Diipadaapa

Juuri kun meinasin ladata viimeiset kuvat ihka ihanasta kanalastamme ja huutokaupasta sunnuntaina huutamastamme lyhdystä niin bloggeri päätti heittäytyä poikkiteloin. Mutta nehän kerkiävät myöhemminkin. Mutta siitä kurjimuksesta johtuen pitänee laittaa linkiksi kurjimusmusiikkia - Olkaa hyvät rakkaat kuulijat Hattu ja kompassi. Olemme tehneet myös ullakolta taasen löytöjä. Tälläkertaa olemme perehtyneet kuolleisuuteen eri ammateissa ja siihen miten oluen juonti vaikuttaa työvireeseen. Melkoista raittiusopetusta, nuttura kun on varsin kireällä=).

Sitten löysimme kadonneita aarteita. Muutossa kun hukkuu yhtä sun toista ja sitten saa vuosia ylllättyä tonkiessa pahvilaatikoita ja pussukoita. Löysimme eväsretkeläiset talon takapihalta. Njamskis.

Ja liudan vanhoja viiksekkäitä herrasmiehiä, jotka ovat komistaneet aikoinaan koulun seiniä.

Vanhimmaiseni aloitti VPK:n. Pitäähän talossa yksi palomies olla kun ollaan varsinaisia pyromaaneja ja tulentekoon viehättyneitä. Ja palomiehellä pitää tietysti olla valkoiset Hai saappaat - niinhän jo järkikin sanoo. Mutta aikast ihanat ne kumminkin ovat, pysyivätpä sitten valkeina tai eivät.

Huushollin totaalinen museoituminen on virinnyttänyt taasen intohimot kaikkeen uuteen muotoiluun, jotta tasapaino säilyisi. Olenhan lapsuuteni viettänyt tyystiin museossa niin liika on liikaa yhdelle ihmiselle. Skandinavian design on niin jumalallisen raikkaasti taitettu, että ei voi kuin silmät ymmyrkäisinä ihastella kirjan aukeamia.

Keittiömme on pikkuhiljaa muotoutumassa. Sanni peijooni esitteli tämän jumalaisuuden taannoin blogissaan ja nyt sitä on tulossa keittiöön kymmenisen metriä.

Keittiön seiniä komistaa ankea harmaus. Keittiökaapistot saapuvat muutaman viikon kuluttua ja ovat korkeakiiltovalkoiset kuten väliovemmekin ja jalkalista.

Pönttöuunin väriksi valitsin ihkun keltavihreän.

Ja tuvan valaisimeksi Patricia Urquiolan ihanan läpikuultavan valaisimen.