lauantai 6. kesäkuuta 2009

Ihmeellisiä pikku löytöjä ja aamuauringon sarastuksia

Aamuauringon säteet kutittelevat vihdoin sateen kostuttamaa potageria. Hennot porkkanarivistöt erottuvat juuri ja juuri olkisen mullan seasta. Tänään on potagerin päivä. 32 kukkareunuksen teko on jo saanut odottaa niin kauan, että tänään kivi poikineen liikkuu paikoilleen. Eilen mamman saattomatkan jälkeen rauhotuimme viileässä puutarhassa ja löysimme koulun alkuperäiskasvillisuutta. Hentoisen akilleijan, mikä siirretään muiden raivuutöiden tieltä potageriin. akilleijat kuuluvat ehdottomasti kasvillisuuden kuninkaaliisiin niin ylväitä niiden koko hento olemus on.

Syreenin terttujen viimeisetkin nuput ovat aukeamaisillaan

Puutarhan villit osiot rehottavat paksuna mättäänä etenevää pikkutalviota, glubiineja, villisuuruja, hernepensasta ja ties mitä. Alkuja täältä löytäisi vaikka hehtaarin kukkapenkkiin.

Illaksi järjestimme pikkiriikkiset raparperimarenkitorttu kutsut, joihin leivottiin myös omatekoisia hunajapatonkeja. Pöydässä tuoksui kesä. Syreenien tuoksu huumasi, kirpeä raparperipiiras sujahteli pala toisensa jälkeen pieniin ja vähän suurempiinkin herkkusuihin. Tänään on vuorossa loppujen raparperien pakastaminen talven varalle.

Alun perin raparperikutsut oli tarkoitus järjestää siistiytyneessä saunakamarissa, jonka porimatissa paloi valkea pitkin iltapäivää. Mutta pienoisten savuvaikeuksien jälkeen katku oli vähintäänkin tyrmäävä ja päätimme suosiolla siirtää kekkeröinnin tällä alueella kesähelteisiin. Vanha hevoskärryjen penkki nikkaroitiin saunan ovenedustalle hyllyksi, jossa on vanha tallilyhty sekä tämä kasvi.

Sauna on aika lailla jo kutsuvassa kunnossa. Pukuhuoneen ja taka-alalla häämöttävän koulun keittiön välisen pikkueteisen lattia on vielä maalaamatta toistamiseen sekä itse saunan lattia. Samoin lauteet ovat kunnostuslistan kärkipäässä.

Pikkupukku retkeilyt koulun vintillä tuottivat jälleen tulosta. Löysimme tälläisen vähintäänkin hurmaavan 10 kg:n vaa-an. Olen elämäni aikana nähnyt vähän tavallisen monta näitä vaakoja, mutten koskaan yhtä koristeellista. Vaaka saa luvan asustaa täällä saunan tuvassa tämän kesän ja sitten sille katsotaan jokin muu aitiopaikka.

Saunan tupa on ollut siis alkuperäinen kansakoulun keittiö vuodesta 1902 kun koulu rakennettiin. Sittemmin uusi koulun keittiö rakennettiin vuonna 1949 valmistuneen keltaisen ylätalon alakertaan. Meillä on siis koulun keittiöitä enemmän kuin tarpeeksi, voisimme pitää vaikka millaiset luusoppakekkerit. Täällä on melkoinen soppatykki ja kaapin ovessa alkuperäiset luukeiton ohjeet. Tykki pestiin ja puunattiin ja maalattiin rungostaan alumiinisilikonimaalilla mustaksi kuten vanhan kylläkin toistaiseksi toimimattoman puuhellan luukkukin.

Vuorostaan saunan raivauksessa vanhoista rukakomeroista löytyi Lutherin muotokuva. Tämä ajan, kosteuden ja säätilan vaihteluiden muokkaamaa kuva saa jäädä varjelemaan saunojia tänne saunantuvan puuhellan yläpuolelle. Mutta nyt auringonsäteet kutsuvat kohti potagerin ihmeitä ja koira lähtee aamu-ulkoilulle vanhimmaiseni kanssa läheiselle koskelle.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Lankaköynnös näyttäisi olevan tuo kasvi ämpärissä.

pioni kirjoitti...

Kauniin värinen akilleija. Meillä syreenit ovat vasta avautumaisillaan.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Teillä on pala taivasta...

arleena kirjoitti...

Meilläkin vaaleankeltaiset akileijat ovat nupuillaan.
Mukavia löytöjä ja tunnelmaa taas saunakamarin puolella ja ruokasalissa.