sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Sisäpiiripostaus - koittakaa ymmärtää tai ohittakaa suoraan=)

Ei ole totta! Löysin muiston. Kun olin neljän vanha niin tämä levytettiin. Ja hitsi kun se tuntuu. Istun hieman ylpeänä kahden suuren miehen välissä suuren suuressa karja-autossa. Minut on haettu päiväkodista nimittäin karja-autolla ja pojat oli kateellisia - aina. Muistan kuinka ajeltiin pitkin hiekkateitä, ajettiin sikoja sähköpiiskalla autoon, välillä sonnit hurjistuivat ja mummot hymyilivät, keittivät kahvia ja tarjosivat pipareita ja milkkistä. Siis hillitön takauma ja uskokaa tai älkää niin super onnellinen sellainen. Teurastamojen ruhojen seassa, takakylien mummojen kahvipöydissä, karja-autojen fiiliksissä ja rennon humoristisessa meiningissä ja pitkissä työntäyteisissä päivissä olen nimittäin kasvanut, sieltä olen saanut elämäni eväät, huumorin, ihmistuntemuksen ja jes jes jes mitkä fiilikset. Olkaapa hyvä ja ihmetelkää

Merja Rantamäki - Jossain

JUU JA NYT VUODATTAJATKIN PÄÄSEVÄT KOMMENTOIMAAN!
- Nöyrin anteeksipyyntö, että olin sössinyt asetuksissa - elämä on googlen ylivaltaa -

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Et usko miten kanalihalle heitti meikäläisen! Hyvä ettei alkanut itkettää.

Minulle ei tästä tule mieleen teuraita. Mökkiranta, ikuinen kesä, edesmennyt isäni savustamassa katiska-ahvenia ja se patteriradio mökkiterassilla. Illalla paistettiin ranskanleipää takassa ja laitettiin oikeaa voita päälle. Nyt jo itkettääkin. Joskus on niin pirun orpo olo ilman isää isäntytöllä.

Ihan megahyvä biisi :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jori, onpa ollut antoisa blogikierros tänään. Nyt pitää mennä lukemaan dekkaria sänkyyn, että loppuu tää poraaminen :) Mies oli hieman hämmentyneen oloinen, kun muija itkee koneella blogatessaan ja kuuntelee vähintäänkin erikoisia viisuja :)) Aika hauskaa oikeastaan.

arleena kirjoitti...

Muistan myös tuon iskelmän.
Vaikuttavien kuvien ansiosta sisältö muuttui. Se olikin rankka, mutta näinhän se on tänä päivänä.

Aikoinaan tuo laulu tuntui haaveellisen kauniilta. Kaipuulta.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin muistan! Hillitöntä! Ja ihan mieletön kuvakollaasi oli siihen kerätty. Sopii niin hyvin tähän aikaan..
Voin kuvitella oman neljävuotiaani ajamassa karja- autolla, olet varmassi ollut ihan täpinässä!
Vaikka toisaalta lapsi otta tuommoiset kokemukset maailman luonnollisimpana asiana: näin meillä tehdään ja minun kuuluu olla täällä eikä missään muualla. Minullekin oli lapsena ihan päivän selvää olla mukana viljan puinnissa ja navetassa, tai ajamassa heinää pellolla.
Nykyään ajateltaisiin että lapsityövoiman käyttöä, kun lapset ovat aikuisten töissä mukana, mutta itsellä ainakin on juuri tuommoisia ihania muistoja niistä heinänteoista tai sonnankolaamisista.
Kiitos kun jaoit meidän kanssa tuon laulun ja muiston!
ja kiitos että minunkin on nyt helpompi kommentoida... :)

Sanna Tallgren kirjoitti...

Kyllä mun täytyy ja jättää se keskustelutanner. Puhutaan aidasta ja aidanseipäästä. En pysty osallistumaan, kun saatan kiroilla kohta :) "Viis siitä mitä kasvatustiede tai psykiatrit ovat saaneet tutkituksi, vanhemmissa ei ole vikaa. Lapsista vaan tulee ihan sattumalta mitä tulee" ??!!

Anonyymi kirjoitti...

Hälsingar från Sverige vanhalle ruotsintaitajalle, viikonloppu meni lahden toisella puolella.

Meillä oli kasetit Lavalauantai ja Finnhits, joita kuunneltiin rahisevasta pikkumankkarista lähes puhki. Taiska, Pepe Wilberg, Katri Helena ym. ja sanat tietty osattiin ulkoa. Joskus antaisi mitä vain, että pääsisi takaisin, edes pikkuriikkiseksi hetkeksi, takaisin lapsuuden hetkiin. Mitäköhän omat lapset muistavat 30 vuoden päästä lapsuudestaan?

Sammakko kirjoitti...

Mä en tunne tota biisiä, mutta kuvauksesi oli hieno! Ihan totaalisen eri juttu, mutta nostatti mieleen omat koulumatkat, kun faija heitti mut ja siskon kouluun ja kuunneltiin autossa Dolly Partonia ja Kim Wildea ja jotain ranskalaista mimmiä jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista, ja Radio Cityä kun se vihdoin sai lähetysluvan ja se oli oikeesti makeeta.
Ihania, onnellisia muistoja.

Elina kirjoitti...

Olen tuota biisiä muksuna hoilannut kurkku suorana ja fanittanut sitä ihan täysillä! Ja on se ihana edelleen. Vaan kylläpäs nuo kappaleeseen liitetyt kuvat havahduttivat kuulemaan kappaleen ihan toisella tavalla. Ja tuntuvat nyt niin kovin ajankohtaiseltakin nuo sanat. Kuuntelenpa vielä uudelleen ilman kuvia ja muistelen menneitä. Kiitos tästä :-)