustakaan ja laatikkoon on myös nikkaroitu kantokahvat.

Ja sitten on vielä niitä kylvämättömiäkin siemeniä, joihin pitänee tarttua tulevassa viikonvaihteessa.