torstai 29. toukokuuta 2008

Lemmikkien lempi ja lehmien turpakarvat

Lemmikkien lempi leiskuu, maailma viheriöi ja kun pyörät pyörii kohti kouluamme niin olo on kuin koti olisi ollut aina täällä. Tänään oli nuohooja, maalari ja katonlaittaja. Muurit olivat kohtuullisessa kunnossa, pientä kauneushoitoa pitää antaa ja hiekkapedit kunnostaa vintiltä. Mutta pönttöuunit vetivät niin, että tukka pöllysi ja hellakin oli kunnossa. Maalari oli oikein tarmokas ja lupasi aloittaa työt maanantaina ja kattotarjouskin kuulosti kohtuulliselta.

Tällaiset maisemat avautuvat tulevan tuvan ikkunoista. Talon edustalla tien vieressä on kiviaita ja trimmeri pitäisi pistää viuhuamaan, jotta kaunis komistus pääsisi esiin.

Syreenien tuoksu huumaa ja tunnelma on niin kesäinen

Olen saanut myös vuorenkilpiä, vaikken niistä niin erityisesti koskaan olekaan piitannut. Mutta nyt niitä on paljon, todella paljon.

Ja pihasta löytyy varjoisiakin paikkoja, sellaisia mistä olen haaveillut vuosia. Leikkimökin seinustalla on ihmisen korkuinen alppiruusu.

Pihaa ympäröivän hernepensasaidan alla on talviomatto ja satunnaisia tulppaaneja. Tänne aion syksyllä kätkeä tulppaani ihanuuksia lisää. Huomenna tänne vanhaan kotiin saapuu lehmät. Luulisin, että lehmät ovat kovin paikka. Niitä hyvästellessä varmasti silmäkulmat kostuu. Tunnemmehan jokaisen niistä viidestäkymmenestä mylvijästä jokaista kauneuspilkkua myöden.Olemme seuranneet niiden taivalta likipitäen kymmenen vuotta, nähneet syntymän ihmeen tuoreelle viheriöivälle laitumelle, nähneet kevään villeyden lehmien saapuessa vapauteen ja kutsuville laitumille, olemme seuranneet kuinka emot imettävät vasikoitaan ja sonni kutsuu iltaisin laumansa koolle. Laidunmaiden vuokraaja kävi luonamme ja haikeus valtasi mielen. Suuri murhe näkyi hänen päältään siitä onko tulevat talon asukit yhtä suopeita ja huolehtivaisia lehmille. Laidunhan tulee kuudenmetrin päähän talosta ja lehmät ovat tottuneet siihen, että aamuisin ennen töihin lähtöä niiden kanssa vietetään yhteinen rupattelutuokio ja ne ovat seuranneet askareitamme silmä tarkkana kulkeneet perä'ssämme ja ovat antaneet hivellä turpakarvoja. Voi kumpa talo menisi nopeasti kaupaksi, mutta maasta en tahdo luopua, en, en ja en. Ja sen sanoin myös vuokraajalle, hänellähän on etuosto-oikeus maihin.

2 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Nyt oon vissiin väsynyt tai tehny liikaa töitä, kun alkoi itkettää tuo teidän ja lehmien ero :))
Voi sentään.

Mutta takaisin koulutouhuihin. Totut kyllä vuorenkilpiin. Minäkin sain niitä tänne muuttaessani ja tänä vuonna ne ovat kukkineet erityisen suuresti ja pitkään. Alkoivat jopa näyttää kauniilta.

Puutarhasikin on täydellinen ja mahdollisuuksien paratiisi!! Kiviaita! Kaikki herkut, muheva maa, varjoa myöskin. MITEN HIENOA!

Meilläkin on hernepensasta. Ihan liiaksi.Onkohan sekin joku vanhojen koulujen keskusvarastojen tuote??

Ainiin, lehmien turpakarvat on ihanoita. Sun pitää hankkia oma lehmä, sellainen kyytto, vai mikä se suomalainen matala maatiaislehmä nyt onkaan.

magi kirjoitti...

Koulun johtajattarella on haastellinen ja kiintoisa urakka edessä. Seurailen suurella mielenkiinnolla ja pikkuisen vihertävänä!