sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Villiintyneessä puutarhassa jyrsit jyskää

Aamulla papan pakettiauto pakattiin ääriään myöten. Matkaan lähtivät keväällä istutetut 40 kukkivaa mansikantainta. Lapset kaivoivat maasta sipulit, ennen kuin kukaan ehti hätiin. Kaikki tai ei mitään periaate on vallannut mielet. Leikkimökkiin pystytettiin mehunmyyntikoju, mikä kiskoi melkoista ylihintaa - ainakin papan mielestä. Jyrsi lauloi, multa pöllysi ja perunat poikineen pääsivät multavan pellon pehmeyteen. Ensimmäinen kerta koko elämäni aikana kun perunat ovat omassa maassa. Tähänastiset maalaadut ovat olleet hyötyviljelyyn niin epäsuotuisat, että ei ole tarvinnut moisesta edes haaveilla. Mutta nyt on niin hienoa maata ja kellari. Myös mansikat pääsivät maihin.

Kasvimaata on aluksi hieman vähemmän kun kohtapuoliin saapuvat lampaat niittämään villiintyneempää puutarhaosuutta. Luumupuut pitänee kaivaa entisestä luumulehdosta kohta puoliin ja Mustion linnan pihalta hankitut pillisipulit.

Villipuutarha kukoistaa tämän näköisenä. Maanpohjaa peittää tiivis pikkutalviomatto, jonka päälikerros on täynnä klubiineja, tulppaaneja, heinää ja erinäisiä liljoja. Trimmerille on hitusen töitä ja ehkäpä myös raivaussahalle. Ahh - miten sormet syyhyävätkään. Olemme aikeissa muuttaa kesäkuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana. Kaikilla on polte, syyhynä, kiihko ja levottomuus. Luovuttaminen on tapahtunut entisestä kodista ja nyt sydän sykkii, pamppailee ja mieli siintää tänne - lumottuun puutarhaan, mehevän mullan kosketukseen, riippukeinun tuuditukseen, kukon aamuherätykseen ja lampaiden mäkätykseen.

3 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Oi että, oi että. Siis oikeastiko sulle tulee lampaita? IHANAA!! Lampaat ja kanat kuuluvat haaveisiini yhä.

Miten maltat odottaa muuttoa. Muistan kuinka oman kouluni kaupantekohetkinä lähdimme aiemmin varatulle matkalle Rhodokselle kahdeksi viikoksi. Siellä minä sitten tuijotin niitä piirrustuksia ja haaveilin, että suhisi :) Nyt olen asunut kymmenen vuotta ja osa niistä suunnitelmista on edelleen suhinana päässä...

Minkähän kylän koulu tuo unelmanne on? Anoppini on sieltä seudulta kotoisin ja näytin hänelle kuvaa. Kovasti oli kiinnostunut. Laita vaikka sähköpostilla, jos et julkisesti kehtaa tunnustaa:)

Niin ja kaivakaa ihmeessä kaikki mahdollinen ihanuus mukaanne.

Laura kirjoitti...

Ihanaa!
Siis mahtavaa!
Oma iso perunamaa, ja kukkanurmi! Mitähän kaikkea mielenkiintoista pikkutalviomatosta vielä nouseekaan!? Joku puukin siellä kukkii?
Ja lampaitakin! Voi miten hauskaa!

maijja kirjoitti...

Tulin sanomaan, että ahnaasti luen joka sanan ja katson joka kuvan - ja jään täysin sanattomaksi. Miksi tuo ei voi olla minun todellisuuttani?