Wooooooou! Tänään se sitten on tapahtunut - tai pikemminkin pikkuhiljaa hiipinyt, ihan salakavalasti. Taistelutahto on palannut, tunnen olevani voimaantuneempi kuin aikoihin, veri kiertää kohisten ja elämä tuntuu taas voimakkaammin. Kuunnelkaa vaikka Rhapsody
Isäni on maalannut saunan ja silläkin tuntuu olevan tarmoa kuin pienessä kylässä. Voipi olla, että vielä tänä syksynä sittenkin saunotaan. Mene ja tiedä. Vaikka totuuden nimessä en yhtään saunomista olekkaan kaivannut. Tulikuuma suihku ajaa saman asian, eikä pimennä vinttiä niin kovasti kuin saunominen.
Ja tuunauksetkin lähenevät lopputaivaltaan. Tulensytytysjakkara on maalattu samalla keltavihreällä kuin tuleva tuvan pönttöuunikin ja maailman ehkäpä kamalimmat sorvatut kynttilänjalat ovat saaneet verhoutua valkoiseen.
Keittiön verho on edelleen pakassa ja sitä pitää ihailla aika-ajoin. Tullissa odottelee paketti poikineen ja yksi on saapunut lentoteitse ja olen tyystiin malttamaton.
Mutta niin innoissani jälleen, etten tohdi olla tälle armottomalle kakkijaakolle tuohtunut, yöllisestä ruikulikakkishousta vaan jälleen mörriäinen makoilee puhtaiden lakanoiden uumenissa niin, että vaan nenänpää näkyy. Ja tässä vielä yömusiikkia=) Helloween
MODERNI KEITTIÖ
1 viikko sitten
3 kommenttia:
Jotenkin kummasti se aaltoilee, ihmisen touhuunnus ja voimaannus.
Sauna on kaunis.
Onneksi meillä ei ripuloinut sängyssä nukkuva Unni-Punniainen vaan vanha sokrutauti-koiruus. Siinä sitä sitten olikin kyttääminen, että uskaltaako pistää insuliinia, jos ei mikään pysy sisällä. Se on hengen menoa, jos verensokrut katoavat kokonaan.
Odottelen itse jotain voimaannuskohtausta. Olen ihan vetämätön (ollut jo päiviä. Mutta kyllä se sieltä tulloo...
Unohtui sanoa, että tuo kangas on kyllä ihan nappivalinta! Ja ikä jakkara. Ihailen sun väripaletin hallintaa...
Ihana sauna - kesäiltoina siellä pitää nauttia ja joulusauna talvella tuntuu joululta.
Lähetä kommentti