tiistai 23. kesäkuuta 2009

Auringonsäteiden hellä kosketus

Kesä on jälleen täällä. Taustalla soi Franse Call ja olo on vähintäänkin onnellinen. Olen jälleen kerran saanut olla mukana näkemässä, kokemassa ja hurmaantumassa. Hurmaantumassa siitä pienestä ihmeestä kun näkee kymmenien ja jälleen kymmenien lasten silmien tuikkeen, vilpittömän hymyyn langenneet kasvot täynnä jännitystä, ihastusta ja ihmeitä. Kuudetta kertaa Kemiön Kiilan Westersissä oli Lasten aurinkojuhlat. Puutarha oli sonnustautunut parhaimpiinsa. Vanhojen elämän ihmeitä nähneiden omenapuiden lehvästöä huntusivat mummojentuoksuiset pitsiverhot, nurmimattoa peitti vinttikammarin vanhat räsymatot, taustalla kantautui iloinen puheensorina, nauru ja viulun kauas kantautuvat sävelet. Aika pysähtyi ja onnellisuus, hyväolo ja hymy laskeutuivat auringon hellimän puutarhan saloihin.

Pienet sormiparit pujottelivat mitä ihmeellisempiä ruusukaulanauhoja, joiden huumaava tuoksu oli käsinkosketeltavaa. Vaaleanpunaiset ja kermanvalkoiset ruusun terälehdet ja hennon vihreät kukkanuput saivat lasten posket hehkumaan kuulautta ja lämpöistä valoa.

Nuppuja oli somasti koreissa niin kuin terälehtiä, kukkia, somia nauhoja, ihmeellisiä nappeja ja ties mitä aarteita. Puutarha kätki sisäänsä satoja ja taas satoja salaisia aarteita, jotka odottivat löytäjäänsä.

Tunnelma piti otteessaan vielä illalla kotiin palattessa. Rauha, tyyneys ja lämpö olivat laskeutuneet myös oman pihamaamme katveeseen. Jopa Jyskistä aikoinaan hankittu puutarhapenkki kutsui suloiseen lämpöönsä ja näytti ilta-auringon paisteessa houkuttelevalta.

Varjot piirtyivät vasta-ajettua nurmea vasten pitkinä ja pitsimäisinä.

Jopa vanha ylväs kataja näytti entistä ehommalta ja juhlallisemmalta tuuheassa eheänvihreässä puvussaan.

Leikkimökin vierustalla kasvava alppisuusu on avannut ensimmäiset kukkasensa.

Kesäkukkien alennusmyynnistä hankitut samettiruusut ja neilikat somistavat keltaisen ylätalon kuistia.
Neilikat ovat olleet varsin ihastuttavia tänäkin vuonna ja niitä on vaaleanpunaisina ruukuissa saunalla, vaaleansinisinä talonedustalla ja nyt näitä valkoisia.

Särkyseet sydämet saavat sydämen sykkimään. Niiden hauras olemus on kuin unesta ja niiden muotokieli lähes täydellinen. Rakastan suorastaan näitä puutarhan urhollisia ritareita, huojuvineen peruukeineen ja kalpeine olemuksineen.

Kesäksi majakan katolle on kohonnut suuri timantti hehkumaan kilvan auringonsäteiden kanssa.

Ja salaista siemenlaatikkoa vartioi pyhä Maria.

3 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Riemukas retki kauniiseen Westersin puutarhaan. Pitääpä muistaa tehdä retki sinne joskus kesäaikaan.

Tilu kirjoitti...

Kauniita kuvia ja tunnelmalliset tekstit.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas ihanaa kerrontaa aurinkojuhlasta. Kyllä ne lasten uteliaat iloiset silmät saa aina hyvälle tuulelle - päivän parasta antia minustakin.

Näyttääpä teidänkin pihapiiri hienolta. Särkynyt sydän - vau.

-pihku-