Luostariruusuja ja sietämätöntä odotusta

Kanalan ovella roikkuu valkean luostariruusun etiketti. Ovi on raollaan ja kanalassa voi aistia jännittyneen odotuksen. Orrelle johtavat tikkaat on viimeistelty, pesien heinät pöyhitty, lattialle levitetty paksulti turvetta ja ruokakipot notkuvat pulleista jyväsistä. Nuorimmaiseni ilmoitti hyvinkin viralliseen sävyyn, että lauantai aamuna kello yhdeksä he lähtevät hakemaan kuutta kanaa ja yhtä kukkoa. Luostariruusu on istutettu kanalan ikkunan alle ja ensimmäiset lupaukset kevään puutarhasta ovat aluillaan.

Rapunpielustan ruukkupuutarha sentään kukoistaa ja kurpitsat kellastuvat syysauringossa

Koristekaalien violetit kidat kurottelevat nekin kohti viimeisiä auringonsäteitä. Puuvajan kattoa on korjattu ahkeraan tällä viikolla ja kattonäytöskin oli ja meni niin etten edes tiennyt kuin jälkikäteen siitä.

Trallalallaa - tänään posti toi sen - Tsuppiduppiduuu - ihkun verhokankaan keittiöön. Olen mykkänä, myyty, polvet notkuu ja heikottaa.

Miten kangas osaakaan olla niin sievä, suloinen ja viettelevä.

Mutta miten sitä voi olla niin vähän tarjolla. En saanut tilattua kangasta kuin 8m, eli jokaisesta pituudesta jää uupumaan noin 60cm. Ja jouduin tilaamaan kirkkaan punaista köynnöskangasta kunkin jatkopalaksi ja tietysti vielä joku ihku ihana nauha palojen liitoskohtaan. Olen suorastaan vähän täpinöissäni.

Ja mitä onkaan tämän päivän luukussa. Vintiltä löytyneet punaiset saapikkaat, komeine solkineen

Ja nyt vihdoin sain kaapattua kuvaan huutokaupasta hankkimamme gootilyhdyn. Vähän kuin olisi hautausmaan vampyyri kun keittiöstä puuttuu valot ja loimutellaan illat tämän lyhdyn turvin.

Aamu oli pitkästä aikaa hurjan ihana. Valoa tulvi ikkunoista yllin kyllin ja vanhat ovet näyttivät vallan hurmaavilta samoin kuin kaikki löytörojut mukaan lukien vanha matkalaukku, mikä on unohtunut viherkasvin taakse. Viikonvaihteessa on luvassa jälleen kerran maalausta ja huomenna ulkovajassakin on mitä ilmeisemmin kattopellit kohdallaan.

Kuumaa kahvia ja kutkuttavaa luettavaa

En voinut vastustaa - en sitten niin mitenkään. Rakastan Klaus Haapaniemen printtejä ja kävin tavanomaiseen tapaan ruokakaupassa ja yht äkkiä silmäni poimivat kaiken tavarapaljouden lomasta lempikahvini verhoutuneena Haapaniemen printtiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, polveni notkahtivat ja sydämeni pompahti. Ehkäpä näissä Haapaniemen jutuissa on jotain nostalgista, ne tuovat jostain menneisyydestä Rosvo Rudolfin, Hingun ja Vingun sekä käytöskukan, Myyrän, Matin ja Miisun ja kotoisuuden.

Kuuma kahvi, takassa loimotteleva tuli ja kirjanen, jonka kansi lumosi täysin. Olen siis valinnut iltalukemiseni senkin tyystiin ulkonäön perusteella. Ei näin herkullisen näköinen kirjankansi voi kätkeä sisäänsä kuin aarteen. Nyt pitää muistaa, että hankin kansakoulunkin käymättä koskaan siellä sisällä. Verhotkin olivat niin visusti ikkunoissa, että talon sisältö oli täydellinen salaisuus. Enkä ole salaisuuteni vielä kertaakaan pettynyt, en ole hetkeäkään katunut hulluuttani. Vaistoon on pitää luottaa, hetkeen heittäytyä ja hankkia kirja vilkaisemattakaan edes takakanteen. Mitä ekstremeä olet harrastanut kuluneen vuoden aikana?

Pönttöuunin hohkavat kuumina ja huushollin lämpö on yltänyt jopa 25C. Ulkona syysviima riepoo puita ja kuluneen vuorokauden aikana on satanut 100mm. Pihamaa on yhtä velliä ja jouduimme jopa autonkin jättämään tien varteen, jotta päästäisiin aamulla lähtemään ilman, että juututtaisiin kiinni velluvaan liejuun.

Ja olemme jälleen löytäneet aarteen. Ihan kuin joka päivä pääsisi availemaan joulukalenteria. Koulun vintillähän on jos jonkinmoista laatikkoa erinäisiä asiakirjoja ja kouluun liittyviä papereita. Erään kirjan välistä tipahti opettajalle osoitettu kirje.

Kirje on lyijykynällä kirjoitettu ja päivätty 24.8.55

Opettajalle!

Meillä olis tyttö joka täyttää 1.11.55. 7 vuuotta. Emme olis vielä halukkaat laittamaan häntä tänävuonna kouluun, kun on näin pitkä matkakin. On heikko vielä kulkemaan 11km päivässä. Sopisko se jos lykättäs vuosi eteenpäin koulunalkua häneltä. Jos Opettaja antas tästä tietoa.

Suomen kansakouluhallinnon pääpiirteet ottaa kantaa kyseiseen pulmaan seuraavasti. Vapautukset ja helpotukset oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuudesta ovat toistaiseksi vapautetut niissä harvaanasutuissa kunnissa, joissa keskimääräinen asukasluku ei nouse kolmeen neliökilometriä kohden, kaikki ne lapset, jotka asuvat viittä kilometriä kauempana koulusta. Että sellaista elämää kuusikymmentä vuotta sitten.

Kanoja muuten odotellaan jo hirmuisen kuumeisesti. Kanalan katto on taivaansininen ja tikapuut orrelle varsin komeat. Olemme vintin aarrearkusta löytäneet myös vanhojen opettajien nimiä ja kanat saavat kunnian käyttää Iines Karolina Blomqvistin, Arvida Emilia Raintan, Venla Maria Jokisen, Paul Heimon, Artturi Salmelan, Kaarle Sandellin nimiä. Siis kanakatraaseemme kuuluu Iines, Karolina, Arvida, Emilia, Venla ja Maria sekä kukon nimestä pitänee käydä vielä pientä puntarointia. Paul olisi kyllä melkoisen hieno, vähän kuin englantilainen herrasmies kanakatraan herrana. Artturi on vanhan kukkomme nimi ja siirtynee muitta mutkitta unholaan, mutta Kaarle olisi taas vähän mahtipontisempi kuin Paul. Pitänee ottaa kukosta hieman selvää ennen kuin nimi annetaan.

Luontoisetuja

Olen hurahtanut sisäkasveihin - ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes ne sanoutuvat itse irti hoitosuhteesta. Viime aikoina kotiin on rantautunut saniainen, tuoksupelargonia ja muutama muu rennohkokasvuinen viherkasvi. Eteisaulamme muistuttaa vähintäänkin taimistoa.

Suurimmat remonttihässäkät on pikkuhiljaa väistymässä ja tavarat alkavat löytää oikean osoitteen. Eteisen pönttöuunin vierellä on äitini tätivainaan vanha kirjoituspöytä, minkä päälinen notkuu mitä ihmeellisimmistä löydöistä. Viime päivinä olen lueskellut pönttöuunin lempeässä lämmössä Kansakouluhallinnon pääpiirteet kirjasta, mikä on löytynyt koulun vintiltä. Kirjanen on mitä kutkuttavinta iltaluettavaa. Kohdassa opetushenkilöiden palkkaus on varsin mielenkiintoinen kappale luontoiseduista. Kuulkaapas tätä=)

Luontoisedut

Yläkansakoulunopettajalle kuuluu vähintään
1) asunto (miesopettajalle kolme huonetta ja keittiö, naisopettajalle kaksi huonetta ja keittiö),
2) puuvaja, kellari, aitta ja kaivo,
3) sauna,
4) navetta ja rehulato sekä
5) yhdelle lehmälle riittävä laidun ja ½ ha ainakin tyydyttävässä kunnossa olevaa viljelysmaata,
6) pilkotut puut ja valo asuntoon ja saunaan.

Laitumeksi on katsottu riittävän ½ ha hyvässä kunnossa olevaa peltoa. Laidun ei saa olla kilometriä kauempana opettajan asunnosta. Se on aidattava. Polttopuilla tarkoitetaan kelvollisia koivuhalkoja. Polttoarvoltaan huonompia puulaatuja on annettava vastaavasti enemmän. Että semmoiset luontoisedut

Kanala on valmistunut ja orret odottelevat notkujia ja potpotusta. Ensimmäiset potpottajat saapuvat ensiviikolla ja munatuotanto pääsee vauhtiin.

Ostoksilla - ei vaineskaan

Tänään on piisannut taas hässäkkää kerrassaan. Maanantaina alkaa puuvajan katon laitto ja on luvassa suoranainen katonpystytys näytös. Huokaus. On siis jälleen siivottu, puunattu ja poltettu roskia oikein urakalla. Sitten nukahdin kahvin jälkeen sohvalle. Oikein makoisaan ja sikeään uneen, jonka jälkeen ei sitten siivous ole juolahtanut pieneen mieleenikään. Vaan päätin tehdä virtuaalishoppailukierroksen netin syövereissä. Njamskis näitä kaikkia himoitsen aivan hirvittävästi. Snif.

Joukkoon ovat päässeet mukaan siis.
Conceal Bookshelf Miron Lior/Umbra Design - ihana vain 15$ minikirjahylly maailman suloisimmille kirja-aarteille. Näitä hankin vielä jonain päivänä kunhan saan työhuoneen kuntoon.

Sitten Mr. Impossible Chair, Philippe Starck, Eugeni Quitllet, 2008 ihania Starkin kuppimaisia tuoleja tahtoo tahtoo keltaisen, violetin, mustan ja läpinäkyvän.

Ja aina niin yhtä ihanaisia klassikoita kuudenkymmenen vuoden takaa Eames Molded Plastic Eiffel Side Chair Charles and Ray Eames, 1948

Ja valaisimia. Kyttäsen keltaisia ihkuja jalkalamppuja MGX Table Lamp Janne Kyttanen, 2003

Muutama baarijakkara pitää tietysti olla keittiön saarekkeen ympärillä ja njamskis mitä värejä Bombo stool Stefano Giovannoni Magis

Ja vielä ihania mattuja, mattuja, mattuja ja vielä kerran mattuja. Tahtoo Patricia Urquiolan ja Nani Marquinan jumalallisia mattoja paljaiden varpaiden alle

Suurena keskiaikafriikkinä myös ibriden seinätarjottimet kutkuttavat. Voi kumpa jonain päivänä edes muutama näistä ihanuuksista rantautuisi museoituvaan kouluumme.

Diipadaapa

Juuri kun meinasin ladata viimeiset kuvat ihka ihanasta kanalastamme ja huutokaupasta sunnuntaina huutamastamme lyhdystä niin bloggeri päätti heittäytyä poikkiteloin. Mutta nehän kerkiävät myöhemminkin. Mutta siitä kurjimuksesta johtuen pitänee laittaa linkiksi kurjimusmusiikkia - Olkaa hyvät rakkaat kuulijat Hattu ja kompassi. Olemme tehneet myös ullakolta taasen löytöjä. Tälläkertaa olemme perehtyneet kuolleisuuteen eri ammateissa ja siihen miten oluen juonti vaikuttaa työvireeseen. Melkoista raittiusopetusta, nuttura kun on varsin kireällä=).

Sitten löysimme kadonneita aarteita. Muutossa kun hukkuu yhtä sun toista ja sitten saa vuosia ylllättyä tonkiessa pahvilaatikoita ja pussukoita. Löysimme eväsretkeläiset talon takapihalta. Njamskis.

Ja liudan vanhoja viiksekkäitä herrasmiehiä, jotka ovat komistaneet aikoinaan koulun seiniä.

Vanhimmaiseni aloitti VPK:n. Pitäähän talossa yksi palomies olla kun ollaan varsinaisia pyromaaneja ja tulentekoon viehättyneitä. Ja palomiehellä pitää tietysti olla valkoiset Hai saappaat - niinhän jo järkikin sanoo. Mutta aikast ihanat ne kumminkin ovat, pysyivätpä sitten valkeina tai eivät.

Huushollin totaalinen museoituminen on virinnyttänyt taasen intohimot kaikkeen uuteen muotoiluun, jotta tasapaino säilyisi. Olenhan lapsuuteni viettänyt tyystiin museossa niin liika on liikaa yhdelle ihmiselle. Skandinavian design on niin jumalallisen raikkaasti taitettu, että ei voi kuin silmät ymmyrkäisinä ihastella kirjan aukeamia.

Keittiömme on pikkuhiljaa muotoutumassa. Sanni peijooni esitteli tämän jumalaisuuden taannoin blogissaan ja nyt sitä on tulossa keittiöön kymmenisen metriä.

Keittiön seiniä komistaa ankea harmaus. Keittiökaapistot saapuvat muutaman viikon kuluttua ja ovat korkeakiiltovalkoiset kuten väliovemmekin ja jalkalista.

Pönttöuunin väriksi valitsin ihkun keltavihreän.

Ja tuvan valaisimeksi Patricia Urquiolan ihanan läpikuultavan valaisimen.

"Turha hullua on kieltää, kannustukseksi sen mieltää."

Jaahans jälleen se on alkanut=) Villinpihan Sanni yllyttää taas mukaan ties mihin. Liekö tämäkin turmioon vielä tiemme johtaa, mutta mitäs sillä on väliä. Kerran täällä vaan eletään niin eiköhän oteta riski ja kisaan mukaan, mutta ennen paljastuksia kuvia aamutuokiosta, postinhakumaisemista ja maisemista kiviaidan toiselta puolen. Portinpieleltämme aukeaa ehkä tämän maailmankaikkeuden yksi kauneimmista maisemista, lakeuksia, jokivartta ja vasta puituja viljapeltoja. Tässä syy miksi rakastan niin suunnattomasti maalaiselämää.

Ja kirkkaana hohtava uusi huomen

Tässä samainen portinpieli ilta kahdeksalta kun olemme trimmeröineet neljä tankillista ja 14m siimaa, hiki on virrannut ja ruovikko pöllynyt. Tässä on tulevan englantilaisen unelman perustukset.

Ja sitten trimmeröity talonreunus, rinne ja alla aukeneva pelto. Kaivinkone tulee lähiaikoina muotoilemaan rinnettä, kaivamaan jättimäiset kannot pois ja korkkaamaan puutarhanrakennus urakkamme.

Miten tyylikäs nainen kuvaa itsensä - hmm. voihan venyneet vessapaperit ja muut huussivekottimet, mutta näin kädet ylhäällä vyötärö näyttää kohtuullisen timmiltä. Pitänee siis kulkea aina kädet ylhäällä - vai

Tai koiraa taluttaessa naama voi venua yllättäviin mittoihin=)

No tässä sentään tukevasti pystyssä ja vasta haetut postit kourassa. Hmm. mahtaakohan joku tuntematon lukija tunnistaa - jos niin on niin on pakko ilmottautua

Ja vaatekaapin sisältöä - mustaa - mustaa ja mustaa - ainut väripilkahdus on sekalaisissa henkareissa.

Sanni myös oli bongannut elämää järisyttävimpiä leffoja. Sydämeni sykkii armotta Kaurismäen rosoisuudelle ja Matti Pellonpää - vo lalaa. Näitä siis koukutan ja armotta, nämä ovat jättäneet jälkiä ja näitä voi yhä uudelleen ja uudelleen katsahtaa.

No mikä on sitten tähtitaivaan kirkkain tähti, helmi, jonka verosta tuskin koskaan tulee olemaankaan. Tietysti Speden Noin 7 veljestä ja Maunu Munalukko, Danny hoilottamassa tienristeyksessä ja ahhh mikä sanoinkuvaamaton tunnelma. Tätä ei voi vastustaa. Edes kymmenes katselukerta ei jätä kylmäksi.

Ja Uuno, tuo jumalainen suomalaisen miesihanteen perikuva. Jos maailmankaikkeuden kaikista miehistä pitäisi valita yksi niin se olisi ihka oikea kartanonherra, toimitusjohtaja Uuno Turhapuro. Tässä siis elokuvasalkkuni salaista sisältöä, johon muuten lukeutuvat Hei me lennetään, Painajainen perheessä ja Mister Bean.

Mutta mikä olisikaan elokuva jonka seuraavaksi haluaisin nähdä? Mitä luultavammin in the mood for love

Mihin tiukan linjan kansakoulunjohtajatar on lätkässä

Tämä on se vuosi elämässäni kun olen lätkässä mustiin neuleisiin. Olen koko ikäni vihannut neuleita ja yht äkkiä olenkin hankkinut neljä mustaa neuletta. Tämän ihanuuden löysin tänään. Tai oikeastaan olen ihaillut tätä mustaa kaunosielua jo viikkojen ajan työmatkallani ja tänään rohkenin astua puotiin ja volalaa. Polvet notkahtivat, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Elämä on ihmeellistä. Olen aina ollut henkeen ja vereen tiukkojen uniformumaisen ryhdikkäiden, äärimmilleen pelkistettyjen ja tiukasti istuvien vaatteiden ystävä ja nyt salakavalasti vaatekaappiini on kertynyt neuleita. Mutta tiukkuus on pysynyt ja musta - ahhh niin suloinen musta. Taidankin ottaa joku päivä vaatekaapistani valokuvan niin näette mustaa, mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa. Olenkohan vähän tylsämielinen.

Sitten tietysti mekkoon kuului vyö

Kun työt ovat alkaneet niin pitää taas heittäytyä kaikkeen kiintoisaan. Taideteollisen korkeakoulun luonnoskirja on jumalallisen kutkuttavaa lueskeltavaa tai pikemminkin katseltavaa näin syysiltoina kun voi käpertyä villahuopien sisään pönttöuunin loimotellessa ihanaa lämpöä. Sanni ja muut ovatkin jo kyselleet, että lämpiääkö talomme vain puilla. Ja niinhän se tekee, sen verran pitää elämässä olla extreme henkeä ja ripaus hulluutta, että kokeillaan kuinka talvi sujuu pelkillä puilla lämmittäessä. Pitänee vissiin hankkia sormikkaat, jotta voi kohmeisenakin iltana blogata.

Tänään olen vihdoin virittäytynyt puutarhatunnelmiin. Portinpielessä meillä kasvaa agaave vanhassa vaaleansinisessä ruukussa ja nuorimmaiseni oli kerännyt pylvään päälle pihlajanmarjoja aamulla taksia odotellessaan. Aika hurmaavia vai mitä?

Ja sitten se tapahtui. Iski nurmikonajo ja puutarhavimma. Koska puutarhamme näyttää pikemminkin puupuistolta niin toistaiseksi ei voi muuta kuin ajella nurmea. Meillä on puistikkotie ja nurmea ajellessani päässä soi Pirkka-Pekka Peteliuksen Muistan sua Elaine.

Jos minne lie polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö,
niin muistan ain'
sinut armas Elaine.

Sä muistatko vielä puistikkotien,
missä kahden istuimme
silloin illoin ain',
oma armas Elaine.

Hehkuvan katsees loisteesta nauttia sain,
suudelmas kuuman tunnen mä viel' huulillain.

Jos minne lie, polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö,
niin muistan ain'
sinut armas Elaine.

Ja kaalejahan meillä toki on, mutta minkäs teet kun HK-sininen maistuu suussa paljon sulavammalta, sulokkaammalta ja ahh niin makunystyröitä hivelevältä. Siispä paras antaa kaalien olla silmänruokaa.

Ja tässä jälleen pienoinen katkelma kiviaitaamme. Tilusiammehan kiertää kulmakunnan pisin kiviaita. Ja tätä aitaa piisaa ainakin 100m ja se tekee sisääntulon hurmaavaksi. Tähän olen ajatellut laittaa suloisia salkoruusuja kasvamaan ja tästä tulee alkamaan englantilainen puutarhaunelma, jahka pääsen käsiksi multaan. Pelto on näet vuokrattu (aiemman omistajan toimesta) naapurille ja siinä loistaa kullankeltaisena vehnäpelto. Voi kumpa puimuri jo tulisi.

Sielutieteitä ja alistamista

Tänään olemme tehneet taas roppakaupalla löytöjä. Tai oikeastaan löysimme nämä jo jokunen kuukausi sitten, mutta hukkasimme ne samoin tein niin totaalisesti, että luulimme ikiajoiksi menettäneemme nämä. Kunnes tänä aamuna pahvilaatikko oli ilmestynyt vintille kuin tyhjästä. Hmm. perin salakähmäistä. Epäilen, että sielutieteillä ja vintillä viikaroivalla sielutieteiden kummituksella on osuutta asiaan.

Siis erinäinen läjä kirjoja ja vihkosia vuosilta 1908 - 1955

Soinisen kasvatusoppi on niin kiinnostava, että pitänee lueskella iltalukemisena. Olihan hän sentään henkeen ja vereen kansakouluihmisiä.

Ja tässä hitusen kasvatusopin saloja ja oikein alleviivattuna. Kansakoulussanne on ollut siis oikein kunnon meininki. Hitusen pelottaa tuo sielutieteiden kummitus, jos sen sydän sykkii näille opeille niin joudun pian itsekkin piinapenkkiin. Pitänee pysytellä siis oikealla ladulla vaikka mikä olisi.

Vintin tähänastisista aarteista ehkäpä hienoin on 2,5 metrinen vyöhykekartta vuodelta 1908.

Siinä on varsin kutkuttava kuvitus ja muutoinkin se vaan on niin kovin hieno

Pitänee joku ilta perehtyä tähänkin ihmeellisyyteen tarkemmin, jos vaikka vyöhykkeet palautuisivat mieleen vai pitävätköhän nämä enää edes paikkansa.

No flamingo lammikon rannalla on ainakin varsin komea

Sitten meillä on repaleinen alueen kartta. Veikkaisin tämän olleen jostain 40-50 luvulta. Kutkuttavaksi asian tekee se, että tästä voi opetella talojen nimet. Näin alkuperäismaalaisena kun tiedän, että maalla puhutaan paikan nimellä eikä suinkaan asukkien nimellä. Pääsemme siis sisäpiireihin.

Ja lisää löydöksiä. Täällä on pidetty mitä ilmeisemmin kerran jos toisenkin arpajaisia sun muita tapahtumia. Arpajaislippuja on nimittäin enemmän kuin laki sallii. Ja kansakoulun johtajattarella pitää olla tietysti kylän komein kaulin.

Myös nuottivihkoja ja ooppuksia on poikineen. Ei ihme, että naapurin mies tuli ehdottelemaan yhteislaulutilaisuutta. Silloin kyllä meinasi huumori loppua kesken ja hikikarpalot hirttää otsalautaan kun mies olikin täysin tosissaan ja kehuskeli polleana omia laulutaitojaan. Huh huh

Odotelemme juuri pönttöuuninlaittajaa katsomaan muureja sun muuta huomioitavaa ja hain puita vajasta, jotta huusholli pysyisi suloisen lämpimänä ja klapikasan uumenissa pilkoitti tälläinen vanhan kirstun kansi. Eli ei päivää ilman jotain löytöjä. Nyt kyllä on ruvennut olemaan semmoinen olo, että eletään niin muinaisuudessa että. Pitäisi saada ympärille vähän jotain revittelevää, muovia, terästä, lasia, uutta muotoilua ja sellaista 2000-lukulaisuutta.