Valmistautumista talven tuloon

Punakaalit hehkuvat kirkkaampina kuin koskaan aiemmin. Ilmassa on selvästikin talven odotus ja oikeastaan voi jo aistia ensilumen kosketuksen. Aamulla maa oli kuurassa ja aurinko kirkas.

Talven tulosta eivät kuitenkaan niinkään piittaa komea kukkomme ja hänen katraansa. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, ettei yksikään nimiehdotukseni tullut voimaan. Olin hetkisen pois kun lapset hakivat kanat papan kanssa ja kun saavuin niin silmät olivat kirkkaat ja uudet nimet oli annettu. Komein ja suurin kukko on Speedy Kontsales ja pienempi ja vaatimattomampi on Maunu Munalukko. Kanat ovat Rilla ja Tilda ja sitten (Helloweenin laulajan mukaan nimetyt) Deris ja Andi. Siis rokkikukkoja eikun kanoja=) Melkoinen sortinsakki asustaa siis kanalassamme.

Kanalassamme soi siis - olkaa hyvät=)
Eagle fly free

Silent rain

ja siellä soi myös löysempää kukkoilua

njamskis
Apocalypse

Burn down the night

Tässä siis Speedy Kontsales, joka on muuten huomattavasti lauhkealuontoisempi kuin meillä aiemmin asustanut Hurja Bill Kukkola. Kunnia Hurja Bill Kukkolan muistolle, joka pieksi nokallaan ja kannuksillaan jalat mustelmille jos pääsi yllättämään. Hurja Bill Kukkola oli suurin, komein ja hurjin kukko mitä olen koskaan nähnyt ja suoranainen kylän kauhu. Josko nyt saisimme hieman velmumman ja leppoisemman kukon - toivoa sopii.

Olemme pikkuhiljaa valmistautuneet talventuloon niin sisällä kuin ulkonakin. Puita on kannettu sisään viikon tarpeiksi, ikkunoita on tilkitty, leikkimökki siivottu ja trimmerin on annettu laulaa oikein urakalla.

Puuvajan edustalla kasvaa ruukuissa eränäisiä vanhasta huushollistamme pelastamamiamme kasveja. Pidätte minua varmaan vähintäänkin hulluna kun paljastan mitä otin mukaan. Suurimmaisena rehottaa kasvi josta en koskaan ole juurikaan pitänyt, mutta silti se on jotenkin niin tärkeä. Ihmeellinen on ihmisen mieli. Ruukussa kasvaa kultapiisku, jonka olen saanut niin rakkaalta isoäidiltäni. Mamma on katsellut pilven reunalta touhujani jo yli kymmenen vuotta ja minä raahaan tuota vaatimatonta melkein rikkaruoholta vaikuttavaa kasvia mukanani, vaikka puutarha olisi ollut täynnä toinen toistaan ihanampia kasveja. Perin outoa. Mukana on myös muutama punahattu ja syyshohdekukka.

Puuvajaa on tapiseerattu. Se on saanut uuden maalin pintaansa ja uuden katon.

Ja tältä näyttää tuntien trimmeröinnin jälkeen. Me ajoimme nurmikot, haravoimme ja lopuksi trimmerillä pisteltiin pahimmat vattupuskat ja rytöttymät maan tasalle.

Nurmikatetta otettiin kottikärrykaupalla talteen ja suojattiin köynnösruusujen juuristoja, jotta keväällä ne pääsisivät kukoistuksen makuun. Hernepensastojen aluset siistittiin ja nyt saa ensilumi meidän puolesta jo vaikka tulla.

Ihmeellisten vanhalta asukkaalta jääneiden puutarhakalusteiden paikalle olemme suunnitelleet pyöreää ja timmiä istutusaluetta, jonka keskelle tulisi jättimäinen englantilaistyylinen kyyhkystarha. Saapi nähdä jääkö se ikuiseksi haaveeksi vai onko ensi kesänä vitivalkoiset kirjekyyhkyset seuranamme.